Pikamuotijätettä vai kestäviä kuteita? 

Suunnistaja ja seura voivat tehdä paljon seuravaatteiden ympäristöystävällisyyden eteen. 

Uusi kausi, uusi paitamalli! Seuravaatemallistoissa tarjotaan ainakin suurissa seuroissa joka vuodelle pieniä päivityksiä ja herkullisia uutuuksia. Varsinkin edustusurheilijoilla on oltava seuravaatteissa näkyvillä ajantasaiset yhteistyökumppanit, joten uusia paitoja, takkeja, liivejä ja hikinauhoja kertyy jopa joka vuosi.

Jos vaatteita ei kuluteta loppuun, kasvavat seuravaatekasat kaapissa ovat osa ympäristölle tuhoisaa pikamuotikulttuuria. Sama koskee muitakin urheilutekstiilejä, mutta seuravaatteiden kierrätystä ja esimerkiksi kirpputorimyyntiä vaikeuttavat sponsorilogot ja tietysti seuravärien antama yhteisöön kuulumisen merkki. Muita vaatteita ei myöskään vaadita samassa määrin päivitettäväksi esimerkiksi urheilijasopimusten vuoksi.

Mitä vanhoille vaatteille voisi tehdä? Varsin monella löytyy niitä kaappien perukoilta tai varaston uumenista.

Suomen suurimpia kierrätysvaatteiden kerääjiä ovat Fida ja UFF. Niiden keräyslaatikoihin voi viedä käyttökelpoisia ja puhtaita tekstiilejä. Myyntiin sopivat viedään näiden ketjujen myymälöihin. Loput vaatteista – todennäköisesti myös urheiluseurojen  vaatteet – myydään ulkomaisille tukkuliikkeille, jotka ostavat vaatetta erilaisiin uusiomateriaali- ja jatkomyyntitarpeisiin. Vain likaiset, kostuneet ja homeisilta vaikuttavat vaatteet päätyvät poltettavaksi.

– UFF:lla vaatteiden uudelleenkäyttöaste oli viime vuonna 98 %. Keräysastioihin lahjoitettiin 12,3 miljoonaa kiloa vaatteita. Niistä seitsemän prosenttia päätyi UFF:n myymälöihin ja 83 % tukkumyyntiin. Seitsemän prosenttia lähti raaka-aineeksi materiaalikierrätykseen, kertoo UFF:n tiedottaja Anu Virnes-Karjalainen.

Jos vaatteita ei kuluteta loppuun, kasvavat seuravaatekasat kaapissa ovat osa ympäristölle tuhoisaa pikamuotikulttuuria.

Ylen MOT-ohjelmassa ”Vaatekierrätys” (17.2.2020) selvitettiin kaksi vuotta sitten, minne ulkomaille lähteviä vaatteita päätyy. Keski-Euroopassa on suuria lajittelukeskuksia, joista merkittävä osa vaatteista lähtee Afrikkaan torimyyntiin. Fidan edustaja Outi Pyy kertoi ohjelmassa, että kaikki Fidan kautta lähtevät vaatteet menevät EU:n alueella sijaitseviin lajittelukeskuksiin. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö lajittelukeskuksista voisi lähteä tekstiilejä eteenpäin maihin, joissa jätteenkäsittely ei ole yhtä hyvällä tasolla kuin Euroopassa. Suomessa vastaavia tekstiilien lajittelu- tai jalostuskeskuksia ei vielä ole.

MOT-ohjelmassa Mosambikissa torilla haastatelluille vaatemyynti oli tärkeää toimeentulon tai vaatteiden hankkimisen kannalta. Euroopasta tuoduissa valtavissa vaatekasoissa näkyi kuitenkin varsin runsaasti myös rikkinäisiä tekstiilejä, siis torimyynnin kannalta roskaa.

Nyt UFF:n Virnes-Karjalainen korostaa, ettei UFF:lta lähde rikkinäisiä tekstiilejä tai tekstiilijätettä maailmalle. Urheiluvaatteet kulkevat saman lajitteluprosessin läpi kuin muutkin vaatteet.

– Varsinkin retrohenkisillä vaatteilla on kysyntää myymälöissä, Virnes-Karjalainen kertoo.

Urheiluvaatteiden kierrätys haasteellista

Tampereella toimiva tekstiilikierrätyskeskus Nextiili vastaanottaa kaikenlaisia kotitalouksien tekstiilejä, myös rikkinäisiä. Nextiilin myymälässä myydään vanhoja vaatteita ja käsityömateriaaleja. Osa liikkeeseen tuoduista tekstiileistä taas päätyy uusiomateriaaliksi.

Mutta jos lahjoituskassissa on seuravaatteita, niille ei Nextiilin kierrätyksessä ole tällä hetkellä muuta sijoituskohdetta kuin poltettava jäte.

– Tällä hetkellä uusiomateriaaliksi pystytään kierrättämään vain selluloosakuidut. Tekokuidut ovat valtava ongelma ja niille kehitetään koko ajan kuumeisesti uusia käyttömahdollisuuksia, mutta nyt tilanne on vielä tämä, kertoo Nextiilin toiminnanjohtaja Sari Tuomaala.

Edes rikkinäisen, loppuun käytetyn urheiluvaatteen paikka ei enää ole sekajäte, sillä vuoden 2023 alusta lähtien Suomessa astui voimaan tekstiilijätteen erilliskeräys.

– Se tarkoittaa, että kunnat ovat velvoitettuja järjestämään tekstiilijätteen keräyksen alueellisesti tämän vuoden alusta lähtien. Kyseessä ei kuitenkaan ole uudelleenkäyttö vaan kierrätys, ja tähän keräykseen tulisi toimittaa tekstiilijätettä, joka ei sellaisenaan kelpaa enää uudelleenkäyttöön eli se on rikkinäistä tai likaista, sanoo tekstiili- ja muotialan työmarkkina- ja asiantuntijajärjestön Suomen Tekstiili & Muoti ry:n johtava asiantuntija Emilia Gädda. Hänkin sanoo, että urheilu- ja ulkoiluvaatteiden kierrätys on edelleen haasteellista.

– Muutamia ratkaisuja on jo tarjolla. Halti ja Luhta vastaanottavat oman merkkinsä tekstiilejä uusiokäyttöön. Stadium-liikkeellä on uusiokäyttöprojekti Human Bridgen kanssa, Gädda mainitsee.

Ehkä samanlaisia mahdollisuuksia tulee vielä suunnistusvarusteita valmistavien yritystenkin toimintaan. Saattaa olla pakko tulla, kun ympäristölainsäädäntö etenee.

Tällä hetkellä suurimpien suunnistusvaatevalmistajien Nonamesportin, Westerwesa Oy:n ja Trimtexin kotisivuista vain Trimtexiltä löytyy tietoa yrityksen tuottamien vaatteiden ympäristöystävällisyydestä ja käytetyistä kierrätysmateriaaleista.

Vastuullinen kuluttaminen tärkeää

Ainoa ympäristöystävällinen käyttötapa on kuluttaa seuravaatteet loppuun.

– Ja hankkia vain tarpeeseen, muistuttaa Venla Harju. Harju on hyvin kiinnostunut ympäristöasioista ja tuonut kestävän kehityksen mukaisia arvoja ja ratkaisuja aktiivisesti esille sosiaalisessa mediassa.

Harju on miettinyt myös vaateasioita ja pitää kysymystä niiden kestävästä käytöstä hyvin tärkeänä.

– Olisi hyvä, jos osa seuran ja maajoukkueen kumppanimerkeistä saataisiin ommeltavina, jolloin kumppanien vaihtuessa ei tarvittaisi joka vuosi uusia vaatteita. Välillä näin on tehtykin. Pienemmissä kisoissa tai karsinnoissa saatan juosta vanhemmilla paidoilla, ja toivon ettei tule paljoa kuvia, Harju paljastaa. Pidemmät yhteistyösopimukset seuran tai maajoukkueen ja vaatevalmistajan välillä pitäisivät vaatteet pidempään edustuskelpoisina.

– Yksin harjoitellessa voi yrittää käyttää loppuun niitä kaikista kuluneimpia varusteita. Hien hajun pinttyminen on myös joissakin paidoissa ongelma, mutta sitä voi vähän auttaa etikkavedessä liottaminen.

Suunnistajat eivät pieniä reikiä kavahda, mutta pienillä ompeluhommilla voi saada vaatteelle reilusti lisää käyttöikää. Ympäristöarvot ovat monille suunnistajille tärkeitä. Eräs vaatevalmistajan edustaja onkin valittanut, että suunnistusvaatteet ovat surkea bisnes esimerkiksi hiihtovaatteisiin verrattuna, sillä suunnistajat todella käyttävät vaatteensa loppuun!

Harju osoittautuu osuvaksi kommentoijaksi vaateasiaan myös seuratoiminnan osalta. Tampereen Pyrinnöllä on ollut jopa vuosikymmeniä käytössä lasten paitojen kierrätys:

– Pyrinnön oravapolkukoulussa on ollut jo ainakin 90-luvulta asti käytäntönä, että lapsi saa käyttöön kierrätetyn suunnistuspaidan. Kun se jää pieneksi, saa paidan palauttamalla käyttöön isomman koon. Toivottavasti muissakin seuroissa on vastaavaa, Harju toivoo.

Lisäksi Pyrinnössä pidetään seuravaatekirppistä sekä netissä että pari kertaa vuodessa myös perinteisenä kirppiksenä. Harjukin on myynyt vaatteita sitä kautta.

– Joskus annan vanhoja mutta käyttökelpoisia seura- ja urheiluvaatteita äidilleni, kavereilleni ja Pyrinnön nuorille. Loppuunkäytettyjä olen vienyt Nextiiliin. Silti vaatteita on kaapissa liikaa! Ajattelen, että käytän ne loppuun sitten kun en ole enää edustusurheilija.

Uusi seura, uudet paidat

Seuran vaihtaminen tarkoittaa uutta kassillista vaatteita ja toisaalta vanhan seuran vaatteet muuttuvat tarpeettomiksi – tai ainakin vähemmän tarpeellisiksi. Pyry Willman ja Joona Huila vaihtoivat harjoituskauden aluksi Ikaalisten Nousevaan-Voimaan. Molemmat ovat antaneet seuravaatteitaan perheenjäsenille tai seurakavereille.

– Onneksi suunnistusvaatteissa on sama kuosi useamman vuoden, joten monet vaatteet ehtii käyttää puhki, Willman sanoo.

Sekä hän että Huila toivat esille käyttöiän pidentämisen ommeltavilla yhteistyömerkeillä, mutta Willman sanoo suoraan, etteivät ne ole yhtä näyttäviä kuin kankaaseen painetut logot.

Vanhan seuran vaatteet kelpaavat edelleen molemmille harjoitusvaatteiksi.

– Osalla vanhoista urheiluvaatteista on tunnearvoa. Juoksen edelleen kuntorasteja yli kymmenen vuotta vanhalla Eura-Kauttuan Urheilijoiden paidalla. Edustustilaisuudet ovat sitten juttu erikseen, sanoo Huila.

Hän on perehtynyt vaatekierrätykseen jonkin verran myös energiatalouden opinnoissaan.

– Uuden jätelain myötä poistotekstiilien keräyspisteitä alkaa löytyä jo ihan mukavasti. Vaatteita suurempana haasteena näen tällä hetkellä kenkien kierrätyksen. Juoksutossut kuluvat usein nopeammin kuin vaatteet, Huila pohtii.