Ciara Mageean – kymmenen vuoden odotus

Poikkeuksellisen lahjakkaasta Ciara Mageeanista odotettiin Irlannin kultaisten juoksuperinteiden jatkajaa. Sitten alkoi vammakierre, joka koetteli fyysistä ja psyykkistä jaksamista. 

Joillakin urheilijoilla tie huipulle kulkee vauhdilla ja viivasuoraan. He ovat onnekkaita, kun taas joillakin vastoinkäymisistä tulee kehityksen pitkäaikainen lukko. Ciara Mageean sai sinnikkyyden palkintonsa viimein 30-vuotiaana kaudella 2022, eikä aivan vaivattomasti silloinkaan.

Talven kaksi pohjerevähdystä ja alkukesällä sairastettu Covid-19 olivat kilpailukaudelle kaikkea muuta kuin optimaalinen tausta. Heinäkuinen MM-Eugene täytyi jättää väliin. Kilpailutauon jälkeen juoksu alkoi kulkea. Kansainyhteisökisoissa Birminghamissa ja EM-Münchenissä Mageeanin hopeamitalit aina varman Laura Muirin takana olivat iloisia yllätyksiä.

Brysselin Timanttiliigassa 2. syyskuuta koitti pitkän uran huippuhetki. Kiihtyvävauhtisessa kilpailussa Mageean veti viimeiset 500 metriä aikaan 1.17 ja piti loppusuoralla Muirin ensi kertaa takanaan. Voittoaika 3.56,63 rikkoi maailmanmestari Sonia O´Sullivanin Irlannin ennätyksen 27 vuoden takaa.

Vihreän saaren urheilulegenda O´Sullivan pääsi Brysselin stadionilla heti seuraajaansa onnittelemaan. Viimeisten 10 vuoden aikana Euroopan naisista ovat nopeammin juosseet vain Sifan Hassan ja Laura Muir.

Mageeanin entinen oma ennätys 4.00,15 oli vuoden 2019 Dohan MM-finaalista, jossa lähes kaikki kilpailijat ylittivät aikaisemmat kykynsä. Brysselin suuri parannus on herättänyt kysymysmerkkejä, jotka saivat hänet jättämään sosiaalisen median.

”En jaksanut enää lukea epäilyjä ja syytöksiä. Itse kukin saa ajatella mitä haluaa, mutta dopingin kanssa minulla ei ole koskaan ollut mitään tekemistä. Tuollaiset huhut ovat turhauttavia, loukkaavia. Tiedän olleeni alle 4.00-kunnossa jo vuosia. En antanut periksi, ja nyt kaikki osui kohdalleen”, hän kertoi The Irish Times -lehdessä.

ULKOKENTILLÄ PELATTAVA maahockeyta muistuttava camogie on Irlannin naisten kansallispeli. Koululiikunnassa mailan ja pallon parissa Ciara Mageeanin juoksukyvyt huomattiin. Jalkavoimia kartutti hänen kotimaassaan jo vuosisatoja tunnettu steppitanssi, Irish dance.

Nuorten arvokisamitaleista tuli Mageeanille itsestään selvyys. Kesällä 2009 hän juoksi 17-vuotiaiden MM-kisoissa Italiassa 800 metrin hopeaa sekä kaksi viikkoa myöhemmin 17-vuotiaiden olympiafestivaaleilla Tampereella 1 500 metrin kultaa.

Ratinassa eräs toinenkin pitkä taistelutarina alkoi: 100 metrin aidat voitti isäntämaan Nooralotta Neziri.

Kanadan Monctonissa 2010 tulevaisuuden huippuja nousi kultakorokkeelle: Kirani James, Mutaz Essa Barshim, Kevin Mayer, Shaunae Miller, Genzebe Dibaba ja moni muu. 1 500 metrillä 18-vuotiaan Ciara Mageeanin ensimmäinen 4.10-alitus toi MM-hopeaa. Voittaja, Etiopian Tizita Bogale hiipui pian pois kilparadoilta.

EM-junioreissa Tallinnassa 2011 Mageeanin edelle ehti vain Serbian Amela Terzić. Irlannin lupauksen mitalivuodet päättyivät siihen. EM-Helsingissä kesäkuussa 2012 finaalipaikkaa ei tullut, ja tie Lontoon olympiakisoihin oli poikki.

Vasemman nilkan ristisidevamma juuri aikuisvuosien kynnyksellä pudotti Ciara Mageaanin kehityksen takaisin lähtöpisteeseen. Leikkausoperaato pilasi kauden 2013 ja jarrutti vielä kahta seuraavaakin. Valmentaja, 1980-luvun olympiajuoksija Jerry Kiernan piti oppilaansa tulevaisuuden uskoa yllä.

Rion olympiavuonna 2016 vammat hellittivät. Alkukesän EM-Amsterdamissa Mageean pääsi ensimmäiseen arvokilpailuunsa neljään vuoteen. Erikoislaatuisessa finaalissa yllätyspronssi lämmitti mieltä. Vaikka viimeiset 300 metriä mentiin alle 44 sekunnin, Puolan Angelika Cichockan voittoaika 4.33,00 oli ja on yhä hitain naisten 1 500 metrin arvokisahistoriassa.

Rion radalla olympiafinaali jäi Mageeanilta kauas. Maailmalla vauhti kiihtyi. Elokuun lopulla Pariisin joukkohurjastelussa syntynyt oma ennätys 4.01,46 riitti vain yhdeksänteen sijaan.

SATUNNAISISTA onnistumisista tuli Ciara Mageeanin tunnusmerkki. EM-Berliinin neljäs sija sekä oma ennätys neljän minuutin kynnyksellä MM-Dohassa toivat uusia lupauksia juoksijalle, jonka juniorimenestyksistä oli kulunut 10 vuotta. Pandemiakesänä 2020 hän paranteli ennätyksiään sivumatkoilla: 800 metriä 1.59,69, ensimmäisenä irlantilaisena alle kahden minuutin, 1 000 metriä Monacossa 2.31,06.

Jerry Kiernanin kuolema talvella 2021 oli Mageeanille raskas isku. Uran ensimmäinen valmentaja oli yhä ollut merkittävä vaikuttaja kokeneelle juoksijalle, joka oli jo neljän vuoden ajan asunut ja harjoitellut Britannian Manchesterissa Steve Vernonin ryhmässä.

Tokion olympiakisat: ”nyt tai ei koskaan”, Mageean päätti. Muutama päivä ennen alkueriä hän teki valmistavan rytmiharjoituksen, 6 × 300 metriä. Toiseksi viimeisessä vedossa pohkeessa tuntui kipua. ”Kahden viikon lepo”, lääkäri totesi. Mageean on kertonut, kuinka hän nousi penkiltä sanaakaan sanomatta, käveli pois ja purskahti itkuun. Alkuerässä kipeällä jalalla syntynyt 4.07 ei riittänyt mihinkään.

Vielä kerran suuri muutos oli tulossa. Steve Vernonin siirryttyä Iso-Britannian liiton kestävyysjuoksun valmennusjohtajaksi Mageean sai talvella 2022 taas uuden valmentajan. 48-vuotias monien arvokisojen konkari Helen Clitheroe on puolimaileri Keely Hodgkinsonin kakkosvalmentaja, jonka alan näytöt ovat kiistattomat.

”Systeemi on perinteinen”, Mageean kertoi Athletics Weekly -lehdessä. ”Sunnuntaina pitkä lenkki, maanantaina vain kevyt 10 km, tiistaina aamulenkki ja kovia toistoja, keskiviikkona kaksi lenkkiä, torstaina 70 minuutin lenkki, perjantaina ja lauantaina taas kaksi lenkkiä. Tämän lisäksi teen lihaskuntoharjoituksen kolmesti viikossa. Nykyinen viikkomäärä on noin 130 km.”

Vaikeassa tilanteessa Helen Clitheroe nosti kokeneen juoksijan takaisin jaloilleen ja elämänsä kuntoon. Toivottavasti pahin on ohi. Vielä ehtii, vielä on aikaa.