Kello on 21.33. Lapset ovat jo jossain määrin unten mailla. Alkaa vanhempien oma aika, joka loppuu noin 21.47, kun toinen meistä toteaa, että on väsynyttä, taitaa olla parempi mennä nukkumaan. Kaukana ovat ne ajat, kun valvottiin yhdessä myöhään arkenakin.
Halusimme monta lasta ja olimme onnekkaita, että näin myös kävi. Prioriteetit muuttuvat, samoin juoksuharrastuksemme. Aikaisempia nukkumaanmenoaikoja sekä laadullisesti että määrällisesti maltillisempaa volyymia. Muuten ei jaksa.
Vanhemmuus ja ruuhkavuodet muuttavat rakasta harrastusta, mutta samalla ikääntyminen tuo ainakin piirun verran viisautta oman tekemiseen. Mikä on järkevää? Mikä tuo iloa? Haluan vain juosta joka päivä. Juoksen elääkseni ja muistuttaakseni itseäni, että voisin olla hyvinkin tilanteessa, jossa minulla olisi syövän jäljiltä vain yksi jalka.
Juoksu tarjoaa rajattomasti mahdollisuuksia.
KISOJA TULEE ja menee. Suoritusten mittaaminen on minulle sekä aika monelle muulle juoksijalle täysin toisarvoinen seikka. Me juoksemme, koska haluamme kokea jotain. Kokea jotain yhdessä. Kisat ovat vain yksi osa tätä kokemusta.
Janoamme elämyksiä ja olemme valmiit laittamaan itsemme likoon juoksun vuoksi. Kuulen nykyään kuinka aikatauluhaasteiden ja jaksamisen kanssa painivat juoksukaverini ovat huomanneet, että kun ottaa hieman jalkaa kaasulta ja suhteuttaa juoksua enemmän muihin elämän osa-alueisiin, jotka ovat heille tärkeitä, niin tulosta syntyy.
Toki kisat merkitsevät edelleen ja ehkä joskus vielä juoksen lappu rinnassa ja tavoite mielessä, mutta se on toisarvoista. Emme ole menestystä ja ennätyksiä janoavia ammattilaisia, rakastamme juoksua muista syistä. Se tarjoaa meille vapautta, mahdollisuuksia kokea uutta ja luoda kulttuuria.
ENNÄTYKSET ja kova treenaus kuuluvat tietenkin mukaan, mutta mielestäni monien juoksijoiden pitäisi miettiä omaa elämäänsä ja juoksuharrastustaan toisin kuin lineaarisesti. Joka vuosi ei voi olla ennätysvuosi. Hommasta menee maku aika nopeasti, jos ennätykset eivät pauku. Juoksu tarjoaa rajattomasti mahdollisuuksia ja kyse on vain siitä oletko valmis valitsemaan välillä toisen tien. Tien joka sopii sinulle.
Valitsen aina mieluummin sen, että voin joskus vielä juosta lastenlasteni kanssa kuin sen, että parantaisin ennätyksiäni vielä muutaman vuoden. Siksi ruuhkavuodet ovat enemmän mahdollisuus löytää uusi näkökulma juoksuun. Aina löytyy jotain uutta, kun olet vain avoin mahdollisuuksille.
KUN JUOKSULLE ei aseta tarkkoja rajoja, on mahdollista, että meidän joukkoon voisi eksyä muutama uusi harrastaja. Kun kotimaiset juoksukisat panostaisivat vielä enemmän yhdessä sidosryhmien kanssa kokemukseen, voisimme saada lisää niin kotimaisia kuin ulkomaisia osallistujia.
Kun annamme lajiin tutustuville mahdollisuuden ymmärtää kaikki juoksun tarjoamat mahdollisuudet, emmekä rajoita heitä omilla mielipiteillä, annamme rakkaalle lajillemme mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä moninaisemmaksi, suvaitsevaisemmaksi ja sellaiseksi, että siellä on tilaa kaikille, jotka rakastavat juoksua.
Lue myös:
Tom Hansen – tasapaino elämässä ja juoksussa
Kolumni Joonas Laurila
Juoksija 2/2023