Istuin jakkaralla ja nojasin autotallin seinään. Toisessa kädessä oli pahvimukillinen kahvia ja toisessa grillimakkara, joka ui sinapissa. Lihaksia särki. Olotilan lisäksi makunautinto oli upea. Takana oli noin neljä tuntia juoksua hyvässä seurassa.
Kokemus on toissakesältä, jolloin osallistuin Nautiskelijamaratoonareiden Saa syödä ja juosta -festivaaleille. Viikonlopun aikana sai kirjaimellisesti syödä ja juosta kuten halusi. Minulle riitti yksi maraton.
Kymmenkunta vuotta sitten juoksin tavoitteellisemmin, mutta olin jo pidemmän aikaa haikaillut rennommasta menosta. Nami ry on tarjonnut sitä itselleni juuri sen verran, kuin on hyvälle tuntunut. Se onkin yhdistystoiminnan suola ja sokeri.
Seuratoiminta opettaa taitoja, joista ei kenellekään ole ainakaan haittaa.
SUOMESSA ON lasku- ja määrittelytavasta riippuen 7 500–10 000 liikunta- ja urheiluseuraa. Niiden lisäksi on kasvavassa määrin pienempiä yhdistyksiä, jotka liikuttavat ja tuovat hyvää mieltä osallistujilleen. Ne eivät välttämättä saa tai edes halua hakea yhteiskunnan tukea; tärkeää on toiminnan pitäminen mahdollisimman vähän kuormittavana hallinnollisesti ja osallistujien näköisenä.
Vastaavasti toisessa ääripäässä urheiluseuran kriteerin täyttää myös Venäjän ja Ukrainan sodan myötä otsikoihin noussut jääkiekkoseura Jokerit. Seuran omistajapohja ja kansainväliset sidokset osoittavat, että joissakin tapauksissa kansallinen ja jopa paikallinen toiminta on osa globaalia urheilua ja politiikkaa.
Namin ja Jokerien väliin mahtuu varsin erilainen kirjo perinteisiä tai moderneja yleis- ja erikoisseuroja.
ÄÄRIPÄÄT ovat kasvaneet seuroissa niin toiminnallisesti, hallinnollisesti kuin taloudellisestikin. Koronapandemian kaltainen kriisi toi esiin, että toiminnan mennessä sulkutilaan ensiksi pulaan joutuivat ne seurat, joilla oli paljon palkanmaksuvelvoitteita. Lähestulkoon vapaaehtoisvoimin toimineet seurat selvisivät lopulta melko vähällä.
Yksi iso trendi seuratoiminnassa on erityisesti 2010-luvulla ollutkin palkkatyön määrän kasvu. Vuonna 2018 seurat maksoivat palkkoja tai palkkioita jo yli 104 miljoonaa euroa vuodessa. Liikuttamisen ja viihdyttämisen lisäksi seurat siis myös työllistävät. Ne ovat erityisesti monelle nuorelle paikka, josta hankitaan ensimmäiset taskurahat.
ENSIMMÄINEN SUOMALAINEN urheiluseura perustettiin vuonna 1856. Historia on ollut pitkä ja osa suomalaisen yhteiskunnan kasvutarinaa. Siinä yhdistyksillä on yleisesti ollut merkittävä rooli. Tämän päivän seurat taipuvat moneksi ja niiden kirjo on laajentunut. Toiminnan tavoitteissa eri lajien harrastusmahdollisuuksien tarjoaminen ja lajien olosuhteisiin vaikuttaminen paikallisesti on ollut keskeistä koko ajan. Tältäkin osin seurat ovat luoneet ympärilleen laajempaa hyvinvointia.
Unohtaa ei sovi myöskään kansalaisten neuvottelutaitojen ja demokratiakäsityksen kehittymistä osana yhdistystoiminnan arkea. Puheenvuoron pyytäminen kokouksessa, toisten kuuntelu ja tarvittaessa äänestäminen ovat taitoja, joista ei kenellekään ole ainakaan haittaa.
Kolumni Kati Lehtonen
Savolainen kestävyysliikkuja, olympiaurheilija, johtava tutkija Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.
Juoksija 1/2023