Takana on kaksi vuotta aikaa, jolloin suunnistuksenkin tapahtumajärjestelyjä on ohjannut käsite ’terveysturvallisuus’. Vaikka lajimme on yksi vähiten pandemiasta kärsineistä harrastusmahdollisuuksien osalta, silti erilaisten kilpailujen ja kuntosuunnistuksien järjestäjät ovat joutuneet tekemään paljon lisätyötä erilaisten koronaohjeiden ja -toimien vuoksi. Järjestäjät ovat lähes poikkeuksetta vapaaehtoistoimijoita, ja joillekin poikkeusajan tapahtumajärjestelyt ovat olleet myös vastuun näkökulmasta koetinkivi. Entä jos meidän kilpailustamme lähtee tartuntaketju?
PANDEMIA-AIKA ON MYÖS KEHITTÄNYT LAJIAMME. Aluksi seurat lähtivät toteuttamaan omatoimirasteja, jotka ainakin osin tulivat jäädäkseen. Nykytekniikan avulla luotiin erilaisia tapoja kartanmyynteihin ja tuloksiin. Kilpailuissa aikatauluja väljennettiin ja kontakteja vähennettiin mahdollistamalla oman lähtöajan valinta vapaasti etukäteen. Lapsiperheiden osalta erinomainen palvelu poikkeusajan ulkopuolellakin. Voidaan siis todeta, että jotain hyvääkin.
Yhdessä harrastaminen ja tekeminen ovat monelle kiinni pitävä voima liikuntaharrastuksessa tai seuratoiminnassa.
PAKON EDESSÄ TEHDYISTÄ RATKAISUISTA on syntynyt myös muutosta, jonka vaikutuksia ei välttämättä kovin helposti huomaa tai tunnista. Kuntosuunnistustapahtumiin kuulunut yhteisöllisyys niin osallistujien kuin järjestäjien kohdalla on voinut saada harrastajia ja tekijöitä myös luopumaan toiminnasta omatoimitapahtumien myötä. Yhdessä harrastaminen ja tekeminen ovat monelle kiinni pitävä voima liikuntaharrastuksessa tai seuratoiminnassa.
KISAJÄRJESTÄJÄT OVAT KARSINEET PALVELUITA koronaan vedoten. ”Suunnista ja poistu”-ohje on vähentänyt kisapaikoilla yhteistä ajanviettoa, mikä on etenkin lapsille ja nuorille yksi hienoimmista piirteistä, jonka lajimme voi heille tarjota. Tuttujen näkeminen yli seurarajojen ja uusiin kavereihin tutustuminen pelkän kilpailemisen sijaan on monelle jopa se tärkein liima lajin parissa pysymiseen. Tätä ei meidän kiireisten vanhempien pidä unohtaa tapahtumien taas normalisoituessa.
KUTEN EMME SAA UNOHTAA lasten kilpailuista palkintoja ja palkintojenjakoja. Aikuiselle palkinnon merkitys tai sen jakotapa ei ole iso asia, mutta lapsen kilpailussa saavuttamalla palkinnolla ja sen saamisella on merkitys. Mielekäs palkinto ja tyylikäs palkintojenjako kilpailupaikalla on lapsille ja nuorille myös osoitus, että heidän kilpailemistaan arvostetaan. Seurat pohtivat usein taloudellista tulosta järjestelyissään, mutta itse koen myös tärkeäksi lajikulttuurimme piirteen, jossa tapahtumien järjestäminen toisille harrastajille nähdään myös vastavuoroisuuden näkökulmasta.
ILMASSA ON JÄLLEEN TOIVEIKKUUTTA, että tulevana kesänä pääsemme suunnistuksessakin taas takaisin tapahtumiin myös viettämään aikaa. Muistetaan silloin palauttaa takaisin hyvät käytännöt ajalta ennen koronaa, uusia ideoita unohtamatta. Nähdään tapahtumissa!
Timo Saarinen Tapahtuma- ja seurapäällikkö