Susanna Saapunki: Kilpailukauden huipennus

Polkujuoksun MM-kisojen ylämäkikilpailussa hopeaa saavuttanut vuorijuoksija Susanna Saapunki avaa onnistumisensa taustoja.

MM-kilpailujen jälkeen viimeinen kuukausi on hujahtanut ihan silmissä. Täällä ollaan takaisin Toscanan auringon alla. Toki ensimmäiseen seitsemään päivään en ole hirveästi auringosta nauttinut, vaan viettänyt suurimman osan ajasta peiton alla omassa huoneessa. Sain jostain itselleni aivan karmean taudin, mutta toivottavasti pikkuhiljaa tällä viikolla pääsisin takaisin normaaliin arkeen kiinni. 

Palataan vielä hetkeksi ajassa taaksepäin ja kerrataan mitä asioita löytyy MM-hopean takaa. Tälle vuodelle kaikki tekeminen oli rakennettu vain yhtä kilpailua varten eli vuorijuoksun MM-kilpailujen ylämäkikilpailua. Kilpailin tarkoituksella kesällä vähemmän ja teimme kilpailujen välissä pidempiä harjoitusjaksoja.

Aikaisempien vuosien perusteella olemme todenneet, että minulle sopii paremmin väljempi kilpailutahti. Monesti olen sairastunut helpommin, kun on ollut tiuhaan paljon kilpailuja ja matkustelua. Toiseksi olen jo sen verran vanhempi, etten tarvitse kilpailuja enää kokemusten ja oppien takia.

Tarkkaan harkittu leiritys

Oli myös selkeä päätös, että viimeistelyleiri toteutetaan Ranskan Font-Romeussa. Olosuhteiden puolesta olisimme voineet toteuttaa leirin myös Tuscany Campin omassa paikassa Monte Amiatalla. Halusin kuitenkin välttää lentämistä tai julkisilla matkustelua ennen MM-kilpailuja.

Font-Romeusta oli vain reilun neljän tunnin ajomatka kilpailupaikalle Canfranciin. Oli siis selkeä päätös ajaa omalla autolla Slovenian maailmancupin jälkeen Ranskaan. Näin meillä oli niin leirillä kuin Espanjassa oma auto koko ajan käytössä. Ei tarvinnut käyttää esimerkiksi kilpailujärjestäjien kyytejä ollenkaan ja saimme liikkua omalla porukalla omien aikataulujen mukaan.

Itse viimeistelyleiri sujui suunnitelmien mukaan ja isompia muutoksia esimerkiksi harjoitusohjelmiin ei tarvinnut tehdä. Vain pientä hienosäätöä. Olosuhteet olivat syksyiset, mutta se oli vain hyväksi nimittäin Canfracissakin oli varsin vilpoista. Ensimmäisen viikon jälkeen kylä hiljeni myös turisteista, joten joka puolella oli ihanan rauhallista.

Ohjelma sisälsi aika perusharjoittelua. Muutama täsmäharjoitus jyrkempään nousuun ja tasaisella pyrimme pitämään vauhdit hyvinä. Lisäksi tein lyhyitä voimaharjoituksia. Älyttömän pitkiä harjoituksia emme enää leirillä tehneet. Viimeisen viikon harjoitukset teimme alempana Espanjan puolella Llivian kylässä noin 1 100 metrin korkeudella. Näin saimme viimeisiin harjoituksiin napsun verran kovempia vauhteja ja varmisteltiin parempaa palautumista.

Pääkilpailun hallittu suoritus

Minun kauteni pääkilpailu oli MM-kilpailujen ensimmäinen matka. 6,5 kilometriä ja vajaa tuhat nousumetriä. Aamulla lähtöpaikalla 1 300 metrin korkeudella oli noin viisi astetta lämmintä ja kohtalaisen kova tuuli. Tein normaalit kilpailurutiinit ja lämmittelyt. Kilpailun ensimmäinen vajaa kilometri oli loivempaa asfalttinousua, jonka jälkeen tuli käännös pienelle jyrkälle polulle.

Muutaman sadan metrin jälkeen polku loiveni ja useampi kilometri oli vauhdikkaampaa serpentiini pätkää. Viimeiselle kilometrille oli jostain syystä haluttu muutaman sadan metrin pituinen seinämä, joka tuntui kestävän ikuisuuden ja oli haastava edetä juoksemalla. Onneksi jyrkällä oli valtavasti ihmisiä huutamassa ja kannustamassa.

Oma kilpailusuoritus meni suunnitelmien mukaan. Tiesin, että afrikkalaiset lähtevät alussa pitämään vauhtia ja siihen pitää pystyä vastamaan. Alku oli kuitenkin itsellä todella hallittua ja vauhti ei tuntunut erityisen kovalta. Suurin osa kilpailijoista kuitenkin varmasti veti itseltään jalat alta liian kovalla alkuvauhdilla.

Olin päättänyt ottaa alkujyrkän ja portaat rauhassa, koska loivalla vauhti piti taas saada takaisin ylös. Portaissa Saksan tyttö (Nina Engelhard) teki minuun ja ugandalaisiin pienen eron. Loivalla aloin taas ohitella Ugandan nelikkoa ja hetkittäin saavuttamaan saksalaista. Kilpailureitti oli kyllä erikoinen, koska käytännössä koko matkan oli serpentiiniä ja näin toiset kilpailijat koko ajan.

Tämä kilpailu oli varmasti yksi hienoimmista seurata, koska kärki oli niin lähellä toisiaan. Parhaillaan taisin olla noin 10 sekunnin päässä saksalaisesta ja taistelin kaikkeni, että saan eron kiinni. Minulla ei kuitenkaan ollut enää annettavaa lopun jyrkällä ja tiesin Ninan olevan siinä minua parempi. Myös kilpailun kolmas amerikkalainen Anna Gibson tuli jyrkän osuuden vahvasti saavuttaen minua. Onneksi sain pidettyä oman paikkani ja juhlia ensimmäistä suomalaista vuorijuoksun arvokilpailumitalia.

Pitkä tie jatkuu uusiin suuntiin

Mitali tuli äärimmäisen tavallisella perussuorittamisella. Olisi hienoa, jos voisin sanoa kilpailleeni flow-tilassa, mutta ei. Minulla sattui kuukautisten takia yksi huonoimmista päivistä ja jalat tuntuivat yllättävän huonoilta. Meidän perusajatuksemme on koko ajan ollut, että urheilijan perustaso täytyy olla riittävän vahva. Tärkeissä kilpailuissa pärjääminen jää ei saa jäädä kiinni flow-päivistä tai että odottaisimme ihmettä yhtenä päivänä kilpailukaudella. Olen kiitollinen, että olemme onnistuneet tässä valmennustiimin kanssa hyvin. Onnistuin taistelemaan kilpailussa huonon tunteen kanssa, enkä antanut sen häiritä kilpailun aikana. Puskin vain väkisin minkä ikinä kerkesin, niin paljon sitä mitalia halusin.  

Urheilijapolussani on ollut paljon ylä- ja alamäkiä. Tie on hetkittäin tuntunut todella pitkältä tähän pisteeseen. Onneksi se tie ei ole vielä päätöksessä, ja jatkossa se siirtyy himpun verran enemmän kohti maantiekilpailuja.