5 kysymystä – Miika Kirmula

Kalevan Rastin Miika Kirmula on maamme parhaita suunnistajia, pitkän ja sprinttimatkan hallitseva Suomen mestari. Norjan Östfoldissa käydyissä MM-kilpailuissa hän kiri keskimatkalla seitsemänneksi sekä viestihopealle yhdessä Aleksi Niemen ja Elias Kuukan kanssa. Juoksija-lehti kyseli 25–vuotiaan Kirmulan kuulumisia.

Kuinka mennyt kausi sujui?

Kausi oli kaikin puolin onnistunut. Pystyin harjoittelemaan terveenä verrattuna muutamaan aikaisempaan vuoteen. Uskon kehitykseni tulleen pitkälti sitä kautta, kun vältyin isommilta vammoilta. Olen myös ollut entistä tarkempi, etteivät juoksukilometrit ylity oman kropan tuntemuksiin nähden. Parannettavaa tietenkin aina löytyy, mutta kokonaisuutena olen mennyt paljon eteenpäin.

Kisakausi lähti hyvin liikkeelle Suomessa järjestettyjen maailmancupin kisojen myötä. Sieltä tulivat uran parhaat sijoitukset kansainvälisissä kisoissa, keskimatkalla seitsemäs ja takaa-ajossa neljäs. Itseluottamus kasvoi ja onnistuin myös MM-kisoissa lähes kauden parhaimpaan.

Miten löysit suunnistuksen?

Suunnistus on ollut perheessämme aina iso juttu, ja sitä kautta itsekin tutustuin lajiin. Aloitin kilpailemisen kuitenkin varsin myöhään verrattuna moniin muihin saman ikäisiin kavereihini.

Toisena lajina nuorena minulla oli jääkiekko. Se jäi, kun aika ei enää riittänyt kahteen lajiin.

Millainen on suunnistajan harjoitusviikko?

Valtaosa juoksusta on maastossa tai pienillä poluilla mahdollisimman lajinomaisesti. Juostuja kilometrejä en varsinaisesti laske. Harjoittelumäärät pyörivät 9–20 viikkotunnissa. Pyöräily sopii itselleni tosi hyvin, ja teen pyörällä useita peruskuntolenkkejä jalkojeni säästämiseksi. Pääharjoitus on kuitenkin aina juosten, ellei jokin vamma pakota tekemään niitä korvaavin keinoin.

Pyrin harjoittelemaan mahdollisimman samantyyppisissä maastoissa mitä seuraavissa arvokisoissa tulee olemaan. Jos tiedossa on paljon korkeuseroja, painotan harjoittelua sinne suuntaan. Suunnistusmaastot vaihtelevat meille tuttujen pohjoismaalaisten maastojen ja jylhien vuoristomaastojen välillä.

Oma lempiharjoitukseni on intervallityyppinen mäkiharjoitus.

Esimerkkiviikko harjoituskaudelta heinäkuussa:

Maanantai:
Aamu: Maastopyöräilyä 75 min + VK vedot avosuolla 10-8-6-4-2 min/palautus 2 min
Ilta: 60 min palauttava lenkki

Tiistai:
Aamu: 120 min maastopyöräily PK 1
Ilta: Lyhyt kuntopiiri 30 min

Keskiviikko:
Aamu: Reipas aerobinen suunnistus 60 min
Ilta: Lepo

Torstai:
Aamu: 30 min PK + VK suunnistusvedot 3×10 min mäkisessä maastossa
Ilta: 40 min huoltava vesijuoksu

Perjantai:
Aamu: 45 min kevyt lenkki maastossa
Ilta: 100 min PK 2 suunnistus

Lauantai:
Aampu: 50 min PK suunnistus, päälle kiihdytyksiä tiellä
Ilta: Palauttava pyöräily 30 min

Sunnuntai:
Aamu: Keskimatkan kilpailunomainen harjoitus 35 min MK+ verryttelyt 45 min
Ilta: Aamupäivän maastossa PK-suunnistus 50 min

Yhteensä 14 h 15 min

Kuinka valmistaudut tulevan kilpailun maastoon?

Arvokilpailujen kilpailualue laitetaan täyteen harjoittelukieltoon 4-6 vuotta ennen itse kilpailuja, joten kisamaastoon tutustuminen ei ole sallittua. Alueesta tietenkin voi olla vanha kartta, jota saa katsella ja mahdollisesti ”opetella” maastoa sitä kautta.

Ennen kilpailuja pidämme useita leirejä kohdemaassa. Leireillä haemme samantyyppisiä maastoja kuin tulevassa kilpailussa. Suomessa on mahdotonta harjoitella kisoihin, jotka käydään Alpeilla.

Vinkit aloittelevalle kuntosuunnistajalle?

Aloita oikeasti helposta radasta ja maltilla. Näin opit varmemmin oikeat toimintamallit ja pystyt todennäköisemmin juoksemaan vaativimpia ratoja nopeammin tulevaisuudessa.

Jos koet suunnistuksen sujuvan rauhallisessa vauhdissa helpoilla radoilla, voit yhdistää tehokkaita juoksupätkiä aina, kun juokset polkua tai muuten todella selvää pätkää.

Aina ei tarvitse millin tarkkaan tietää missä olet, mutta aina pitää tietää mihin olet menossa.