1
Sanon lapsille juoksevani, koska Maan ja Marsin 100 km:n juoksijat kohtaavat Neptunuksessa auringon tuolla puolen vuonna 1980, ja silloin minun on oltava kunnossa. — Ja tämän lapsi hyvin ymmärtää.
2
Sanon, ystävälleni, että juoksen koska haluan kilvoitella heidän kanssaan. Koska todelliset ystävät kilvoittelevat kaikessa, mikä on jaloa ja parasta. — MInun ystäväni eivät koskaan luopuisi tästä kilvoittelusta.
3
Sanon rakastetulleni, että juoksen tänään kaksi tuntia poissa hänen luotaan metsän yksinäisyydessä ja huomenna tunnin järven reunaa, jotta kerran pystyisin tuomaan hänelle kuihtumattoman rakkauden kukan tuolta Sinisten Vuorten takaa. — Ja tämän rakastettuni tietysti ymmärtää.
(Hänelle vien joka päivä punaisen ruusun, hän on minun tyttöni lähteellä, minun sydämeni laulun kohde, se kelle ajatusteni parhaat uutteet omistan. Kun ajattelen häntä, laulan. Laulan onnellisena, keventyneenä. Laulan kauan sitten laulettuja Onnenlauluja, joita puhtaimmat runoilijansydämet ovat laulaneet. Kun katson häntä, on kuin tavallinen syrjään jäänyt yön tähti saisi katsella aurinkoa ja päivän kirkautta.)
4
Sanon kuntourheilijalle, että juoksen nyt ja ja juoksen vuonna 2040. — Ja hänen silmiinsä syttyy valo.
5
Sitten sanon fysiologille, että menen nyt kolmen tunnin lenkille, jotta sydämeni olisi kerran hidas hevosen sydän. — Ja miksei fysiologi tätä ymmärtäisi, koska hänet on koulutettu se ymmärtämään.
6
Joudun puheisiin poliittisesti vauhkoutuneen kanssa, koska käytämme samaa junaa. Hänen kanssaan en haluaisi ensin lainkaan puhua, mutta sielujen sopusointu saavutetaan nytkin tuota pikaa: Kerron kääntäneeni suomeksi artikkelin ”Puoluepolitiikka – urheilutoiminnan välttämätön katalysaattori” irlantilaisesta juoksujulkaisusta ” Left foot, Right Foot”. — Kuten jo totesin, tämän jälkeen keskustelumme sujuu katkotta. Hänen puheensa viisauksia minä kuuntelen äänettömän kunnioittavasti.
7
Mutta miten puhun itselleni, kun on aika olla täysin vakava, kun on yksin rikkumattomassa hiljaisuudessa. Kun pieninkin lausuttu valhe tulee korvat rikkovana kaikuna takaisin syrjäistä laaksoa ympäröivien vuorten seinämistä? Kun ainoa vaihtoehto on puhua hiljaa, sataprosenttisen vakavasti ja tuhatprosenttisesti totta?
Aloitan todella hiljaa, jotta mahdolliset lipsahduksetkaan eivät halkaisisi tärykalvoja: —Kerrotaan, että maailmassa veri vuotaa. Terrorismi ja kovuus tappavat rohkeuden. (Sillä rohkeuteen tarvitaan aina sydäntä.) Ahneus ja itsekkyys tukahduttaa jalouden. Uskotellaan, että joka puolella on pimeää, eikä nähdä, että rakkauden aurinko paistaa kaiken yläpuolella. Sitä ei pysty mikään itsekkyyden tai mustan pelon pilvi peittämään. Hyvä minun on täällä taivaltaa ”peritty pyhyys ja kauneus teemanani”.
Hyvä minun on kulkea, vaikka 50 ensimmäistä sanoisi että näin on, tämä on totuus, vaikka 50 seuraavaa ilmoittaisi että tätä se on, kuulkoot korvasi totuuden, ja vaikka loput julistaisivat: On tullut totuuden hetki sinullekin. Hyvä minun on juosta kaikista totuuksista huolimatta.
Tapio Pekola
”Me olimme romantikot viimeiset, peritty pyhyys ja kauneus teemanamme” – William Yeats
Juoksijan 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaisemme Arkiston helmiä -sarjan vanhoja artikkeleita. Arkiston helmiä -artikkelit avautuvat maksutta luettavaksi Juoksija.fi digitilaajille sekä Juoksija-lehden tilaajille.