Kaksiin arvokisoihin satsanneille suunnistajille ei jäänyt huiliaikaa MM-kisojen jälkeen. EM-keskimatkan karsinnan lähtökello piippasi 34 yötä MM-sprintin jälkeen. Ponnistus Tanskan kortteleista ja sukellus Rakveren viidakkoon piti tehdä nopeasti.
Täysipainoinen panostus molempiin kisoihin onnistui urheilijoilta vaihtelevasti. Molemmissa kisoissa henkilökohtaisia mitaleita ottaneita oli kolme: Tove Alexandersson, Simona Aebersold ja Gustav Bergman.
Mutta miten Suomen kärkinimet painottivat eri kisoja?
Olli Ojanahon panostus EM- ja MM-kisoihin oli niin sanotusti fifty-fifty. Kevään sprintin näyttökisat eivät kuitenkaan tuoneet paikkaa Ruotsin toukokuun maailmancupiin, joten MM-mahdollisuus meni siinä.
Oliko MM-paikan menetyksestä hyötyä EM-kisoja ajatellen?
– Ei siitä ainakaan haittaa ollut. Sain tehtyä muutaman maastotreenin enemmän ja Joensuussa oli hyvä leiri MM-kisojen aikaan. Ainakin se antoi rauhaa EM-valmistautumiseen, Ojanaho sanoo.
Ojanaho aikoo itse panostaa ensi vuonna molempiin kilpailuihin, mutta MM-kisat menevät edellä.
– Vaikea on toisten puolesta sanoa, mutta uskon urheilijoiden pitävän MM-kisoja aina hieman tärkeämpinä. Ainakin ne, jotka pärjäävät molemmissa kisoissa panostavat ehkä MM edellä.
Sprintin EM-kilpailut järjestetään lokakuussa kolme kuukautta MM-kisojen jälkeen. Sinne Ojanahokin mielii.
– Tarkoitus on pitää sprinttiä esillä harjoituskaudella, mutta enemmän sen merkitys korostuu MM-kisojen jälkeen.
Marika Teinin kevät meni sprinttiin valmistautuessa osin myös siksi, että leikkauksesta kuntoutuva jalka sieti huonommin metsäjuoksua kuin kovaa alustaa. MM-kisojen jälkeen EM-valmistautumisen kanssa tuli kiire ja se jäi osin myös puutteelliseksi.
– Lähdin keskimatkalle ja pitkälle erilaisilla jalkinevirityksillä jalan takia, eikä niitä ehtinyt kunnolla testaamaan. Pitkällä matkalla en edes tiennyt, pystynkö juoksemaan maaliin asti.
Pidempi valmistautumisaika olisi antanut paremmin tuntumaa kuntoutuvan jalan testaamiseen. Jatkossa Teini on enemmän maastosuunnistaja. Kevään ja talven kaltaista sprinttipanostusta ei enää nähdä.
– En näe itseäni mitalikandidaattina sprintissä, mutta maastokisoissa mitalimahdollisuudet ovat hyvät. Sprinttikilpailut ovat sinänsä kivoja, mutta maastopuolen harjoittelu ja kisoihin valmistautuminen on paljon mukavampaa.
Ponnistus Tanskan kortteleista ja sukellus Rakverren viidakkoon piti tehdä nopeasti.
Venla Harju jätti viime vuonna EM-sprinttikisat keväältä väliin. Satsaus oli maastomatkoille Tšekin MM-kisoihin.
– Nyt kun miettii, niin ihan hyvin olisin voinut juosta silloin sprinttikisoissakin. Itselleni oli yllätys, kuinka nopeasti pääsin tänä kesänä vauhtiin sprintistä maastomatkoille, mutta kaikilla tämä ei tainnut onnistua ihan yhtä helposti.
Harjun mukaan suunnistaja voi pärjätä hyvin samana vuonna sekä sprintissä että maastomatkoilla.
– Sprintissä on ehkä useamman eri maan edustajia kymmenen joukossa ja sieltä puolelta voisi tulla lisää menestyjiä maastomatkoille. Nämä ovat kuitenkin molemmat kestävyyslajeja ja suunnistusta, Harju muistuttaa.
Teksti Juho-Veikko Hytönen
Suunnistaja 4/2022