Kaulan alaosassa sijaitseva, noin 20 grammaa painava kilpirauhanen säätelee aineenvaihduntaa. Joskus pienellä rauhasella voi olla isot vaikutukset jaksamiseen ja liikuntakykyyn. Voiko kestävyysurheilun ja kilpirauhasongelmat sovittaa yhteen?
Väsyttää ja on saamaton olo. Liikunnasta palautuminen kestää tavallista pitempään, eikä treeni aina edes huvita. Aivan kuin palelisikin herkemmin, kuin ennen. Tämän kaltainen oireilu voi kieliä monesta terveysongelmasta. Yksi syy voi olla kilpirauhasen vajaatoiminta.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaa Suomessa melkoinen määrä ihmisiä, yli 340 000. Sairaus on naisilla neljä kertaa yleisempi kuin miehillä. Yksinkertaistettuna vajaatoiminta johtuu siitä, ettei kilpirauhanen pysty tuottamaan tarpeeksi kilpirauhashormonia eli tyroksiinia. Tavallisesti vajaatoiminnan oireet alkavat hitaasti ja voivat pahentua kuukausien tai vuosien myötä.
Kuinka nopeasti vajaatoiminta sitten kehittyy? Siihen ja muihin kilpirauhaskysymyksiin vastaa sisätautien erikoislääkäri Joni Suomi Terveystalolta.
– Se vaihtelee. Lähes kaikki vajaatoiminta syntyy autoimmuuniprosessin pohjalta. Puhutaan kilpirauhasen tulehduksesta, joka aiheuttaa kilpirauhasen oman toiminnan heikentymisen. Prosessi etenee yksilöllistä vauhtia. Jollain ihmisillä voidaan nähdä TPO (tyreoideaperoksidaasi) vasta-aineita, jotka ovat merkki autoimmuuniprosessista ja silti heillä kilpirauhasen toiminta on ihan normaalia. Noin viidelle prosentille kehittyy siitä vuosittain vajaatoiminta. Se tarkoittaa sitä, että prosessi on aika hitaasti etenevä. Mutta näkee myös potilaita, joilla se kehittyy nopeasti.
Suomen mukaan kilpirauhasen vajaatoiminta on siinä mielessä hankala juttu, että siinä on kaksi asiaa, jotka saavat potilaan vastaanotolle. Ensimmäinen on se, että potilaalla on oireita, jotka sopivat kilpirauhasen vajaatoimintaan ja oikeastaan marginaalisesti poikkeavat arvot. Toiseksi on potilaita, joiden vajaatoiminta löytyy sattumalta muiden tutkimusten yhteydessä ja näillä potilailla saattaa olla valtavan poikkeavat arvot.
– Ne, jotka ovat syvässä vajaatoiminnassa, eivät välttämättä edes huomaa sitä ja sitten osalla potilaista on valtavat oireet, muttei juurikaan poikkeavia arvoja. Tämä on tällainen erikoisuus vajaatoiminnassa, Suomi kertoo.
Tyroksiiniannos kohdalleen
Ennen kuin mennään kilpirauhaslääkitykseen, on pakko kysyä, voiko säännöllisellä liikunnalla vaikuttaa kilpirauhasen terveyteen?
– Liikunta ei edistä kilpirauhasen normaalia toimintaa. Liikunta on aineenvaihduntaa kiihdyttävää ja normalisoivaa ja vaikuttaa sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan, mutta ei suoranaisesti vaikuta kilpirauhaseen. Jotain tällaisia oli tutkittu maratonjuoksun kohdalla, mutta siinä tulee vaikka mitä muutoksia kaikkiin arvoihin. Eli jos TSH vähän nousee tai laskee, niin se ei ole tavallaan lineaarinen, eikä liity urheiluun, vaan voimakkaaseen rasitustilaan.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa hoidetaan siis tyroksiinilääkityksellä. Lääke otetaan tyhjään vatsaan aamulla 20–30 minuuttia ennen aamupalaa. Silloin imeytyminen on tasaista ja tasapaino lääkkeen kanssa löytyy helpommin. Jos syö samaan aikaan, imeytyminen saattaa heikentyä kymmeniä prosentteja.
Uudesta Käypä hoito -suosituksessa löytyy lääkitykseen jopa ohjeita, ja siinä todetaan, ettei lääkehoitoa kilpirauhashormoneilla tule aloittaa, jos kilpirauhasarvot ovat viitealueella.
Joni Suomi näkee asian niin, että nuoren potilaan kohdalla lääkityksen voi aloittaa aika reippaalla kädellä. Tiedetään, että ihminen tarvitsee suurin piirtein 75–100 mikrogrammaa lääkettä päivässä.
– Aika nopeasti teen itse niin, että viikon jälkeen lääkeannos nostetaan jo hoitoannokseen, ja kahden kuukauden kuluttua potilas tulee verikokeeseen. Sanon usein, että jos tulee kovasti hyperoireita eli sydän alkaa hakata kovempaa ja hikoiluttaa, annosta voi vähän pienentää. Potilas kyllä itse huomaa, jos menee överiksi. Joillakin potilailla on vielä taustalla melko hyvä kilpirauhasen oma toiminta ja sitten kun aletaan ottaa pilleriä purkista, säätelyjärjestelmä ei ehdi siihen mukaan.
Nuorilla ihmisillä ei myöskään hänen mukaansa haittaa, jos alussa menisi vähän kilpirauhasen liikatoiminnan puolelle. Iäkkäillä ihmisillä on toisin. Liikatoiminta rasittaa sydäntä ja voi olla iäkkäälle haitallista lyhyessäkin ajassa.
– Nuorilla hoidetaan TSH (tyreotropiini) noin ykköseen ja iäkkäillä johonkin kahden paikkeille. Sen jälkeen sitä seurataan ensimmäisenä vuonna tiheämmin, esimerkiksi kahden kuukauden välein ja jatkossa kerran vuodessa – jos vointi ei muutu. Jos se muuttuu, tai tulee muita lääkityksiä tai ihminen lihoo tai laihtuu, sitten kannattaa tarkistaa.
Säännölliseen treeniin tottunut saattaa miettiä, voiko urheilla samoin, kun ennenkin, vaikka tyroksiiniannos ei vielä olisi ihan kohdillaan.
– Periaatteessa treenaamisen ei ole mitään rajoitteita. Sanon usein potilaille, että kilpirauhanen on kuin termostaatti. Jos termostaatti on väännetty kovin alas, treeni ei kulje, eikä palaudu. Kilpa- ja harrasteurheilijoiden kannattaa tietysti pyrkiä normaaliin kilpirauhasarvoon: TSH siellä ykkösen paikkeilla, ja T4V* olisi suunnilleen siellä jossain puolessa välissä viitealuetta. Silloin treeni kulkee.
Niin kauan, kun lääkitys on säätövaiheessa eli hakee vielä paikkaansa, urheilija huomaa sen treenissä ja suorituksissa.
– Oma kokemukseni on, että kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan hoitaa 80–90 prosenttisesti tasapainoon muutamassa kuukaudessa. Kyllä se viimeistään puolen vuoden päästä on tasapainossa, kun parin kuukauden välein otetaan kontrollia ja säädetään annosta.
Lenkille vai ei?
Treenaamaan tottunut ihminen voi olla ihmeissään oireidensa vuoksi. Väsyttää, paleltaa, liikunnasta ei palaudu. Silloin ei välttämättä edes pysty treenaamaan, kuten ennen oireita. Suomi muistuttaa, että kilpirauhasen vajaatoiminnan oireissa on risteävää oiretta moneen sairauteen, kuten raudanpuutteeseen, masennukseen ja uupumukseen. Miten tulisi treenata, jos olo on väsynyt, mutta muuttuu vieläkin väsyneemmäksi, jos ei ole fyysisesti lainkaan aktiivinen.
– Jos epäilee vajaatoimintaa ja omassa olotilassa on selkeä muutos, jota ei selitä esimerkiksi sairastettu flunssa, silloin kannattaa käydä lääkärillä otattamassa pieni verenkuva eli katsottua kilpirauhasarvot, hemoglobiini, maksa- ja munuaisarvot, sokeriarvot ja ferritiini. Sillä päästään jo tosi pitkälle. Se poissulkee tai vahvistaa kilpirauhasen vajaatoiminnan, anemian, raudanpuutteen ja diabeteksen, jotka ovat kohtuullisen yleisiä sairauksia väsymyksen taustalla.
Joni Suomi kertoo, että ihmisillä on nykyjään kova pyrkimys siihen, että väsymys olisi jonkun sairauden aiheuttamaa. Silloin se olisi selkeää ja helppo hoitaa. Hän muistuttaa, että oli syy väsymykseen mikä tahansa, kannattaa panostaa itselleen ominaiseen määrään unta eli pyrkiä nukkumaan riittävästi.
– Kaikki kestävyysurheilijat tietävät, että jos nukkuu huonosti, treeni ei kulje.
Lopulta vastaus siihen, kannattaako lenkille lähteä oireista huolimatta on jokaisen korvien välissä. Suomi muistuttaa, että sairauksiin kuuluukin, että on väsynyt ja silloin on ihan terveellistä pitää vähän taukoa treenistä.
– Jos on kilpaurheilija, on vähän niin kuin pakko mennä, koska se on työtä. Jos on kestävyysurheilija harrastemielessä, silloinhan jokin ajaa ihmistä treenaamaan. Kaikki tietävät, että motivaatio vaihtelee aika ajoin. Kun puhutaan potilaiden liikkumisesta, on hyvä pyrkiä löytämään laji, joka on mielenkiintoinen ja jota haluaa tehdä. Se voi auttaa, jos lähtee urheilemaan kaverin kanssa. Jos itsellä on vähän huonompi motivaatio, niin kaverilla voi olla sinä päivänä parempi. Motivaatiota ja yhteisöllisyyttä voi hakea myös urheiluseurojen viikkolenkeistä.
Maratonjuoksu ja vajaatoiminta
Entäpä isommat tavoitteet, kuten maraton? Onko sellaiseen rutistukseen järkevää lähteä, jos kilpirauhasasiat eivät ole aivan kunnossa?
– Pitää tietysti kuunnella itseään, miten lenkki kulkee. Jos parinkymmenen kilometrin lenkin pystyy juoksemaan ilman, että on kuollut, niin kyllä maratonkin varmasti silloin menee. Pitää muistaa, että vauhti tappaa, ei matka. Jos lähtee matkaan liian kovaa, vaikka olisi kuinka kilpirauhasasiat kohdallaan, jossain vaiheessa vauhti saattaa tyssätä.
Suomen mukaan kilpirauhanen ei ole ratkaiseva tekijä kestävyysurheilussa, mutta tietenkin se kannattaa hoitaa kuntoon, ennen kuin ryntää pitkille matkoille.
– Totta kai on riski, että sippaa ja koko jutusta jää paha maku suuhun. Harvoin ihmisellä on elämässään vain yksi mahdollisuus osallistua maratonille. Juoksutapahtumia pyörii koko ajan ja osallistumisen voi siirtää tarvittaessa vaikka vuoden päähän.
Onko muita riskejä kuin sippaaminen, jos lääkitys ei ole vielä kohdallaan?
– Ei, paitsi jos ollaan liikatoiminnan puolella. Silloin on riski rytmihäiriöille, saattaa tulla esimerkiksi flimmeri juostessa. Usein se vaatii taipumuksen eteisvärinään. Liikatoiminnassa myös syke voi nousta liian korkealle.
– Mutta en tekisi niin, että jos nyt todettaisiin kilpirauhasen vajaatoiminta – siis oikein syvä vajaatoiminta – että lähtisin siitä kuukauden päästä juoksemaan maratonin. Syvässä vajaatoiminnassa kehon adaptoitumiseen saattaa mennä pitempään ja käy oman kokemukseni mukaan niin, että potilaat hoikistuvat aika paljon. Syvä vajaatoiminta on kuitenkin harvinaisempaa.
Jos aktiiviliikkujalla on tyroksiinilääkitys ja treeni kulkee, kilpirauhasarvot kannattaa käydä mittauttamassa verikokeessa kerran vuodessa. Terveen, oireettoman liikkujan ei tarvitse kilpirauhasta miettiä. Rauta-arvot kannattaa sen sijaan silloin tällöin mittauttaa, koska kestävyysurheilu kuluttaa rautavarastoja.
*Lyhenteessä T4-V kirjain T tarkoittaa tyroksiinia. Numero 4 viittaa siihen, että tyroksiinimolekyylissä on neljä jodimolekyyliä. V tulee sanasta ”vapaa”. Suurin osa tyroksiinista kiertää veressä proteiiniin (kantajavalkuaisaineeseen) sitoutuneena, vain pieni osa on vapaana. Ainoastaan vapaa tyroksiini pystyy hoitamaan hormonin tehtäviä. (https://www.terveyskirjasto.fi/snk03131)
Haastattelun lisäksi lähteenä on käytetty terveyskirjasto.fi -sivustoa
Teksti Maija Mäkelä Kuva Ari J.Hyytiäinen