Suomen pikajuoksussa juostiin kesällä kaksi iloista Suomen ennätystä, kun Samuli Samuelsson viiletti 100 metriä aikaan 10,16 ja Samuel Purola 200 metriä 20,45. Pikajuoksun tason noususta puhuttiin enemmänkin, mutta mitä kertovat kylmät tilastonumerot. Entä mistä tekijöistä nykyinen pikajuoksun kehitys on johtunut?
Pitkään lajia luotsannut Suomen Urheiluliiton pikajuoksujen lajivalmentaja Petteri Jouste kaivaa tilastoistaan faktatietoa, jota hän on kerännyt vuodesta 1988 lähtien. Kesän 2022 tulokset vahvistavat, että tasollisesti Suomen pikajuoksu on ennätyslukemissa, tosin vain miesten puolella.
Miesten 100 metrillä kesän 2022 kärkitulos (10,16), kolmanneksi paras tulos (10,36) ja kolmen parhaan keskiarvo (10,283) ovat historian parhaita.
200 metrillä menee vielä paremmin: ennätyksiä ovat viime kesän kärkitulos (20,45), kolmas tulos (20,87), kolmen parhaan keskiarvo (20,693), 10:s tulos (21,42) ja 10 parhaan keskiarvo (21,078).
Miesten 100 metrin taso on noussut pikkuhiljaa 1990-luvun puolesta välistä lähtien. Erityisen ilahtunut Jouste on siitä, että taso noussut viime vuosina myös 200 metrillä.
– 200 metrin tilanne kertoo pikajuoksun kulttuurista. Matka antaa potkua sekä sataselle että 400 metrille. Nythän taso noussut ilahduttavasti myös miesten 400 metrillä, Jouste muistuttaa.
Pikajuoksuguru nostaa esille myös sen seikan, että lahjakkaita nuoria miesjuoksijoita on tullut ryppäissä esille lähes joka vuosi. Se on antanut jatkuvuutta varsinkin pikaviestijoukkueelle.
Naisten kehityksessä hajontaa enemmän
Naisten pikajuoksun kehitys on ollut erilaista kuin miehillä. Tasollisesti hajontaa on eri vuosina enemmän, vaikka kovia kärkijuoksijoita on tullut aina vuosien saatossa, kuten Sisko Hanhijoki, Johanna Manninen, Sanna Kyllönen ja Hanna-Maari Päkk (o.s. Latvala) sekä viimeisimpänä nimenä Lotta Kemppinen.
Kesä 2022 antoi naisille vain muutamia tilastoennätyksiä: 200 metrillä 10:nnen tulos 24,27 ja 10 parhaan keskiarvo 23,909. 100 metrillä 10:s tulos 11,81 on kautta aikain paras. N19-sarjan kolmen parhaan keskiarvo 23,870.
Kärkijuoksijoiden tilanne jättää tietysti jälkensä tilastonumeroihin myös tasosta puhuttaessa, kuten tänä vuonna kävi Kemppisen loukkaantumisen takia.
Jouste nostaa viime kesän lukemista esille myös sen, että alle 12 sekunnin juoksi 18 naista, ja tuloksiin 11,70–11,80 pääsi ilahduttavan iso joukko.
Jouste muistuttaa myös pika-aitojen merkityksestä.
– Naisten 100 metrin aidoilla on aika selvä yhteys sileän matkoille, ja se on näkynyt myös Suomen naisten 100 metrin tasossa viime vuosina. Miesten pika-aidat on eri laji kuin sileän juoksu, joten siellä yhteyttä ei ole.
Jouste on seurannut myös olympiadien jaksoja ja niiden vuosien yhteisiä keskiarvoaikoja. Laajasta tason noususta kertoo, että useilla mittareilla mitattuna viime olympiadi 2017–2020 ja nyt kuluva olympiadi 2021 lähtien ovat parhaat ajanjaksot Suomen pikajuoksun historiassa.
Jotain erikoista pikajuoksussamme on myös siten, että se taitaa olla ainoa lajiryhmä, jossa kehitys on kulkenut koko ajan eteenpäin.
Mistä kehitys on johtunut?
– Suomalaisessa yhteiskunnassa on tapahtunut muutoksia, jotka ovat olleet eduksi pikajuoksulle. Lapset ja nuoret harrastavat liikuntaa enemmän sisätiloissa, lämpimässä ja vähissä vaatteissa, ja mukana on nopeita pallopelejä, Jouste kertoo.
Suomessa on Jousteen mielestä hyviä valmentajia, heistä monet ovat jopa kansainvälistä tasoa, ja heitä löytyy tasaisesti ympäri maata.
– Valmentajien yhteistyö on tiivistä ja avointa. Internetissäkin on nykyisin paljon tietoa, mutta myös silkkaa hölyn pölyä, Jouste muistuttaa.
Ulkopuolisen silmin nähtynä valmennuksessa on ollut pitkäjänteisyyttä, yhteistyötä ja myös hyvää koulutusta. Pikajuoksijoiden leirityksen ideana on pitää mukana aina viestijuoksua, mikä on Jousteen mielestä nostanut lajin perustasoa ja antanut jatkuvuutta.
Suomen varsin kattavan sisähallien verkoston luulisi olevan selvä syy pikajuoksun kehitykselle, mutta Jouste haluaa asettaa sen omaan arvoonsa.
– Halleja meillä on ollut jo pitkään, joten en laskisi pikajuoksun nousua siitä johtuvaksi. Itse asiassa hallien suhteen olemme jääneet jälkeen Ruotsista. Sinne on rakennettu paljon yleisurheiluun keskittyviä halleja. Meillä monet monitoimihallit, kuten Pirkkahalli, Oulu ja Vaasa ovat usein muiden tapahtumien takia pois käytöstä.
Jousteen mielestä kiertävän radan avulla näyttää tulevan enemmän hyviä pikajuoksijoita. Pelkkä suora ei riitä, vaan tarvitaan mahdollisuus pitkään juoksuun.
Jouste nostaa esille myös tasokkaiden valmennuskeskusten tärkeyden, kuten tapahtuu Jyväskylässä, Helsingissä ja Oulussa.
Kansainvälisillä radoilla vastassa kova taso
Samuelsson ja Purola olivat kesän SE-miehiä. EM-kisoissa vauhti riitti Samuelssonilla alkueriin ajalla 10,39 ja Purolalla välieriin ajoin 20,77 ja 20,83. Viestimiehille povattiin kesällä uutta SE-tulosta, joka jäi nyt 0,37 sekunnin päähän ajalla 39,29.
– Taso on noussut myös Euroopassa. Perustason on oltava riittävän korkealla, jotta menestystä arvokisoissa voi odottaa, Jouste toteaa.
Samalla hän muistuttaa, että vähälläkin kokemuksella voi nousta heti huipulle, kuten Lotta Kemppinen teki juostuaan toissa talvena EM-halleissa 60 metrin hopealle.
– Mutta kyllähän se yleensä vaatii muutamat arvokisat, ennen kuin menestystä voi odottaa. Hyvä esimerkki on meidän tämän kesän neljä EM-mitalistia.
– Nykyisin on tilanne, että kansainvälinen ranking-systeemi pakottaa urheilijoita kilpailemaan ulkomailla. Viestijoukkueille on aina haaste, että löydämme kovia kilpailuja oikeaan aikaan.
Tavoitteita tulevaisuudessa, rasitteita menneisyydestä
– Ensi kesän MM-kisoihin on tietysti kovat vaatimukset. Hyvä tavoite on Euroopan joukkuemestaruuskilpailut Puolassa juhannuksena. Toivottavasti henkiin herätetyissä Pohjoismaiden mestaruuskisoissa myös viestit saadaan ohjelmaan mukaan.
Espoon alle 23-vuotisten EM-kisat 13.–16. heinäkuuta ovat suomalaisille pikajuoksijoille iso ja myös omaan tasoon mainiosti sopiva tavoite.
– Uskon, että niihin kisoihin menemme isolla pikajuoksujoukkueella. Viesteissä meillä on jopa mitalipotentiaalia, Jouste ennustaa.
Haastattelussa valmentajan mieliin nousee myös asenteellisuuden ilmapiiri.
– Harva on uskonut, että Suomesta voi tulla pikajuoksijoita. Tämä asenne on ollut vuosien mittaan lajille rasite aina olympiakomiteaa myöten. Totta on, että pikajuoksussa maailman huipputasolla tarvitaan hirvittävän kovaa lahjakkuutta, mutta on kyllä mahdollista, että Suomeenkin sellainen lahjakkuus osuisi. Tarvittaisiin kuitenkin myös tuuria, että sellainen lahjakkuus pääsisi jo nuorena hyvään ja osaavaan valmennukseen. Meidän järjestelmämme ei aina sellaista varmuudella takaa, Jouste toteaa.
Artikkeli Valmentaja Jousteen numerot todistavat Suomen pikajuoksun tason nousun julkaistu alunperin sivulla Yleisurheilu.fi
