Aitajuoksija Ari-Pekka Lattu menehtyi 15. kesäkuuta Lahdessa pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Lattu oli kuollessaan 43-vuotias. Hän oli syntynyt Lahdessa 22.6.1978.
Lattu aloitti urheilu-uransa korkeushyppääjänä. Hän saavutti nuorten sarjoissa neljä SM-mitalia ja oli junioreiden EM-kilpailuissa seitsemäs vuonna 1997. Ennätyksensä 219 Lattu hyppäsi SM-hallikilpailuissa Jyväskylässä helmikuussa 1999. Tuolloin tulos toi SM-hopean.
Lattu sivusi ennätystulostaan viikkoa myöhemmin Tallinnassa ja uudelleen saman vuoden heinäkuussa Viitasaaren korkeuskarnevaalissa. Ponnistavan jalan polven vammauduttua Lattu vaihtoi lajinsa 400 metrin aitajuoksuun vuosituhannen taitteessa 22-vuotiaana.
Ratakierroksen aiturina Lattu teki kansainvälisen tason uran. Hän juoksi EM-kilpailuissa Münchenissä 2002, MM-kilpailuissa Pariisissa 2003 ja välieriin saakka Helsingin MM-kilpailuissa 2005. Kalevan kisoissa Latun ura 400 metrin aiturina alkoi Turussa 2001 pronssimitalistina. Kultamitalit ”AP” juoksi seuralleen Lahden Ahkeralle vuosina 2003-2006. Hopeamitalikorokkeen hän valtasi kolmesti 2007-2009.
Aitajuoksu-urallaan Lattu oli Lahden Ahkeran luottomies myös viesteissä. Hän kiidätti 4×400 metrin viestikapulaa SM-viestikultaan kuudesti peräkkäin 2001-2006. Lattu oli mukana myös 4×800 metrin Suomen mestaruuden voittaneessa Lahden Ahkeran joukkueessa 2005.
SM-hallikilpailuissa Lattu voitti pitkät aidat kolmesti 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Maaotteluita hänelle kertyi kaikkiaan 16. Niiden joukossa 400 metrin aitajuoksun voitot Ruotsi-otteluissa 2004 ja 2005.
Harjoituskaveri Herbert veti Suomen ennätykseen
Yleisurheilun seuraajat muistavat kauniin kesäillan, toinen heinäkuuta 2003, jolloin hyvin menneet Lahden Eliittikisat päättyivät miesten 400 metrin aitajuoksuun. Pöytä oli katettu Latun Suomen ennätykselle. Latun harjoituskaveri Llewellyn Herbert veti kymmenennelle aidalle 49 sekunnin tuntumaan tähdännyttä vauhtia. Teipistä kummassakin ranteessa tunnettu Lattu pysyi eteläafrikkalaisen tuntumassa ja kirjautti SE:n 49,36, joka on edelleen Suomen kaikkien aikojen tilaston toiseksi paras tulos.
Jaloissa jyllänneet maitohapot eivät estäneet Lattua marssimasta heti suorituksensa jälkeen ryhdikkäästi keskelle etusuoraa. Hän kääntyi pääkatsomoon päin ja kumarsi kohteliaasti sen täydelle yleisölle. Iso pala tuosta SE:stä omistettiin varmasti perheelle. Esikoispoika Niklas oli tuolloin viikon ikäinen.
Vuosikymmeniä Lahden Ahkeran johtotehtävissä vaikuttanut Pekka Mäki-Reinikka luonnehtii Lattua herrasmieheksi, jolla oli poikkeuksellinen kyky käyttäytyä aina korkealla tyylitajulla ja kohdata ihmiset heitä hienosti huomioon ottaen.
Siviiliuransa yhteyspäällikkönä Liikenneturvan Lahden toimipisteessä tehneen Latun käyttäytymiskoodista, asenteesta ja päättäväisyydestä kertoo Mäki-Reinikan tarina ajalta, jolloin AP oli päättänyt vaihtaa lajia ja pyytää valmentajakseen Seppo Haavistoa.
– Haavisto kertoi, että pitkä nuorukainen tuli hänen luokseen, otti lakin päästään ja esitti asiansa poikkeuksellisen selkokielisesti: En polvivammani vuoksi pysty jatkamaan korkeushyppääjän uraa, minkä vuoksi olen päättänyt vaihtaa 400 metrin aitoihin, jossa aion päästä huipulle. Tämän toteutumiseksi tarvitsen parhaan valmentajan ja sen vuoksi pyydän sinua tähän tehtävään, Mäki-Reinikka kertoo.
– Tuosta tapaamisesta käynnistyi kahden tahtoihmisen valmennussuhde, jossa luonnollisesti välillä kipinöi, mutta joka tuotti myös erinomaista tulosta.
Perhe oli Latulle ykkönen ja iso voimavara
Kuultuaan ystävänsä nukkumisesta ikiuneen Llewellyn Herbert, 400 metrin aitojen MM- ja olympiamitalisti, lähetti managerinaan toimineelle Jukka Härköselle tuntemuksiaan välittävän viestin.
– Sydämeni särkyy kuullessani vanhasta, hyvästä ystävästäni. Tämä on surullinen, surullinen päivä Suomen yleisurheilulle ja rakkaan ystäväni Ari-Pekka Latun perheelle. Kyyneleet valuvat silmistäni ja mielessäni pyörii niin monia ajatuksia. Oli etuoikeus kilpailla kanssasi, vanha ystäväni. Sait minut aina tuntemaan oloni tervetulleeksi kotimaassasi ja Lahdessa. Sinulla oli aina hymy huulilla. Kunnioitan sinua ihmisenä ja suurena urheilijana. Olet aina mielessäni ja rukouksissani, ystäväni. Rukoukseni menevät perheellesi. Lepää rauhassa Ari-Pekka. Sinut muistetaan aina, Herbert viesti.
Latun vaimo Mari luonnehtii yhteistä matkaa miehensä kanssa aina turvallisena, myönteisenä ja kannustavana. Mari Lattu kertoo erityisesti arvostaneensa ja nauttineensa miehensä kasvatusasenteesta, jolla perheen poikia on opastettu perusarvojen kunnioittamiseen jämptisti, mutta samalla lempeästi tavalla, jossa on koettu yhteisiä onnistumisia.
”AP:n maanpäällinen maaliviiva tuli ylitettyä viimeisen kerran loistavalla suorituksella loppuun asti 15.6.2022 ajassa 01.03. Lähtö oli rauhallinen, kuten myös lähdöt juoksuaikaan telineistä. Saimme olla paikalla ja lähettää AP:n viimeiselle matkalleen kädestä pitäen. Kiitos kaikille AP:n tukemisesta ja tsemppaamisesta vaikean sairauden aikana. Ne olivat iso voimavara ja tuki hänelle. Rakkaudella kiittäen Mari, Niklas, Jasper ja Julius”, Latun perhe kuvasi tuntojaan sosiaalisessa mediassa, kun isä nukkui pois.
AP:n kilpakumppanit, urheilijaystävät, Suomen Urheiluliitto ja suomalainen yleisurheiluperhe kunnioittavat Ari-Pekka Latun valoisaa muistoa ja ottavat osaa hänen läheistensä suruun.
Ari-Pekka Latun toiveena oli, että jos joku haluaa häntä muistaa, se voisi adressien sijaan tapahtua tukemalla perheen poikien urheiluharrastusta (tilinumero: FI55 8312 6710 4258 62).
(Teksti: Jarmo Mäkelä. Artikkelin pääkuva Seppo Anttila / Juoksija-lehti)
Artikkeli Ari-Pekka Lattu 22.6.1978 – 15.6.2022 julkaistu alunperin sivulla Yleisurheilu.fi
