Aappo Luomajoki – Suomen hiihdon ladunavaaja

Nykyisen Terwahiihdon perinne alkoi vuonna 1889 nimellä Oulun hiihdot. Alkuvuosien sankari Aappo Luomajoki oli jo ohittanut parhaat vuotensa, kun hän kirjautti historiaan voittonsa.

Lunta tuprutteli hiljalleen ja se peitti vähitellen hiihtolatuja, joita oli syntynyt Erkinharjun asutusten ympärille. Pirtissä jäntevä lyhyehkö vanha mies istuu hiljaa keinahtelevassa kiikkustuolissa.

Keinuttelijan silmät painuvat kiinni ja hän näyttää nukahtavan. Kohta hymyn häivähdys näkyy hänen kasvoillaan, kun vanhat muistot palaavat mieleen.

Hän seisoo Jussi Ritolan ja 71 muun miehen kanssa ensimmäisten Oulun hiihtojen lähtörivissä ja odottaa lähtölupaa. 

– Olkaa valmiina! Yks, kaks, kolme!

Silloin joukko säntäsi matkaan kukin parastaan koittaen. Vähän Aappo Luomajoen mieltä painoi palkintotuomareiden kysymys: ”Aikooko vanha mieskin hiihtää koko matkan?”

Tulipa tempaistua lakki päästä ja vastattua: ”Ei mies ole vanha, vaan lakki!”

Aluksi johti 17-vuotias Ritola, joka palasi ensimmäiseltä ja toiselta lenkiltä johdossa. 44-vuotias ja numerolla 44 hiihtänyt Luomajoki seuraili perässä. Viimeisellä lenkillä kokemus voitti nuoruuden ja maaliin saapui ensimmäisenä Aappo Luomajoki Haapavedeltä. Hän pystyi vielä alittamaan vaaditun kolmen tunnin aikarajan, tosin vain 10 sekunnilla, mutta kuitenkin.

Eskelinen yllätti vanhan mestarin

Seuraavan vuoden kilpailu vähän harmitti Luoma­jokea. Osanottajia oli 238 ja heidät jaettiin neljään riviin. Aappo joutui Ritolan kanssa ensi riviin ja avaamaan latua lumituiskussa.

Kaksi kierrosta hiihtivät Ritola ja Luomajoki yhdessä, mutta viimeisellä lenkillä Luomajoki jätti Ritolan ja tuli ensimmäisenä maaliin. Neljännessä rivissä hiihti Iisalmen Vänninmäen Kalle Eskelinen kolme minuuttia Luomajokea paremmin. 

Tämä sieppasi jonkin verran Luomajokea, joka sanoi: ”Jos olisi oltu Eskelisen kanssa samassa roikassa, olisi nähty kuka sen kentän pitää, mutta nyt en tiennyt pitää varaani.”

Lausunto oli sikäli totta, että maaliin saavuttuaan Luomajoki ei ollut lainkaan väsynyt, vaan suoritti suksillaan erilaisia käännöksiä ja liikkeitä kuin balettimestari. Eskelinen oli maalissa aika uupunut.