Julkaisemme vuonna 2014 Hiihto-lehdessä olleen jutun Iivo Niskasesta. Sen jälkeen Niskanen on ehtinyt voittaa kaksi henkilökohtaista olympiakultaa ja perinteisen 15 kilometrillä maailmanmestaruuden. Holmenkollenin 50 kilometrin voitto mestarilta vielä puuttuu kahdeksan vuoden menestysputken jälkeen.
Kilpailukauden ollessa aluillaan 22-vuotias Iivo Niskanen on aivan uudessa tilanteessa. Hän lähtee kauteen olympiavoittajana ja on täysin terve. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen huippulahjakas hiihtäjä on pystynyt toteuttamaan harjoittelukauden suunnitellusti, tinkimättömällä asenteella ja ilman sairastelujen tuomia monia kompromisseja.
Kauden aloitus Oloksen tykkikisoissa sujui mallikkaasti. Se kertoi Iivolle ja valmentaja Olli Ohtoselle, että kaikki on kunnossa MM-kisakautta varten.
Nuori olympiavoittaja avasi maailmancupin Rukalla sensaatiomaisella voitolla 15 km:n perinteisen kisassa. Loistavan tekniikkansa avulla hän hiihti ylämäet rennosti ja otti kaiken irti tasatyöntöosuuksilla. Voitto kertoi Iivolle ja valmentaja Olli Ohtoselle, että kaikki on kunnossa MM-kisakautta varten.
– Olympiakullan seuraksi sopisi useampikin lumihiutale, Iivo maalailee tulevan kauden tavoitteitaan.
Tulevat MM-kisat käydään Falunissa, ja myös Iivon aisapari Sami Jauhojärvi tähtää korkealle perinteisen 50 kilometrin kuninkuusmatkalla. Molemmat ovat ilmoittaneet tavoitteekseen kisan voiton.
Neljäs sija kasvattaa
Iivo Niskanen on ehdoton superlahjakkuus, jonka kyvyt ovat olleet hiihtokansan tiedossa jo juniorivuosista alkaen. Silti hänellä ei ole esimerkiksi henkilökohtaista mitalia alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskisoista. Parhaimmillaan hän sijoittui 10 km:n perinteisellä neljänneksi Turkissa vuonna 2012 vain sekunnin päähän mitalista.
Neljännet sijat ovat tulleet olympiavoittajalle tutuksi Turkin jälkeenkin. Viime talvena Vantaan SM -hiihtojen 15 km:n perinteisellä Matti Heikkinen vei pronssia vain 0,6 sekuntia Iivon edellä, mutta se kuuluisin neljäs sija oli vasta tulossa.
15 km perinteisellä hiihtotavalla avasi miesten maastohiihdon normaalimatkojen kilpailut Sotshin olympialaisissa. Alkupään lähtönumerolla matkaan lähtenyt Niskanen takoi kärkiväliaikoja kaikille väliaikapisteille, ja maalissa alkoi todellinen jännitysnäytelmä. Jännitys laukesi siihen, että Ruotsin Daniel Richardson ohitti Iivon vain 0,2 sekunnin erolla ja otti olympiapronssia.
– Niukat nelossijat ovat kaikkein pahimpia. Olet tehnyt mitalitason suorituksen, mutta silti palkinto jää saamatta.
Olympiakulta ei mullistanut elämää
Avoimuus, rentous ja huumorintaju kuuluvat nuoren olympiavoittajan hallitseviin luonteenpiirteisiin. Nelossijat eivät ole saaneet miestä masentumaan.
– Sotshissa potutti pari päivää, sitten siitä sai vain lisää kovuutta. Pitää hiihtää kovempaa ja ottaa se tarjolla oleva mitali seuraavalla kerralla.
Loppu onkin suomalaista hiihtohistoriaa. Suomen ensimmäinen pariviestin olympiakulta yhdessä Sami Jauhojärven kanssa nosti nuoren savolaisen kertaheitolla hiihtomaailman korkeimpaan kastiin.
Monet esimerkit kertovat, miten nuorena saavutettu olympiavoitto saattaa mullistaa kertaheitolla elämän, ja urheilu-ura saattaa ottaa pahojakin taka-askeleita. Iivon kohdalla on kuitenkin käynyt toisin. Ehkä syynä on hänen kypsä asenteensa urheiluun. Iivo on hieman samanlainen luonnonlapsi kuin siskonsa Kerttu, joka suhtautuu kilpailemiseen harvinaisen mutkattomasti.
– Oikeastaan mikään ei ole elämässäni hirveästi muuttunut. Toki taloudelliset resurssit entistä laadukkaampaan tekemiseen ovat menestyksen myötä paremmat.
Koti Puijon kupeessa
Urheilulukion Niskanen kävi Vuokatissa. Siellä hän oppi nuorena lukiolaisena ammattimaista harjoittelua ja urheilijan elämäntapaa. Samalla hän siirtyi kasvattajaseura Vieremän Koitosta Vuokatti Ski Team Kainuuseen.
– Vuokatti Ski Team on todella tärkeä tekijä urallani. Seura tekee äärimmäisen hyvää työtä leirityksien ja ammattimaisen urheilun vaatimien tausta-asioiden hoitamiseksi, Iivo kiittää.
Kainuusta Iivo palasi takaisin Savoon. Tällä kertaa tie vei kuitenkin kotikunta Vieremän sijaan Savon pääkaupunkiin, Kuopioon. Elämänkumppani Saana Kemppainen, kovan tason hiihtäjä hänkin, oli saanut opiskelupaikan Kuopiosta, ja Iivo seurasi kuuliaisesti perässä.
– Hieman jännitti jättää Vuokatin huippuolosuhteet taakse ja suunnata uuteen paikkaan.
Mutta huoli osoittautui turhaksi. Koti löytyi aivan Puijon upeiden harjoitusmaastojen kupeelta, ja tukirinki urheilijan ympärille alkoi muodostua myös uudessa asuinkaupungissa.
– Aenaha savolaene Kallaveen rantaan kottiutuu, huumorintajuinen savolaisuuden suurlähettiläs sanailee.
Kotiharjoittelua huippuoloissa Kuopiossa
Leiriharjoittelun ohella olosuhteet kotiharjoitteluun ovat olympiavoittajalla nyt lähes täydellisellä tasolla.
– Harjoitusmaastojen lisäksi olen pystynyt järjestämään lihashuollon, suksihuollon, lääkäripalvelut ja muut tukitoimet sille tasolle, että kotonakin voin keskittyä täysin urheilijan elämään.
Tämän muutoksen merkitys näkyy varmasti myös siinä, että Iivoa etenkin syksyisin vaivannut sairastelukierre on nyt saatu poikki.
Suomalaisilla kaduilla olympiavoittaja saa kävellä rauhassa ilman nimikirjoitusten metsästäjiä ja valokuvaajia.
– Ehkä suomalaiseen mielenlaatuun sopii paremmin se, että tarkkaillaan hieman kauempaa. Edelleen olen uskaltanut käydä saunan jälkeen pyyhe päällä parvekkeella viilettelemässä, Iivo naurahtaa.
Iivo on huomannut eroja suomalaisessa ja norjalaisessa fanikulttuurissa:
– Meno oli välillä aika villiä kilpaillessani kesällä Norjassa. Valokuvien ottajia ja nimikirjoitusten pyytäjiä oli ruuhkaksi asti.
Kertun kanssa kilpailu kasvatti
Vaikka Iivo Niskanen on saanut viettää ns. normaalielämää olympiavoitosta huolimatta, tiedostaa hän menestyksen tuomat vaatimukset.
– Toki haluan kauden alkaessa olla minuun osoitettujen odotusten arvoinen. On upeaa, että ihmiset ovat tekemisistäni kiinnostuneita ja seuraavat kehitystäni.
Maailman parhaisiin naishiihtäjiin lukeutuvan Kerttu-siskon merkitys Iivon hiihtouralle ja kehitykselle on ilmeinen. Omalta sisarelta saatava vertaistuki on kultaakin arvokkaampaa pitkien leiri- ja kisajaksojen aikana.
Lapsuusaikana ja varhaisnuoruudessa Iivo sparrasi Kerttua hiihtolenkeillä siten, että Kertun hiihtäessä perinteistä Iivo oli mukana vapaata hiihtäen. Ensimmäistä kertaa Iivo päihitti siskonsa perinteisen hiihtotavan kilpailussa hiihtäessään 14-vuotiaissa ja Kerttu 18-vuotiaissa.
– Eroa oli peräti minuutti. Se oli oikeastaan sellainen oman uran alkuhetki, Iivo muistelee.
Niskasten lahjakas lapsikatras
Sisarusten välinen reilu ja rehti kilpailu on aina kuulunut Niskasten perheeseen. Turvallinen, kannustava kasvuympäristö lienee syy siihen, että lapsikatraasta on kasvanut kaksi maailmanluokan hiihtäjää sekä yksi maamme johtavista muotisuunnittelijoista, Katri Niskanen. Niskasen sisarusparven täydentää kuopus, Iita.
– Perheessämme on aina osattu nauraa omille epäonnistumisille, ja meitä kaikkia yhdistää tietynlainen yrittäjähenkisyys. Itselle kun teet, niin asiat on tehtävä hyvin.
Niin Iivoa kuin Kerttua valmentanut Esko Paavola totesi Iivon kultajuhlien yhteydessä, ettei ole valmentajauransa aikana törmännyt kertakaan Niskasten kaltaiseen perheeseen, jossa vallitsee täysin varaukseton tuki lasten harrastukselle, pyyteetön halu tukea lasten tekemistä ja positiivinen tekemisen meininki.
Innokas ravimies
Tällaisessa ilmapiirissä myös urheilijan valmentajan ja muun taustajoukon on helppo ja tehokas toimia. Iivo pohtii vielä hetken kotijoukkojen merkitystä omaan ja sisartensa menestykseen, kunnes toteaa pilke silmäkulmassaan:
– Siinä ovat osuneet oriilla ja tammalla geenit kohdalleen!
Kyseinen ilmaus sopii intohimoisen ravimiehen suuhun. Iivo on kaikkiruokainen penkkiurheilija, mutta raviurheilua hän seuraa päivittäin erityisellä tarkkuudella. Jo nuorena hän vietti iltojaan Vieremän raviradalla kesätöissä, totomyynnissä ja siivoushommissa. Viime kesänä hän toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja osti osuuden kaksivuotiaasta, kilpauraansa aloittelevasta lämminveritammasta, Peggy Beatistä.
Avoimuus, rentous ja huumorintaju kuuluvat nuoren olympiavoittajan luonteeseen.
Oman kilpauran alusta saakka Iivo on menestynyt erinomaisesti. Hopeasompaiässä saavutettu menestys ei riittänyt sammuttamaan hänen voitonjanoaan, vaan toi lisää motivaatiota ja intoa harjoitteluun. Yksi lapsuuden tapahtuma on kuitenkin vaikuttanut Iivon uraan enemmän kun hän olisi halunnutkaan.
Vuonna 2001 Iivo oli vasta 9-vuotias ja seurasi muiden innokkaiden hiihtäjänalkujen tavoin Lahden MM-kisoja nenä kiinni ruudussa.
– Mika Myllylä oli minulle suuri idoli, mutta Lahden tapahtumien jälkeen revin julisteet seinältä, eikä minulla sen koommin ole enää idoleita ollut, toteaa olympiavoittaja ja harmittelee, kuinka kauas Lahden tapahtumien varjo on kantanut.
– Lahden tapahtumat ovat himmentäneet suomalaisen hiihdon saavutuksia jo 13 vuotta. Nykyisin hiihtäjät osaavat kuitenkin suhtautua asiaan jo toisestakin näkökulmasta. Lahdessa 2017 näytämme koko hiihtomaailmalle, kuinka puhtaat suomalaishiihtäjät menestyvät!
Valmentaja Esko Paavolan opein eteenpäin
Lukioaikana Vuokatissa harjoitteluun tuli Esko Paavolan opastuksessa lisää systemaattisuutta. Urheilulukion ansiosta Iivo pystyi lukio-opintojen edetessä panostamaan 100-prosenttisesti urheilu-uransa pohjan luomiseen. Vähitellen nuorukaisen perinteisen tekniikka hioutui huippuunsa.
Noina vuosina kesäaikaan hiihtopiireissä kohistiin siitä, että nuori Iivo Niskanen on nyt todella hurjassa kunnossa ja pistää maajoukkuemiehiä treeneissä tiukalle. Tämä oli totta, mutta syksyinen sairastelukierre oli alkanut:
– Sairastaminen on vaikeaa ja masentavaa, Iivo toteaa ykskantaan.
Syyskauden sairastelut tuhosivat useana vuonna ehjän kilpailukauden, ja näyttöjä Iivon potentiaalista saatiin vasta keväthangilla auringon paistaessa. Vuonna 2009 Ylläksen kevätkisoissa 18-vuotiaissa hiihtävä Iivo sai todellisen vahvistuksen kyvyilleen. Tuleva pariviestikumppani Sami Jauhojärvi voitti 17-vuotiasta Iivoa vain muutaman sekunnin, ja taakse jäi muun muassa muuan Andrus Veerpalu.
Nyt Iivo tiesi, että hänellä on mahdollisuus nousta suureksi mestariksi.
– Se, että pystyin nuorena haastamaan näitä maailman parhaita hiihtäjiä, osoitti minulle, että voin jonain päivänä olla paras.
Olympiavoittaja painottaakin kovan kilpailun tärkeyttä hiihtäjän uralla.
– Tarvittaessa kovuutta on haettava vaikka hiihtämällä itseään vanhempien seurassa. 18-vuotiaana kilpailin pääsääntöisesti 20-vuotiaissa, joissa saatoin todella mitata itseäni.
Olympiaedustus vaakalaudalla
Asuinpaikan muutos Kuopioon ennen olympialaisia oli vain yksi asia, jolla Iivo haki uusia ärsykkeitä ja herättäviä tekijöitä urheilijan polulleen. Uudeksi valmentajaksi valikoitui maajoukkuehiihtäjänäkin tunnetuksi tullut, hiihtotutkimuksen parissa leipätyötään tekevä Olli Ohtonen. Iivon ja varmasti suomalaisen hiihtokansankin mielestä uudet ärsykkeet olivat paikallaan.
– Valmentajanvaihdos toi uutta virtaa harjoitteluun, ja muutto Kuopioon oli pelkästään positiivista. Kuopio on hyvä paikka harjoitteluolosuhteiden ja matkustamisen kannalta. Nyt matkustusaikaa säästyy kotona olemiseen ja palautumiseen kovien kisa- ja leirimatkojen välissä.
Vaikka paljon oli muuttunut, yksi asia pysyi ennallaan olympiakisojen alla. Lokakuussa korkean paikan leirien jälkeen Iivo sairastui jälleen, ja nyt oli olympiavuosi. Marraskuussa moni hiihtoihminen oli jo valmis unohtamaan Niskasen olympiaspekulaatioistaan, mutta onneksi Iivo oli toista mieltä. Puijon 1,4 kilometrin ensilumen latua kiersi kovasti hiihtäjän näköinen mies, mutta vauhti oli todella hiljainen. Iivo tiesi, että nyt piti olla malttia.
Vuodenvaihteen jälkeen alkoikin tapahtua. Scandinavia Cupin osakilpailussa Ruotsin Piteåssa Niskanen oli 15 km:n perinteisen kisassa viides, vajaan minuutin voittajasta Norjan Eldar Rönningistä. Siitä kahden viikon päästä Iivo hiihti mitalin syrjään Vantaan SM-hiihdoissa.
30. tammikuuta Iivon kaulaan pujotettin uran ensimmäinen henkilökohtainen arvokisakultamitali. Hän voitti ilmiömäisellä tavalla alle 23-vuotiaiden maailmanmestaruuden 15 kilometrin perinteisellä Italian Val Di Fiemmessä, ja paikka olympiajoukkueessa varmistui.
Hiihtomaailma kohahti
Juuri ennen olympialaisia Iivo Niskanen järisytti hiihtomaailmaa hiihtämällä uransa parhaan maailmancupsijoituksen Toblachin osakilpailussa sijoittuen kahdeksanneksi perinteisen 15 kilometrillä. Kisa hiihdettiin 1.helmikuuta, juuri ennen olympialaisia. Nyt Iivo tiesi olevansa mitalikunnossa.
– Henkisellä puolella ehdoton voimavarani on se, että kykenen tekemään parhaani tilanteessa kuin tilanteessa, Iivo puntaroi omia kykyjään, ja noihin aatteisiin on helppo yhtyä.
Neljäs sija olympialasten 15 kilometrillä ja olympiavoitto pariviestissä yhdessä Sami Jauhojärven kanssa sai jatkoa maailmancupfinaalissa. Legendaarinen Holmenkollenin 50 kilometrin kisa päättyi neljänteen sijaan.
Sijoitus neljänneksi ei tyydytä voitonmakuun päässyttä miestä tulevaisuudessa. Iivo on tiedostanut heikkoutensa. Tullakseen suureksi mestariksi hänen on parannettava lihaskestävyyttään. Perinteisessä tasatyönnöllä ja ylämäkiluistelussa on pystyttävä pitämään parempaa tempoa, tekemään töitä paremmin kuin muut. Tasatyöntötreenejä onkin kertynyt huomattavasti enemmän kuin aiemmin.
Suomalaisen hiihtokansan kannattaa merkitä kalentereihinsa päivämäärä 1. maaliskuuta 2015. Silloin hiihdetään Falunin maailmanmestaruuskisojen perinteisen hiihtotavan 50 kilometriä. Jos kaikki menee niin kuin savolainen olympiavoittaja on kaavaillut, saa olympiakulta seurakseen kultaisen lumihiutaleen.
Iivo Niskasen lempitreeni
Hermotus kuntoon sauvarinteessä
Oma vahvuuteni on se, että olen yleishiihtäjä. Viihdyn niin sprintissä kuin 50 kilometrin kuninkuusmatkalla. Yhtenä osatekijänä kehittymiseeni ovat olleet 16–20-vuotiaana viikoittain tehdyt nopeusvoimaa kehittävät sauvarinneharjoitukset. Kestävyysominaisuuksien lisäksi valmiuksia nopeaan tekemiseen on kehitetty systemaattisesti.
Nuoruuden valmentajani Esko Paavolan kehittämän erikoisharjoituksen avulla lihaksiston hermotusta voi parantaa ja virittää lajinomaisesti. Harjoitus sopii sovellettuna erinomaisesti myös kilpailuun valmistautumiseen.
Tarkoituksena on tehdä terävä lihaksia herättävä harjoitus, ikään kuin rikkoa perusjauhamisen aiheuttama tietynlainen puutuminen. Harjoitus ei saa kuormittaa liikaa lihaksistoa ja hapenottoa. Loivaan rinteeseen tehtynä liikkeet pysyvät riittävän nopeina ja tällöin kuorma ei nouse liian kovaksi.
Lukioaikaan kilpailimme tässä harjoituksessa Kertun kanssa, ja kisatessa tekniikka meinaa hajota helposti, mutta tokihan kaverin kanssa tulee puristukseen vielä yksi vaihde lisää. Parasta tässä harjoituksessa on, että siihen saa helposti tsemppifiiliksen päälle.
Lisäksi se kertoo lahjomattomasti, missä tilassa lihaksiston hermotus ja valmius nopeaan toimintaan on. Tässä treenissä huomaa, onko lyöntiä vai ei.
Teen tämän harjoituksen usein iltapäivällä aamupäivällä tehdyn voimaharjoituksen jälkeen. Nykyisin tosin aiempaa harvemmin, mutta edelleenkin se kuuluu valmennusohjelmaan. Haluaisin itse ehkä tehdä tätä enemmän nykyisinkin, mutta olen huomannut, että valmentajani Olli Ohtonen tuntuu tietävän minua paremmin, mitä kannattaa tehdä milloinkin.
NOPEUSVOIMASAUVARINNE
- 30 min verryttely (hölkkä, sauvakävely/-juoksu)
- 2 sarjaa, palautus sarjojen välillä >5min
- Sarja: 6 x 12 s sauvajuoksuloikka loivaan ylämäkeen. Palautus vetojen välillä 2–3 min
- 30 min verryttely (hölkkä, sauvakävely/-juoksu)
Teksti Aki Tuovinen
Hiihto 2014