Axa Sorjanen: Suomalaisen hiihdon vuosi nolla

Hiihtoliitossa energiaa menee väistämättä uusiutumiseen. Silti maajoukkuetoimintaan löydettäneen ainakin jonkinlainen jatkuvuus. Selkeäksi kysymysmerkiksi jäävät sellaiset seurat, jotka kaipaisivat apua tai tukea liitolta. Kuva Tomi Savolainen
Lukulistalle
ClosePlease login

Tasan vuosi sitten tällä samalla kolumnipaikalla kirjoitin, että edessä on historiallisen tärkeä hiihtovuosi. Ei urheilullisesti, vaan taloudellisesti.

Hiihtoliiton kassa oli niin pahasti kuralla, että edessä oli joko uuden alku tai romahdus. Lopulta molemmat toteutuivat, mutta sentään jotakuinkin hallitusti. Lue juttu täältä.

Viime vuoden loppukesästä Suomen Hiihtoliiton talouslukuja vuoti julkisuuteen. Rumalta näytti. Liiton johto vastasi puhumalla tilannetta paremmaksi, jatkamalla tilikautta ja pyörittämällä kirjanpitoa kauniimmaksi.

Tilanne oli kuitenkin paha, todella paha. Jos Suomen Hiihtoliitto olisi yritys, se olisi joutunut hakeutumaan selvitystilaan tai jopa konkurssiin. Järjestö oli hiihtänyt itsensä umpiperään, josta pois pääsemiseksi tarvittiin rajuja ja rohkeita liikkeitä.

Muutokset tarvitsivat uusia tekijöitä ja liitto uuden johtajan. Puheenjohtaja Markku Haapasalmi ei enää lähtenyt ehdolle uuteen kauteen. Hänen seuraajakseen valittiin Sirpa Korkatti, joka ryhtyi purkamaan mahdottomalta näyttävää tilannetta. Ja räväkästi lähtikin. Talouslukuja katsottiin juuri niin pahoina kuin ne olivat. Haapasalmen luottomies, toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen sai lähteä. Olympiakomitea huudettiin apuun turvaamaan maajoukkueiden toiminta seuraavan arvokisaputken ajaksi. 

Korkatti pani muutenkin tuulemaan. Hän pisti hetkeksi jäihin Lahden 2029 MM-kisahakemuksen ja neuvotteli liitolle paremmat sopimukset. Jos kotikisat onnistuvat, on realistista odottaa Hiihtoliiton talouden vahvistuvan niiden jälkeen hyvien takavuosien tasolle.

Korkatti vahti neuvottelupöydässä liiton etuja, toisin kuin itseään vahvaksi neuvottelijaksi kehunut aiempi puheenjohtaja, vuorineuvos Matti Sundberg. Hänen tekemiensä sopimusten seurauksena liitto ajautui kahden miljoonan euron velkaan Lahden kaupungille ja yhä jatkuvaan talouskurimukseen.

Ongelmien purkamista riitti joka suunnassa. Elokuussa Hiihtoliitto ilmoitti purkavansa vapaaehtoisen selvitysmenettelyn kautta vaikeuksiin ajautuneen varainhankintayhtiönsä Nordic Ski Finlandin.

Iso uudistus oli keväällä perustettu ja syksyllä nimitetty urheilijavaliokunta, jossa on nykyisiä ja entisiä huippuja Eveliina Piiposta Virpi Sarasvuohon ja Hannu Manniseen. Valiokunnan koordinaattori on Anssi Pentsinen.

Taloustilannetta seuraamaan Korkatti palkkasi hallintopäälliköksi ja vt. toiminnanjohtaksi Marleena Valtasolan, kovan luokan talousammattilaisen. 

Vaikeasta paikasta suuri mahdollisuus

Hiihtoliiton tiedotteista voi lukea riveiltä ja rivien välistä, että tilanne on karmea. Sama vahvistuu taustakeskusteluissa liiton toimintaa läheltä seuraavien kanssa. Ei ole vain symbolista, että liitto kehotti hiihtäjiä varautumaan enintään 500 euron omaavastuumaksuun maailmancupin viikonlopun edustamisesta.

Muutos entiseen on se, että vaikka pohjalla ollaan, mitään muuta ei yritetäkään väittää ja pohja vaikuttaa tukevalta. Siltä on mahdollisuus ponnistaa ylös.

Sirpa Korkatin määrätietoisuus on yllättänyt kaikki. Kommenttien mukaan Hiihtoliitolla ei ole vuosikymmeniin ollut yhtä määrätietoista ja sitoutunutta puheenjohtajaa. Sisäpiireissä naureskellaan, että miesten ensin sählättyä asiat sekaisin ja sitten peiteltyä tilannetta, tarvittiin nainen siivoamaan poikien sotkut ja aloittamaan uusi aika.

Vuoden takainen epätietoisuus ja toivottomuus ovat vaihtuneet tulevaisuuden uskoon.

Uusi aika vaatii uudet tekijät

Hiihtoliiton murroksen mukana koko suomalainen maastohiihto joutuu uudistumaan. Kaikki nykyiset lajiaktiivit eivät ole mukana muutoksessa. Joidenkin mielestä Korkatin vauhti keväällä ja kesällä on ollut liian kova. Pelätään, että hyviä asioita katoaa ryskeessä, jos kukaan ei ehdi puolustaa niitä.

Murros on myös kutsu uusille tekijöille ja uudelle tavalle toimia. Ensimmäinen merkki tästä on urheilijavaliokunnan perustaminen. Valta hiihdossa on siirtymässä muilla yhteiskunnan aloilla ansioituneilta perinteisen tyylin toppatakkimiehiltä lajin sisällä kasvaneelle vapaammalle sukupolvelle.

Edessä on varmasti isompia ja pienempiä vääntöjä, kun vahvat toimijat ja kuppikunnat puolustavat asemaansa. Taloudellisen selkkauksen pakottamaa muutosta ei kuitenkaan voi pysäyttää.

Vuosien aikana kasaantunut tekemättömien uudistusten tarve on niin suuri, että niiden pysäyttämisen hintana olisi kilpahiihdon näivettyminen kansanperinneharrastukseksi.

Uusia tekijöitä ei tarvita pelkästään liiton johtoon ja kentälle. Myös urheilijasukupolvi vaihtuu lähivuosina. Menestysodotuksia ja esikuvien roolia ei voi jättää pelkästään niille, joiden sukunimi on Niskanen.

Jäävätkö seurat yksin?

Koska rahakirstun pohja näkyy, Hiihtoliiton toiminta tulee keskittymään itse liiton pelastamiseen, huippuhiihdon toiminnan varmistamiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen.

Resursseja ei lähiaikoina riitä joka suuntaan. Perustyötä tekevissä seuroissa pelätään, että ne jäävät yksin. Julkisuuteen jupina ei ole kantanut, koska Hämeenlinnan Hiihtoseuran pitkäaikainen puheenjohtaja Sirpa Korkatti nähdään seurakentällä yhtenä meistä.

Vahvat seurat korostuvat kilpahiihdossa entisestään.

Kentällä pelätään kuitenkin seurojen eriytyvän tulevaisuudessa. Vahvojen asema vahvistuu ja heikot näivettyvät. Pelot eivät ole turhia. Muutoksia seurakentällä tapahtuu, eivätkä kaikki ole hallittuja. Suurten kaupunkien vahvat seurat, joissa aktiivisten harrastajien määrät ovat suurimmat ja menestys juniorisarjoissa parasta, kykenevät toimimaan itsenäisesti. Sen sijaan yhden tai kahden puuhahenkilön varassa pyörivät seurat voivat olla vaikeuksissa, etenkin jos juuri lähivuosina pitäisi löytää toiminnalle uusia vetäjiä.

Jos kaikki menee hyvin, liiton muutoksen myötä seurojen roolit muuttuvat. Resurssit ja paras osaaminen keskittyvät vahvimpiin seuroihin, joiden rooli huippu-urheilussa korostuu.

Muille jäänee kasvattajaseurojen rooli ja mahdollisuuksien mukaan maata kattavan kentän ylläpitäminen. Vähän kuin palloilulajien eri sarjatasoilla toimivilla seuroilla.

Muutoksia on tulossa. Saa nähdä, mitä kirjoitan vuoden päästä tulevan hiihtokauden merkityksestä ja odotuksista. Onko silloin tilanne rauhoittunut, vai pitääkö keksiä tärkeimmän kauden ja vuosi nollan jälkeen kolmas, vielä räväkämpi otsikko? 

 

Kolumni Axa Sorjanen

Hiihto 4/2024

Vastaa