Hisumiesten matkassa: Alkutalven rientoja

Hisumiesten viime aikojen suoritustaso on heidän omasta mielestään vaihdellut hyvästä todella huonoon. Ilmaisu ”olin niin huono, että hävettää” on tullut tutuksi.

Valtaisaan suosioon noussut hisupoikien blogi sai kuin saikin jatkoa ja olemme täällä iloksenne myös kuluvan vuoden aikana. Mitä olisikaan Suunnistaja-lehti ilman meidän Pulitzer-tason ulosantia.

Hiihtosuunnistuskausi 2024–2025 on jo pyörähtänyt vauhdilla käyntiin, ja kisoja on ehditty kiertää niin kotimaassa kuin ulkomailla. Suoritusten taso on ollut jyrkkää aaltoliikettä hyvien ja todella huonojen suoritusten välillä. Kerran jos toisenkin on tehnyt mieli vaipua epätoivoon ja lause “olin niin huono, että hävettää” on tullut tutuksi. Tässä vaiheessa kautta olisi äärimmäisen tärkeää löytää varmuutta tekemiseen, sekä saada tunne kunnon nousemisesta.

Jo aiemmin hehkuttamamme Kainuu Ski O Week oli hienoisesta lumenpuutteesta huolimatta äärimmäisen hieno kansainvälisen tason tapahtuma. Kisat itsessään menivät kaksijakoisesti.

Aapo teki koko viikon tasaista työtä jakaen kokonaiskisan voiton Niklas Ekströmin kanssa. Hänen harmiksensa voittajan palkintorahat menivät enemmän osakilpailuvoittoja saaneelle, joita Niklaksella oli kaksi ja Aapolla yksi. Noh, onneksi toisestakin sijasta sai 1 500 euroa. Sillähän elelee jo herroiksi Vuokatissa. Miska lähti viikkoon sairastelujakson jälkeen. Tulokset olivat sen vuoksi hieman alavireisiä parantuen kuitenkin viikon edetessä.

Kisoista kisoihin

Joulun välipäivät pojat viettivät hiihtokilpailuiden merkeissä. Miska hiihti kilpaa Valkeakoskella ja Lahden maailmancup-pyhätössä ilman merkittäviä urotöitä. Aapo kävi testaamassa tasoaan Vieremällä keskivertoa kovemmissa kansallisissa hiihtokilpailuissa. No perseelleenhän nekin kisat menivät ja huonot suoritukset saivat aikaan melkoista epävarmuutta omasta tuloskunnosta.

Kauan odotettu maailmancupin avausviikonloppu käytiin lumisessa Norjan Sjusjöenissä, ja voi pojat minkälainen pannukakku siitä tulikaan. Fyysinen vire oli molemmilla pojilla hukassa, sekä pehmeät että tiheät urat saivat aikaan paljon hölmöjä virheitä. Viikonlopun ainoa onnistunut suoritus oli Aapon neljäs sija keskimatkalta melkein virheettömällä suorituksella.

Parempaa kuntoa, enemmän hisutaitoa ja terveyttä siis kaivattaisiin. Ei kuitenkaan heitetä kirvestä kaivoon, sillä Posiolle on vielä kaksi kuukautta jäljellä. Siinä ajassa ehtii vielä tekemään kuntoa kehittävän tempun, jos toisenkin.

Näillä eväillä kohti talven seuraavia koitoksia.