Maraton taiteen keskellä – Firenzen maraton kuljettaa juoksijan renesanssikaupungin sydämeen

Firenzen maraton vie juoksijan keskelle yhtä maailman tunnetuimmista kulttuurimaisemista. Mikko Reijonen pohtii, kirjoituksessaan iskikö häneen Firenzen tauti, koska ennen maratonin starttia hän potee huimausta, pahoinvointia, sydämentykytystä ja pientä paniikkia.

Stendhalin syndroomana tunnettu Firenzen tauti on nimetty ranskalaisen kirjailijan mukaan, joka koki vuonna 1817 voimakkaan hurmioitumisen paniikkioireineen Firenzen Santa Crocen kirkon taideteosten äärellä.

Itse seison nyt kivenheiton päässä Santa Crocen kirkosta, toisen kuulun firenzeläisnähtävyyden, tuomiokirkko Duomon edustalla, 41. Firenzen maratonin lähtöviivalla.

Koronavuotta lukuun ottamatta vuodesta 1984 keskeytyksettä järjestetystä Firenzen maratonista on kasvanut Italian toiseksi suurin juoksutapahtuma. Yli 10 000 kaltaistani maratonjuoksijaa hyppii paikallaan pitääkseen itsensä lämpimänä marraskuun viimeisen aamun koleassa säässä.

Juoksijat on käsketty paikalle Piazza della Repubblicalle kello kahdeksaksi. Tästä jokainen viidestä lähtöryhmästä ohjataan metallihäkkiin omalle kadulleen, josta siirrytään lähtöviivalle oman lähtöryhmävärin mukaiseen järjestykseen. Startti kulkee tasaisesti kello 8.30 alkaen. Samaan aikaan toisella puolen kaupunkia käynnistyy 3 000 osanottajaan rajoitettu 10 kilometrin juoksu.

Edellisenä päivänä on juostu kolmihenkisin joukkuein hyväntekeväisyyspuolimaraton. Charity-juoksun konsepti oli mainio. Jokainen seitsemän kilometrin osuuden juoksija maksaa kohtuullisen osallistumismaksun, josta kahden juoksijan osuus menee lyhentämättömänä valitulle hyväntekeväisyyskohteelle.

Huimaus ja pahoinvointi kuuluvat monilla kisajännitykseen, mutta terveydentilan kanssa ei pidä leikkiä. Aiemmin Italiassa juoksutapahtumiin osallistuvilta vaadittiin pakollinen lääkärintodistus, jossa oli merkinnät sydänfilmistä ja virtsakokeiden ottamisesta. Kuntojuoksijoilta vaatimus lääkärintodistuksista poistui muutama vuosi sitten ja tilalle tuli itse allekirjoitettava vastuunrajoituslomake, jolla osallistuja vakuuttaa olevansa sellaisessa kunnossa, että pystyy maratonin terveenä juoksemaan.

Firenzen maratonillakin on koettu surun hetkiä. Päivälleen 11 vuotta sitten tapahtuma sai järkyttävän käänteen, kun juoksija menehtyi noin kilometrin päässä maalista. Maratonille osallistunut lääkäri yritti elvyttää juoksijaa, mutta mitään ei ollut tehtävissä. 38-vuotias juoksija oli urheiluseuran jäsen ja hän oli ennen maratonia toimittanut asiaankuuluvat lääkäritodistukset järjestäjille.

Lehtijuttu ei jättänyt rauhaan

Joskus tarinat mielenkiintoisista juoksutapahtumista jäävät mieleen pyörimään ja ilmoittelevat itsestään maratonmainoksen osuessa silmiin. Firenzen kohdalla minulle kävi juuri näin.

Kymmenen vuotta sitten luin jutun (Juoksija 1/2016) renessanssikaupungin arkkitehtuuriaarteita esittelevästä kaupunkimaratonista, ja olin hurmioitunut. Ehkä Firenzen taudin ensioireet ilmenivät jo tuolloin. Vakavammaksi kaipuu Firenzen juoksumatkaan syveni muutamaa vuotta myöhemmin, jolloin vietin kaupungissa muutaman päivän kuuluista taidegallerioista, Vanhan sillan – Ponte Vecchion arkkitehtuurista ja tietenkin gelatosta nauttien. 

On vaikea sanoa, mikä Firenzen maratonjutussa puhutteli. Ainakin viittaukset Danten Jumalaisen näytelmän matkasta helvetin ja kiirastulen kautta taivaaseen, tai Michelangelon jylhä Daavid-veistos loivat vertauskuvallista symboliikkaa renessanssi-ihanteiden ja maratonjuoksun välille. Usein mieleen pinttyneet asiat siirtyvät elämän haavelistalle.

Ilman haasteita ei Duomon lähtöviivalle pääsy sujunut. Lentoyhtiö ilmoitti päivää aikaisemmin peruutetusta lennosta. Tarjottu korvaava yhteys olisi vaikeuttanut jo lähtönumeron noutoa exposta. Kiivaan chat-keskustelun seurauksena sopivat lennot kuitenkin järjestyivät ja juoksua edeltävän päivän saattoi käyttää expon ohella nähtävyyksiin tutustumiseen. On hyvä muistutus itselle varata ennen juoksua yksi ylimääräinen päivä yllättävien haasteiden selättämiseen.

Niinpä tässä minä nyt seison, 10 000 kanssajuoksijan ympäröimänä, marraskuun viimeisen päivän koleassa aamussa. Valmiina aloittamaan maratonin mittaisen juoksun Firenzen tuomiokirkolta tuomiokirkolle. Italialaisittain sanottuna: Partenza – Piazza Duomo. Arrivo – Piazza Duomo. 

Matkaan halki vuosisatojen    

Jo useita vuosia koeteltu maratonreitti kulkee ensikilometrit historiaa pursuavan kaupungin keskustassa ja kadunvarsien kannustus lämmittää juoksijaa joka askeleella. Yllättävän lämmön tarjosi myös ensimmäisen huoltopisteen tarjoilu. Normaalien veden, urheilujuoman ja banaanien lisäksi tarjolla oli lämmintä teetä sekä sitruunaviipaleita. Huolto jatkui läpi reitin samanlaisena, säännöllisesti aina viiden kilometrin välein.

Pian juoksureitti kiertää pois ydinkeskustasta ja seitsemän kilometrin kohdalla ohitetaan Italian sotilasilmailuinstituutin portilta näkyvä jyhkeä hävittäjä. Tämän jälkeen suunnataan liki kahdeksan kilometrin mittaiselle Cascinen puistoon vedetylle reitille. Vaikka puistossa on erityisen raikas juoksuun sopiva ilma, reitin kääntöpisteessä meinaa henki hetkeksi salpautua.

Juoksijoita vauhdittamassa on keskiaikapukuihin sonnustautuneita ihmisiä. Hurjin ilmestys on pyöveliksi pukeutunut hahmo, jolla on toisessa kädessään mestauskirves ja toisessa roikkuu verinen irtopää. Näky on kuin Piazza della Signorialla olevasta Cellinin Perseus Medusan pään kanssa -pronssiveistoksesta. Pyövelin nähdessään jokaisen maratoonarin askeleeseen tulee varmasti uutta vauhtia.

Cascinen puiston jäädessä taakse kurvataan Leopoldan aseman juoksuexpo-hallin vieritse maratonin ensimmäiselle sillalle, Ponte alla Vittorialle. Arnojoki ylitetään maratonilla yhteensä neljä kertaa. Oltranon kaupunginosassa kannustus yltyy entisestään lähestyttäessä yhtä Firenzen kuvatuinta nähtävyyttä, Ponte Vecchiota – vanhaa siltaa.

Taidepalatsi Pittin edustalla juoksijoita viihdyttää varttuneemmista muusikoista koottu bändi, jonka rumpalin asustus jää mieleen. Herralla on päällä musta paksu pomppa, päässä tonttumainen suippo pipo ja kädessä rukkaset. Tarpeellinen asustekokonaisuus muutaman lämpöasteen ulkoilmakeikalle. Juoksijoilla on tässä mielessä helpompaa ja suurin osa maratoonareita taittaa matkaa sortseissa.

Dai dai dai! Jaksaa, jaksaa, jaksaa!

Juuri ennen maratonin puoliväliä ponnistetaan vielä kerran Arnojoen yli takaisin kaupungin pohjoispuolelle. Siitä suunnataan upealle Santa Crocen kirkon aukiolle, jonka kiertäminen saa hengen salpautumaan. Kirkon arkkitehtuuria ei sovi jäädä liikaa ihailemaan, vaan katse täytyy pitää tarkasti maassa. Aukion mukulakivetyksen joka kivessä on syvä poimu ja tässä kohtaa juoksu vaatii erityistä tarkkaavaisuutta.

Santa Crocelle kerääntynyt yleisö elää juoksijoiden mukana. Perinteisesti Italiassa kannustushuutona on tottunut kuulemaan bravo- tai forza-huudahduksia. Firenzeläinen suosikki on Dai dai dai! – Anna mennä, jaksaa, jaksaa! -huuto, jota kuuli runsaasti lähdöstä maaliin.

Jaksaa jaksaa -huudot tulivat tarpeeseen maratonin toisella puoliskolla. Tasainen loppureitti piti sisällään pitkiä rautatien vartta kulkevia suoria ja maisematkaan eivät virikkeitä tarjonneet. Poikkeuksena oli hieman kolmenkympin jälkeen tullut yleisurheilustadionin juoksuradan kierto. Vieressä olisi ollut Firenzen jalkapallopyhättö, tällä hetkellä Italian Serie A:n häntäpäässä majailevan ACF Fiorentinan kotistadion, mutta sen juoksijat ohittivat ulkopuolelta.

Firenzen maratonin ainut selkeä nousu osui 35 kilometrin kohdalle ja mahdollisti useimmille luvallisen hengähdystauon kävelyn merkeissä. Jalkojen lepuuttaminen ja venyttely oli suosittua 4.45-loppuaikaan tähtäävän jänisryhmän juoksijoiden joukossa. Kovan nousun jälkeen jyrkkä alamäki vei takaisin kaupungin historialliseen ytimeen. Neljä kilometriä ennen maalia käytiin Duomolla, aivan maaliviivan kupeessa. Mutta vielä oli taivallettavana viimeinen pätkä joen rantaa ja lähikatuja pitkin takaisin kohti Duomoa.

Kannustajat pääsivät ryhmittymään hyvin viimeisten kilometrien leikkauspisteisiin ja jänikset pitivät huolen loppumatkan vauhdista, jopa omintakeisia kannustuslauluja laulaen. 42 kilometrin merkkipaalun kohdalla neljä jänistä kääntyi selin juoksusuuntaan ja halasi virtuaalisesti jokaista aikatavoitteeseen pyrkivää maratoonaria. Maaliviivan ylittyessä Dai dai dai! -huudot kaikuivat tuomiokirkko Il Duomon jylhistä seinistä.

Kaikki juoksuaskeleet tuovat Firenzeen

Maalissa jokaisen juoksijan kaulaan ripustetaan kotiin mukaan vietävä tarina. Firenzen maratonmitali juhlistaa Danten syntymän 760-vuotisjuhlavuotta. Mitalia luonnehditaan jalokiveksi, joka yhdistää taiteen, urheilun ja hengellisen etsinnän.

Firenze-tuntija Salla Leponiemi kirjoittaa kirjassaan Firenzeläiset elämät (Gummerus, 2024) Piazza Santa Maria Novellan aukiolta löytyvästä laatasta, johon on kirjoitettu jokaiselle maratoonarille osuvat sanat: Tutti i passi che ho fatto nella mia vita mi hanno portato qui, ora. Kaikki askeleet, jotka olen elämässäni ottanut, ovat tuoneet minut tähän, nyt.

Kymmenen vuotta mukanani seurannut unelma Firenzen maratonin juoksemisesta on toteutunut. Mieli on vielä kaikesta reitin kauneudesta ja kannustuksesta pökerryksissä, mutta olo on pakahduttavan onnellinen.

Maratonsunnuntaina Santa Maria Novellan aukiolle on pystytetty juoksijoiden varustesäilytysteltat. Vaikka aukion kivetykseen sijoitettu laatta jää huoltotelttojen alle, on sen viesti minulle selvä. Kaikki tähänastiset juoksuaskeleet ovat tuoneet minut viimein Firenzeen.