Mielikin vaatii huoltoa – ”Voin katsoa vaikka kaksi päivää putkeen Netflixiä, enkä pakota itseäni suorittamiseen”

Miten urheilijat pitävät virettä ja mielen jaksamista yllä pitkän kilpailukauden aikana?

Team Electrofitin ­hiihtäjät Tiia Olkkonen ja ­Lauri ­Lepistö sekä ampumahiihtäjä Heikki Laitinen kertovat tavoistaan huolehtia jaksamisesta sekä kisoihin keskittymisestä.

Kaikki kolme irrottautuvat urheilusta hetkeksi kauden aikana. Jatkuva keskittyminen kisoihin viikonlopusta toiseen ja näyttöjen antaminen käy raskaaksi, jos ei osaa rentoutua välillä. Mitä paremmin urheilija pitää fokuksen asioissa, joihin voi vaikuttaa, sitä paremmin kisat sujuvat.

– Luen paljon kirjoja ja irrottaudun sillä ampumahiihdosta. Lukemalla pääsen ihan muihin maailmoihin helposti. ­Mutta kyllä tärkeintä on läheisten tuki. Voin kisamatkalta soittaa kotiin ja tuulettaa ajatuksia, Heikki Laitinen kertoo.

Tiia Olkkonen sanoo, että välillä pitää henkisesti nollata itsensä, ikään kuin kirjautua ulos hiihtämisestä.

– Voin katsoa vaikka kaksi päivää putkeen Netflixiä, enkä pakota itseäni suorittamiseen. Kavereiden näkeminen ja käsillä tekeminen ovat hyviä tapoja kanavoida energiaa johonkin muuhun kuin urheiluun, Olkkonen sanoo.

Lauri Lepistön reseptiin kuuluu irti­otto muutaman kerran kaudessa.

– Kisaviikonlopun jälkeen silloin ­tällöin parin päivän täysi tauko hiihto­touhusta auttaa tosi paljon. Ilman tau­koja viikonlopusta toiseen pusertaminen on todella kuluttavaa.

Etuoikeutettu ammatti

Olkkonen pitää kisakauden paineita ja jännitystä jopa etuoikeutena.

– Helposti paineita alkaa pelkäämään, mutta ne kuuluvat urheiluun. ­Harvassa ammatissa saa tällaisia tunteita. Kertoo merkityksellisyydestä, että jännittää, eikä ole ihan sama, miten työpäivä sujuu.

Hän muistuttaa, että urheilijoilla on samat siviilielämän haasteet ja tunnemyrskyt kuin kenellä tahansa. Niiden sivuuttaminen kisapäivänä on hankalaa mutta pakollista, jotta kisassa saa tulosta aikaan.

– Fokus pitää olla koko ajan hetkessä. Jos saa itsensä kiinni liiasta ­ajattelun kehästä, pitää harhauttaa omat ajatukset ja miettiä niitä asioita, joihin itse voi vaikuttaa. Jos jää epäilemään, onko ­suksi täysin optimaalinen tai mitä tapahtuu kotona, se voi pilata koko kisan, ­Olkkonen jatkaa.

Lepistön mukaan ikä ja kokemus auttavat.

Kisapäivänä ajatuksen pitää pysyä hetkessä.

– En ota ulkopuolelta enää niin paljon paineita. Odotan itse itseltäni todella paljon. Tykkään olla rauhassa kisaviikon­loput ja tehdä niistä mahdollisimman paljon oman arjen oloista. Silloin en altista itseäni muiden luomille paineille.

Lepistö on löytänyt tapoja keventää kauden aikana, jotta voimat jakautuvat paremmin. Kauden aikana jaksamiseen vaikuttaa, kuinka paljon on kisamatkoja ja miten kausi sujuu.

– Enää minulla ei ole sellaista fiilistä kauden jälkeen, että huh, nyt tämä on ohi. Tämä on unelma-ammatti ja tykkään tehdä tätä. Ja keväisinhän olosuhteet ovat parhaimmillaan, joten kautta voisi vaan jatkaa.

Rovaniemen talvessa Lepistö kaipaa nimenomaan aurinkoa, jotta jaksaminen olisi parempaa. Samaa sanoo Olkkonen.

– Alkukaudesta olin aika burnoutissa. Mutta nyt on sellainen olo, että olen kääntänyt sivua kevättä kohti. Auringon näkeminen on tosi tärkeä asia.

Alkukausi vaatii päätä

Alkukauden kisoissa on kovemmat paineet ja jännitys.

– Ampumahiihdossa on todella kova kisa varsinkin maailmancupin paikoista. Maailmancupissa on helpompi pysyä kuin päästä sinne, joten kauden ensimmäiset kisat ovat äärettömän tärkeät. Ne määrittävät tosi paljon, Laitinen sanoo.

Talven aikana kisoihin turtuu, vaikka jokaisessa pitää antaa näyttöjä ja tehdä tulosta. Laitiselle henkisesti kovin paikka oli sairastuminen Ruhpoldingin kisoissa.

– Sain näyttöpaikan maailmancupissa ja sitten kävi se pahin. Mutta siitäkin selvittiin keskustelemalla läheisten ja valmentajan kanssa.

Lepistö kokee alkukauden mielekkäänä, kun on selkeitä päämääriä. Se yhdessä positiivisen jännityksen kanssa auttaa vireen säilyttämisessä.

– Kauden aikana pitää koittaa löytää päämääriä ja innostavia kohteita, etenkin tällaisina talvina, joina en ole päässyt maailmancupin kisoihin.

Olkkosen omat odotukset kauden alussa olivat korkealla. Kisoista ei tullut kuitenkaan menestystä, mikä oli raskasta.

Kisajännitys kertoo tekemisen merkityksellisyydestä.

– Kunnianhimoisena ihmisenä koitin yhdistää opiskelun ja kilpailut ja kasasin paineita menestyä ja onnistua kaikessa. Valmiiksi venytyksessä ollut kuminauha ei kestänyt, kun päälle tulivat selkä­kivut, ja olin aika loppu henkisesti.

Alkukaudesta Olkkonen jutteli myös urheilupsykologin kanssa, mutta se piti jättää hetkeksi pois.

– Jos on liikaa asioita pöydällä, itsensä kehittäminen myös henkisellä puolella voi olla liikaa, kun sitäkin alkaa suorittaa. Ajattelen, että perustan pitää olla kunnossa ja olla hyvinvoiva hiihtäjä, että pystyy kehittämään psyykkisiä ominaisuuksia.

Henkinen vertaistuki ja oppiminen

Jokainen yksilö ja urheilija käsittelee ­paineita ja epäonnistumisia omalla tavallaan. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Keskustelu ja vertaistuki ovat kuitenkin urheilijoiden mielestä tärkeitä.

– Hiihto on aika yksinäistä puuhaa. Kauden aikana kaipaan vertaistukea ja kokemusten jakamista tiimin urheilijoiden kanssa, Olkkonen sanoo.

Lepistö on samoilla linjoilla.

– Team Electrofitin taustajoukkojen tuki, tsemppi, kannustus ja se, että he kuuntelevat auttaa paljon. Huomaa, ettei tätä teekään ihan yksin. Joku yhteinen tiimin treenijakso talvella voisi olla kiva juttu, sillä nyt emme vietä aikaa tiimin kesken samalla tavalla kuin harjoituskaudella.

Laitinen korostaa läheisten kanssa keskustelun merkitystä, mutta myös itseoppimista.

– En ehkä ole osannut ottaa niin paljon irti siitä, kun olen tavannut urheilupsykologeja, mutta tykkään lukea itse aiheesta. Kun lukee psyykkisestä vahvuudesta ja esimerkiksi itsevarmuudesta, sitä voi peilata omaan tekemiseen ja kehittää itseään samalla.

Ampumahiihdossa psyykkinen puoli on isossa roolissa penkallakin.

– Parasta on, jos pystyy sulkemaan kaiken muun pois päästä, että pääsee flow-tilaan. Toistoja on harjoiteltu niin paljon, että kaiken pitäisi tulla selkä­rangasta, vaikka vähän jännittäisi.

Olkkonen sanoo, että juttelu ja omien ajatusten purkaminen myös hiihdon ulkopuolisista asioista auttaisi kauden aikana.

– Asiaan vihkiytyneelle olisi helpompi puhua kuin vaikka tiimille, kun ajattelen, että itselläni vaan on nämä ongelmat ja muilla ei. Vaikka varmasti me kaikki urheilijat painimme jonkin ongelman kanssa.

Lepistö sanoo, että tiimin kesken jutellaan jonkin verran kauden aikana valinnoista ja kisoista.

– Seuraan, kuinka muilla menee ja kuka tiimistä pääsee mihinkin maailmancup-kisaan mukaan. Jos joku meistä kokee epäoikeudenmukaisuutta, toki se harmittaa itseänikin. Mutta tällaisessa tiimissä huomaa hyvin, että meillä kaikilla on omat tapamme käsitellä vaikeita asioita.