Maastohiihto on vuosisatojen perinteelle rakentuva laji, joka vaalii juuriaan vahvasti. Samalla laji on kehittynyt uusien innovaatioiden mukana.
Hiihdon historia on välinekehityksen historiaa ja tulevaisuuskin rakentuu uusille innovaatioille. Suomalaiset ovat kunnostautuneet vastustamalla hiihdon uudistumista. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että suomalaiset ovat kehittäneet itse suuren osan kaikesta uudesta.
Viime kaudella hiihtomaailman suurimmaksi puheenaiheeksi nousi ensin fluorikielto ja sen vaikutus voiteluun. Vuoden vaihteen jälkeen otsikot valtasi norjalaisten Madshusin ja Rottefellan uusi luisteluhiihtoside ja -mono. Keväällä Suomessa kohuttiin lahtelaisen CustomSkin ihmepohjasta perinteiseen hiihtoon.
Maastohiihto on muuttunut läpi historiansa välineiden kehityksen kautta. Vaikka suomalaisilla on maine hiihdon uudistuksia vastustavana kansakuntana, suuri osa lajia muuttaneista innovaatioista on kehitetty täällä.
Päättyneellä hiihtokaudella uusia innovaatioita on tuotu esiin kilpahiihdon kautta. Suurimmissa puheissa norjalaisten uusi luisteluhiihtoside mullistaa koko hiihtotavan. Yhtä voimakkailla äänenpainoilla on puhuttu lahtelaisen CustomSkin uudenlaisesta pitopohjakäsittelystä.
Patenttiriita uudesta siteestä?
Päkiän alle kiinnitettävä Madshusin ja Rottefellan side ei ensimmäisten kokeilujen jälkeen ole niin vallankumouksellinen kuin myyntipuheet väittävät, mutta se helpottaa ja mahdollisesti myös nopeuttaa hiihtoa etenkin ylämäissä. Side ottaa oman siivunsa markkinoista.
Siteen kiinnityskohdan idea on vanha. Itse asiassa samaan ajatukseen perustuva side on kehitetty ja patentoitu lähes 20 vuotta sitten Suomessa. Suomalaispatentti on myyty Salomonille, ja lähteet kertovat, että edessä saattaa olla patenttiriita ranskalaisen Salomonin ja norjalaisen Rottefellan välillä.
Asiaa tuntevat pitävät todennäköisempänä sitä, että valmistajat sopivat tilanteen ja tuovat yhteensopivat mallit markkinoille.
Joka tapauksessa on lähes varmaa, että muutaman vuoden kestänyt keskenään yhteen sopivien monojen ja siteiden kausi loppuu. Tulevaisuudessa hiihtäjät joutuvat taas useiden standardien sekasotkuun.
Huipputulokset toivat huomion
Salaperäisyys on verhonnut lahtelaisen CustomSkin uutta pitopohjaratkaisua.
Reilu vuosi sitten keväällä huhuttiin, että Iivo Niskanen hiihti jopa kaikki kisakauden jälkeiset pertsan kevätlenkkinsä Lapissa uutuudella. Läpi viime talven suksista kuului kehuja, ja innokkaimmat testaajat puhuivat suksien kehittäjistä neroina.
Kevätladuilla jysähti oikein kunnolla. Ensin tietäjät tiesivät, että CustomSkin pohjalla hiihdettiin SM-mitaleille ja vielä kovempi juttu oli se, että Johanna Matintalo sivakoi niillä maailmancupin kisan kakkoseksi Falunissa. Hänen suksensa toimivat niin hyvin, että se näkyi televisiossakin.
Vielä on auki, missä ihmepohjan massavalmistus alkaa. Patenttihakemus on tehty ja CustomSkin kopilla pohditaan, millä mallilla keksintö kaupallistetaan.
Siitä saattaa tulla kuntoilijoille jopa nano- ja skiniluokan murros pertsaan. Toisin kuin nanot ja skinit, uusi pohja voi lyödä läpi myös kilpahiihdossa.
Kiina kirittää kuntoilumalleja
Tuotekehitys on myös harrastajahiihtäjän etu. Suksien laatu on viime vuosina noussut ja uudet sivakat ovat aiempaa helpompia hiihtää. Kehitystä on vauhdittanut sekin, että suuren osan koko maailman bulkkisuksista valmistaneet venäläiset tehtaat eivät enää saa sivakoitaan länsimarkkinoille.
Kääntöpuolena on se, että tuotekehitys ja uudet, kalliimmat valmistuspaikat ovat nostaneet suksien hintaa. Jos huippupari maksaa lähes tuhat euroa, vain harvoilla on siihen varaa.
Tilanne saattaa muuttua nopeastikin, sillä halvimpien suksimallien valmistus on siirtymässä Kiinaan. Sikäläisille suksille on syystäkin naureskeltu, mutta laatu on noussut ja isojen merkkien mukana tehtaat saavat osaamista.
Kiinalaisten uhka kirittää suomalaisia ja eurooppalaisia suksivalmistajia. Ne tarvitsevat uusia huipputuotteita pärjätäkseen kilpailussa. Se on nopeuttanut tässäkin mainittujen keksintöjen kehittämistä ja kaupallistamista. Vauhti vaikuttaa kiihtyvän lähivuosina. Suksimerkit kokeilevat uudenlaisia suksien runkoratkaisuja ja pohjamateriaaleja.
Vanhat välineet eivät huonone
Kehitys ei jää pelkkiin latusuksiin. Paljon julkisuutta saaneet, Kiteen suksitehtaan elämää helpottaneet Nato-sukset ovat tästä hyvä esimerkki. Seuraavan sukupolven kaupallinen versio on jo ehtinyt markkinoille, ja metsäsuksien uutuuksia on odotettavissa myös muilta valmistajilta.
”Huomisen maito on aina tuoreempaa”, oli tietokoneita myyvän ystäväni motto. Se tarkoitti, että tulevaisuudessa on varmasti tätä hetkeä parempia tuotteita tarjolla. Huomisen maitoa ei voi kuitenkaan juoda tänään. Jos on jano, on juotava nyt.
Tämä kannattaa muistaa suksivalintoja suunnitellessa. Hyvät sukset ovat hyviä suksia nyt ja tulevaisuudessa. Uutuuksia odotellessa voi nauttia vanhoista välineistään.
Hiihdin Helsingin Paloheinässä kauden viimeistä lumirinkiä kevätpakkasen kovettamalla ladulla yli 25 vuotta vanhalla suksiparilla. Voideltu pari toimi täydellisesti. En olisi voinut nauttia yhtään enempää, vaikka jaloissa olisivat olleet mitkä tahansa tulevaisuuden ihmesukset.
Suomi-keksinnöillä lylystä hiilikuitusauvaan
KILPAILUT VAUHDITTIVAT siirtymää lylyn ja kalhun ajasta moderniin hiihtoon. Ensin kisat käytiin pelloilla ja järvien jäällä. Murros tapahtui, kun kilpaladut hiihdettiin metsiin ja mäkiseen maastoon. Tasamaa vaihtui murtomaaksi ja syntyi murtomaahiihto.
Uusi laji tarvitsi uudet välineet. Kolmimetriset täyspuusukset olivat auttamattoman kömpelöitä. Tarvittiin lyhyempiä ja kestävämpiä välineitä. Ratkaisuksi löytyi sälesuksi.
Uutta suksimallia kehiteltiin samaan aikaan Suomessa ja Norjassa. Pisimmälle kokeiluissaan pääsi 1930-luvun alussa Jyväskylässä Schaumanin tehtaan nuori puuseppä Esko Järvinen. Järvinen ja Schauman eivät päässeet yhtyeisymmärrykseen suksien valmistuksesta. Vuonna 1932 vasta 25-vuotias Järvinen kokosi liikemiesryhmän, jonka tuella aloitti itse suksien valmistuksen Lahden lähellä Orimattilassa.
Järvisestä tuli maailman johtava suksimerkki ja sen uusi tehdas Hollolassa oli maailman suurin. Laatu oli ylivoimainen, 1954 Falunin MM-kisoissa kaikki suomalaisten mitalit hiihdettiin Järvisillä.
Monet hiihtoa muuttaneista innovaatiosta kehitetty Suomessa.
Seuraavatkin suuret suksi-innovaatiot kehitettiin Suomessa. Ensimmäisen muovipohjaisen suksen valmisti Antti-Jussi Tiitolan Karhu-Titan. Tiitola kehitti myös ensimmäisenä lasikuiturunkoisen suksen. Nämä innovaatiot mullistivat maastohiihdon, vaikka molempia vastustettiin Suomessa.
Juha Mieto menetti lähes varman maailmanmestaruuden Falunissa 1974. Päävalmentaja Immo Kuutsa vahti haukan lailla, että suomalaiset noudattivat sopimustaan Järvisen kanssa ja hiihtivät kotimaisilla puusuksilla. Keski-Euroopassa valmistetuilla lasikuitusuksilla voitettiin kirkkaimmat mitalit.
Välinekehitys Suomessa kuitenkin jatkui. Seuraava suuri mullistus oli hiihtotekniikat muuttanut mäntyharjulaisen Exelin hiilikuitusauva.
Monet suurimmat innovaatiot on otettu ensin käyttöön kilpahiihdossa, mutta lajin kannalta ehkä tärkeimmät keksinnöt on suunnattu tavallisille hiihtäjille. Ja niissäkin suomalaiset ovat olleet aloitteellisia.
Kuntoilijoiden pitovoitelun mullisti 1990-luvulla Jukka Järvisen Hollolassa kehittämä pitoteippi. Vielä suurempi mullistus oli hänen veljensä Matti Järvisen muutama vuosi myöhemmin kehittämä suksien nanopinnoite, jonka avulla perinteisen suksien voitelun saattoi unohtaa kokonaan.
Keskenään riitaisten veljesten keksinnöt eivät päätyneet kilpahiihtoon, mutta niiden avulla hiipumassa ollut maastohiihto sai valtavan määrän uusia harrastajia ja kehittyi kohti kuntoilijoiden trendilajia.
Seuraavastakin suuresta innovaatiosta, karvapohjasuksista, halutaan usein ottaa kunnia Suomeen, Peltosen tehtaille Hartolaan. Tässä kohtaa totuus lienee tylsempi. Kyse on vanhasta keksinnöstä ja malleja oli tuotannossa eurooppalaisilla merkeillä ennen kuin suomalaiset ehtivät mukaan.
Skinit ja niiden käytön helppous huipensivat kuitenkin parinkymmenen vuoden kehityksen. Niistä tuli myyntihitti, joka pelasti suksitehtaat ja sitä kautta turvasi lajin tulevaisuuden.
Lue myös:
Fluoriton kisavoitelu vaatii hyvät pohjat
Käsikuviointi parantaa luistoa kaikilla keleillä
Teksti Axa Sorjanen
Hiihto 3/2024
