Näin opit hyödyntämään rasvaa kestävyysjuoksussa

Hiilihydraatit eivät yksinään riitä pitkiin juoksuihin, vaan tarvitset energiaa myös rasvasta. Kerromme, miten opetat kehosi polttamaan rasvaa paremmin.

Ihmiskeho sisältää rasvaa eri muodoissa. Suurin osa rasvasta on ihokudoksen ja lihaksen tai sisäelinten välistä varastorasvaa. Rasvat säätelevät elintoimintojamme myös solukalvoilla, niiden sisällä sekä veressä, jossa rasvaa löytyy happojen ja lipoproteiinin muodossa.

Varastorasvan määrää voi ounastella peilistä, mutta hoikaltakin sitä löytyy energiaksi ainakin viikon patikkaan.

Kuormituksessa elimistömme käyttää intensiteetistä, mutta myös väsyneisyydestä ja ruokavaliosta riippuen erilaisia energiantuottotapoja. Korkea­intensiivisissä ja lyhytkestoisissa suorituksissa lihakset ottavat tarvitsemansa energian solujen kreatiinifosfaatista ja adenosiinitrifosfaatista.

Hiilihydraatteja lihas käyttää sekä aerobisesti eli hapen avulla että anaerobisesti eli laktisesti. Aerobisissa kestävyyssuorituksissa hiilihydraatit muuntuvat glykolyysin kautta puryvaatiksi ja viimein lihasten hyväksymäksi adenosiinitrifosfaatiksi, mutta hiilihydraattivarannot eivät onnistuneenkaan tankkauksen jälkeen kestä loputtomiin.

Pidempikestoisten aerobisten suoritusten keskeisinä energianlähteinä toimivatkin myös elimistön rasvavarastot, joista lihas hyötyy mitokondrioissa tapahtuvan ß-oksidaation eli rasvaoksidaation avulla. Rasvat tuottavat energiaa hitaimmin ja pienemmillä intensiteeteillä, mutta energiaa riittää pitkään, ja sitä rasvassa on yli kaksi kertaa tiheämmin kuin hiilarissa.

Kuinka siis ottaa kaikki irti tästä lähes ehtymättömästä energianlähteestä?