Mitä rakkaalle polkujuoksulle tapahtuu tulevaisuudessa? Kuihtuuko se pienen porukan lajiksi suurvuosiensa jälkeen vai tuleeko jostain uusia harrastajia? Maailmalta löytyy indikaattoreita, jotka antavat suuntaa vastauksille.
Lajin näivettyminen huolettaa ainakin itseäni. Huolta helpottaa merkittävästi se, että International Trail Running Associationin (Kansainvälinen polkujuoksuliitto, ITRA) tilastoista näkee jäsenmäärien kasvavan merkittävästi parin pandemiavuoden jälkeen. Samasta datasta käy myös ilmi, että Suomen tilanne vastaa globaalia kokonaiskuvaa.
Suomalaisten polkujuoksutapahtumien ilmoittautumismääristä nähdään, että tapahtumat ovat palanneet samalle tai korkeammalle tasolle kuin ne olivat ennen koronaa. Pandemiassa positiivista oli se, että ulkoilijoiden määrä kasvoi merkittävästi, ja oman osansa tästä sai myös polkujuoksu.
HARVA POLKUJUOKSIJA tietää, että ensimmäiset merkit lajista löytyvät vuodelta 1829 eKr. Irlannista. Vielä tässä vaiheessa ei suoranaisesti kilpailtu, vaan kilpailumuotoinen polkujuoksu alkoi vasta 1970-luvulla Pohjois-Amerikassa. Alussa kyse oli pienten porukoiden harrastuksesta. Kasvu on ollut valtavaa ja nykyään lajin kuninkuustapahtuma Ultra Trail du Mont Blanc (UTMB) vetää n. 10 000 juoksijaa ja toisen mokoman kisaturisteina. Suomessakin suurin määrä osallistumisoikeuksia yhteen tapahtumaan on ollut jopa 4 000.
Yhteisöllisyys vai kaupallisuus?
Lajin kasvaessa moni pitkään mukana ollut on esittänyt aiheellisesti huolen, katoaako lajista yhteisöllisyys? Varsinkin, kun suuremman harrastajamäärän myötä kaupallisuus on löytänyt tiensä lajin pariin. Kaupallisuuden lisääntyessä aletaan myös laskea kannattavuuksia. Pelkän polkujuoksukenkäteollisuuden liikevaihdon arvioidaan olevan 8,9 miljardia dollaria vuonna 2025. Valitettavasti tapahtumien järjestäjät eivät pääse nauttimaan näistä huikeista luvuista. Suurin osa kilpailujen järjestäjistä miltei maksaa siitä, että tarjoaa juoksijoille mahdollisuuden ylittää itsensä metsissä.
KANNATTAVUUKSIEN KANSSA kipuillaan niin kotimaassa kuin muualla. Ensi kosketus tästä saatiin globaalissa mittakaavassa, kun UTMB solmi keväällä 2021 kumppanuuden Ironman Group:n kanssa. Samasta kehityksestä on saatu Suomessakin esimakua, kun Northern Ultra Trail Service (NUTS Oy) otti haltuunsa Pyhän Tunturimaraton -tapahtuman sekä laajensi liiketoimintaansa polkujuoksun lisäksi hiihtoon ja pyöräilyyn.
Myös organisoituminen herättää keskustelua. Pitäisikö Suomessa olla polkujuoksulle oma lajiliitto? Vastustajien leiristä argumentoidaan, että liitto tekee lajista byrokraattista, kustannukset kasvavat ja yhteisöllisyys katoaa. Kannattajat taas näkevät liiton mahdollisuutena koordinoida maajoukkuetoimintaa, kehittää lajin sääntöjä ja toimia kisajärjestäjien edustajana Metsähallituksen suuntaan. Molemmat näkökannat ovat täysin valideja.
Mikäli liitto jonain päivänä syntyy, pitää mukana ryhmässä olla juoksijat, tapahtumajärjestäjät, koulutusjärjestöt sekä kaupalliset toimijat. Jos kaikki saadaan mukaan, olen täysin varma, että lajin kehitys Suomessa ottaisi merkittävän askeleen eteenpäin.
Kolumni Harri Jantunen
Juoksija 8/2022