Rogaining opettaa maastotaitoja ja pitkiä matkoja

Mitä rogainingissa tehdään ja kuka uskaltaa lähteä lajiin? Pitkien matkojen erikoismies Mikael Heerman houkuttelee suunnistuksen joukkuelajiin, josta saat halutessasi reilun kestävyyskoitoksen.

Rogaining eli pistesuunnistus on monipuolinen laji, jonka harrastajat ovat usein mukana myös muissa kestävyyslajeissa kuten polkujuoksussa tai suunnistuksessa. Vaikka monille rogaining on hauska ja leppoisa harrastus, mukaan mahtuu myös tukevasti lajiin panostavia kilpailijoita.

Rogaining on joukkuelaji, jossa edetään 2–5 hengen joukkueena itse suunnitellun reitin mukaisesti. Joukkueet keräävät mahdollisimman paljon pisteitä annetun ajan puitteissa. Tyypillisesti kilpailut kestävät parista tunnista vuorokauteen tai jopa kahteen asti. Rastit on pisteytetty etäisyyden ja vaikeuden mukaan. Kauimmaisista rasteista saat enemmän pisteitä kuin kilpailukeskuksen vierestä.

Kisan kestosta riippuen joukkueet saavat kartat ja niihin piirretyt rastit reitin suunnittelua varten tunnista muutamaan tuntiin ennen lähtöä. Nämä hetket vaikuttavat koitoksen kulkuun olennaisesti, sillä hyvin suunniteltu reitti helpottaa varsinaista toteutusta maastossa.

Kyse on myös taktiikasta. Reitin suunnittelussa kannattaa huomioida esimerkiksi joukkueen vahvuudet suunnistuksessa ja fyysisessä kunnossa, valon ja pimeän vaihtelu, maastotyyppi sekä sääennuste. Hyvä suunnitelma sisältää myös vaihtoehtoisia reittejä, joihin voi turvautua, jos alkuperäinen suunnitelma ei toteudu esimerkiksi aikarajoituksen takia.

Miksi polkujuoksijalle?

Vaikka rogainingiin kuuluu kiinteästi hyvä suunnistustaito, ei sitä pidä pelätä. Riittää yleensä hyvin, että joukkueessa on yksi suunnistustaitoinen, jonka johdolla rastit löytyvät metsästä. Samalla omaa osaamista voi kerryttää siten, ettei eksymistä tarvitse epäillä.

Reitinvalinnat rastien välillä voi suunnitella vaativaa metsäsuunnistusta minimoiden. Teitä ja polkuja käytettäessä vähäisempikin suunnistustaito riittää.

Kartan mittakaava on usein isompi kuin suunnistuskilpailuissa, joten rastipisteet ovat kookkaampia kohteita ja löytyvät helpommin. Hankalampien rastien löytämiseksi joukkueet saattavat lyöttäytyä yhteen.

Rogaining on lajina varsin sosiaalinen. Jo pelkästään joukkueena eteneminen tuo etenkin pitkiin kilpailuihin keskusteluaikaa paljon muustakin kuin varsinaiseen suoritukseen liittyvistä asioista. Vuorokauden kisassa ehtii tutustua ennestään tuntemattoman kanssa ja toisaalta tutusta kaverista voi tulla esiin ihan uusia puolia ja tarinoita.

Suunnistustaidon kasvaminen ja uskallus liikkua polkuverkoston ulkopuolella avaavat polkujuoksijalle aivan uuden maailman. Tämä on vähän sama asia kuin vaikkapa vaihtaessa maantiepyörän maastopyörään. Vanhat tutut lenkkipolut saavat rinnalleen kokonaan uusia ja tuntemattomia paikkoja, jotka avartavat ja inspiroivat mieltämme. Uusien paikkojen rohkea tutkiminen ja löytäminen antavat myös motivaatiota ja uutta virikettä harjoitteluun.

Rogaining toimii polkujuoksijalle hyvänä pitkänä harjoituksena sekä mahdollisuutena testata varusteita ja erilaisia energianlähteitä. Liikkuminen polkujen sijaan metsässä tuo mukavan lisähaasteen, joka kysyy esimerkiksi napsun parempaa koordinaatiota ja voimaa.

ROGAINING ON KIVAA!

Kuten polkujuoksussa, rogainingissa jokainen asettaa oman tavoitteensa harrastukselleen. Monille riittää osallistuminen suomalaisiin tapahtumiin, mutta toiset kisaavat arvokisoissa tai muuten vaan kiehtovissa maastoissa ympäri maailman.

Olen ollut mukana tapahtumissa nauttimassa ulkoilusta ja liikunnasta sekä välillä myös kilpailemisesta. Matkalle on mahtunut kaikenlaisia kommelluksia ja tähtihetkiä kisaeväiden unohtumisesta hotellin minibaariin aina lähes virheettömiin suunnistussuorituksiin.

Eri vuodenaikoina järjestetyt rogainingtapahtumat tuovat lajiin vaihtelua ja erilaisia luontokokemuksia. Toisinaan kesäkelin ja lämpimän yöttömän yön sijaan edetään syvässä umpihangessa keskellä pimeää metsää. Joskus maastopyöräily tai hiihto ovat olleet mahdollisia etenemismuotoja, ja onpa tapahtumassa potkukelkkakin nähty.