Etappiajot gravel: Lullebiegga

Sorateitä Suomen halki.

Rauli Badding Somerjoki ei tarkoittanut sorateiden virtuoosista laulaessaan Suomen halki matkaavaa gravelpyöräilijää, mutta jonkinlaisesta matkan taitajasta voidaan kuitenkin puhua. Bensan sijaan Lullebiegga käydään kauramoottorin voimalla.

Hangosta Nuorgamiin pääosin sorateitä kulkeva ajo on vaatinut lujasti suunnittelua onnistuakseen myötäilemään parhaita reittejä – ja vielä etenemään järkevästi kohti Suomen pohjoisinta kylää.

Ajatus syntyi koronakeväänä 2020, kun Teemu Lemmettylän pyöräreissu Amerikan halki peruuntui. Niinpä Lemmettylä kavereineen päätti tavata Helsingin rautatieasemalla ja lähteä polkemaan kohti Nuorgamia, niin pitkälle kuin tietä riittää. Ja sitähän riittää.

Suomalaisuuden äärellä

Suomen kesä kaikkine säävaihteluineen. Pienet kuppilat kyläteiden varsilla. Tuhannet järvet ja teiden varsilla jolkottavat porot. Koronakurimuksen keskellä syntynyt soratiereitti vei lopulta suomalaisuuden ytimeen.

– Morvaksi kutsumamme reissu oli eräänlainen valopilkku koronan keskellä. Jaoimme tarinaa somessa ja se sai innokkaan vastaanoton. Koronakevään ajosta alkoi muodostua tapahtuma, kun Jan Walden ja Markku Korhonen ottivat yhteyttä seuraavana syksynä ja ehdottivat, lähdettäisiinkö tarjoamaan tätä tapahtumana, Lemmettylä kertoo.

Tapahtuman nimeksi valikoitui saamenkielinen sana Lullebiegga, myötätuuli. Pelkästään myötätuulta ei tapahtuman järjestäminen ole kuitenkaan ollut.

Vuonna 2021 Lullebiegga järjestettiin täyspitkänä. Tänä vuonna korona sotki jälleen suunnitelmia ja pitkä Lullebiegga peruttiin, mutta viikonlopun kestänyt Lullebiegga Challenge vietiin läpi.

Vuonna 2023 on tarkoitus järjestää jälleen sekä kahdeksanpäiväinen Lullebiegga että keväällä viikonlopun kestävä Lullebiegga Challenge. Se on samalla valmistava ajo varsinaisen Lullebieggan osallistujille.

Rajatulla kokoonpanolla

1 700 kilometrin pituisesta reitistä kaksi kolmasosaa on sorateitä. Se on saavutus. Sata prosenttia olisi järkevästi toteutettuna mahdottomuus.

Aivan Ylä-Lapissa ei juuri ole sorateitä, eikä vaellusreiteille ole gravelpyörillä mielekästä mennä. Myös Järvi-Suomessa tapahtumajärjestäjät ovat joutuneet turvautumaan jonkin verran pikiteihin.

Vuosi sitten Lullebiegga ajettiin kolmessa vauhtiryhmässä. Mukana oli parisenkymmentä pyöräilijää, joista osa tyytyi pienempään pätkään ja hyppäsi välillä huoltoautoon.

Lemmettylän mukaan niin kovaa saa ajaa kuin haluaa, mutta järjestäjät myös varmistavat, että viimeisetkin pääsevät pois.

Vaikka tavoitteena on tuoda tapahtumaa tunnetummaksi, määrättömästi se ei voi tällä hetkellä kasvaa. Tulevaisuudessa tilanne voi olla kuitenkin toinen.

– Jotta voimme käyttää parhaimpia reittejä, osallistujamäärän pitää pysyä kohtuullisena. Kuljemme jokamiehenoikeuksilla, eikä maastoon saa jäädä jälkiä, Lemmettylä muistuttaa.

Lue Teemu Lemmettylän kokemukset Lullebieggaa edeltäneestä Morva-ajosta Pyöräily+Triathlonista 3/2020.