Ympäristön kannalta vastuullisia tekoja on nyt luotava kaikilla elämänalueilla, myös urheilutapahtumissa. Millaisia toimia on nähty kesän suurissa suunnistuskilpailuissa ja miten ne näyttäytyivät osallistujille?
Porvoo Borgå Jukolan järjestämisen yhteydessä toteutettiin Hiiliviisas Jukola -hanke, jonka tavoitteena oli luoda mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen jättävä massatapahtuma ja samalla myös rakentaa tulevaisuutta ajatellen toimintamalli avuksi monenlaisille suurtapahtumille. Hankkeen toteuttivat kehitysyhtiö Posintra, Jukolan järjestäjäseura OK Trian sekä Aalto-yliopisto.
Partiolippukunta Roineen Tyttöjen joukkueessa Venlojen viestissä suunnistaneille Reetta Kaipialle ja Laura Arvoselle tapahtuman hiiliviisaus jäi mieleen lähinnä palkintojenjaossa.
– Palkintojenjaossa kilpailun suojelija puhui aiheesta ja kukkien sijaan jaettiin männyn taimia, jotka saattoi jättää paikalle uuden metsän istuttamista varten, partiolaiset muistivat.
Arvonen osallistui Jukolaan ensimmäistä kertaa. Hän ei tiennyt Hiiliviisas Jukola -hankkeesta etukäteen.
– Paikan päällä vastuullisuus oli nähtävissä ainakin kierrätyspisteinä.
Kaipialle Jukola oli jo kolmastoista.
– Kierrätyspisteitä oli kuten on ollut ennenkin. Kierrätys ei tosin mennyt ihan nappiin, sillä ravintolassa ohjattiin kaatamaan biojätettä sekajätteeseen.
Hiiliviisas Jukola -hankkeen Kaipia oli huomannut etukäteen sosiaalisen median kanavilla. Paikan päällä ei ollut havaittavissa suuria uudistuksia, mutta Kaipia huomauttaakin, että osallistujan ei ole helppo arvioida, miten ympäristöystävällisesti järjestäjä on ratkaisuja tehnyt.
– Osallistuja ei esimerkiksi tiedä, onko tapahtumaan vuokrattu vai ostettu tarvittavia varusteita, Kaipia miettii.
Asenne ja sitoutuminen avainasemassa
Tulevaisuudessa hiiliviisauden ja muutoin ympäristöystävällisten ratkaisujen on oltava massatapahtumissakin niin arkipäivää, ettei osallistuja kiinnitä niihin huomiota poikkeuksina.
Tapahtumaan liittyvistä hankinnoista puheen ollen: Jukolan viestillä on kolme kontillista kilpailumateriaalia, joka kiertää järjestäjältä toiselle, mutta suuresta osasta hankintaratkaisuja vastaa järjestäjä itse.
Porvoo-Jukolan kotisivuilta löytyy asiasta kiinnostuneille erikseen alasivu Hiiliviisas Jukola, jossa on otettu kantaa myös kalustohankintoihin. Periaatteeksi kerrotaan: ensisijaisesti lainataan, sitten vuokrataan ja vasta viimeisenä vaihtoehtona ostetaan.
Kevään aikana tehdyissä päivityksissä on mainittu yksityiskohtia tapahtuman ratkaisuista: kartat oli painettu ympäristösertifioidulle paperille, juomarasteilla käytettiin kartonkimukeja muovisten sijaan, tapahtumakeskuksen rakentamisessa käytettiin mahdollisimman vähän koneita ja niin edelleen.
Tärkeä nosto hankkeen merkityksen kuvauksessa on asenteisiin vaikuttaminen. Jukolassa talkoilee satoja ihmisiä ja mukana on jopa useampi kymmenen yhteistyökumppania, joiden asenteisiin ja ratkaisuihin on hiiliviisautta ”vaatimalla” mahdollista vaikuttaa. Yhteistyökumppanit kokoontuivat ennen Jukolaa oppimaan ja keskustelemaan aiheesta Metsäareena-tilaisuuteen.
Hiiliviisas Jukola -hankkeen tarkat tulokset julkaistaan syksyllä, mutta näin hankkeen vetäjä Topi Haapanen tiivisti kokemuksia tuoreeltaan heti Jukolan jälkeen:
– Järjestelmällinen työ hiiliviisauden puolesta näkyi niin kisaorganisaation kuin tuotantoyritysten ratkaisuissa. Hiiliviisaus yhdisti toimijoita ja teema koettiin aidosti tärkeäksi, mikä oli myös edellytys johdon sitoutumiselle. Tapahtuman hiilijalanjälki pystytään nyt todentamaan paljon tarkemmin kuin aikaisemmin, sillä asiaan on voitu kiinnittää huomiota jo valmisteluvaiheessa. Hiiliviisaus sidottiin osaksi tapahtumaa, jolloin osallistujille ja yleisölle voitiin tarjota mahdollisuus tehdä vapaaehtoisia ilmastotekoja esimerkiksi matkustamisen päästöjen kumoamiseksi.
Toimintaa ohjataan opastamalla
Tapahtumien hiilijalanjälki ei olekaan vain järjestäjien vaan myös osallistujien toiminnasta kiinni. Tampereella järjestetty Fin5-suunnistusviikko oli suunniteltu niin, että jokaiseen osakilpailuun oli mahdollista saapua Tampereen alueen julkisen liikenteen vuorobusseilla tai ratikalla. Kulkuneuvovalinta jäi tietysti osallistujille itselleen. Erityiskannustimen julkisella liikkumiseen saivat European Masters Games -sarjojen osallistujat, joiden kisapassiin kuului julkisen liikenteen lippu koko tapahtuman ajaksi.
Tapahtumien hiilijalanjälki ei olekaan vain järjestäjien vaan myös osallistujien toiminnasta kiinni.
European Masters Games (EMG) on veteraaniurheilijoiden monilajinen Euroopan mestaruuskilpailujen yhteistapahtuma. Se oli myös suuri syy siihen, että Fin5 järjestettiin Tampereella kaupungin tuntumassa ja aiemmista vuosista poikkeavaan aikaan. EMG-sarjojen osallistujamäärät tosin jäivät pieniksi, eikä EMG-tapahtuma kuulu Kansainvälinen Suunnistusliiton ohjelmaan.
EMG:n koko tapahtuman kotisivuilla vastuullisuus oli monialaisesti esillä omalla alasivullaan. Tapahtumalle oli laadittu oma vastuullisuuden strategia. Kaikkien 30 lajin suorituspaikoille oli mahdollista saapua julkisen liikenteen vuoroilla.
Fin5-rastiviikon sivuilla sama mahdollisuus oli tarkasti esitelty myös koko rastiviikkoväelle. Jokaisen osakilpailun saapumisohjeissa oli mainittu, millä bussilinjalla pääsee lähelle kilpailukeskusta ja kuinka pitkä kävelymatka on lähimmältä pysäkiltä. Samalla kuitenkin luovuttiin mahdollisuudesta päästä Tampereen seudun suunnistuksellisesti vaativimpiin maastoihin.
Jukolan hanke ja EMG:n linja vastuullisista ratkaisuista ovat kuitenkin esimerkkejä siitä, mitä varmasti jo lähitulevaisuudessa vaaditaan tapahtumajärjestäjiltä yhä laajemmassa mittakaavassa.
TEKSTI Outi Hytönen
Suunnistaja 4/2023