VIESTIPÄIVÄT ELI JUHLAPÄIVÄT. Kyllähän sen kertoo jo Jukolan viestin lempinimikin, suunnistajan joulu ja juhannus. Varmasti monen suunnistajan hienoimmat suunnistusmuistot ovat peräisin jostain onnistuneesta tai poikkeuksellisesta viestikilpailusta. Suurviestit, kuten Jukola, ovat elämyksellisiä kokemuksia myös katsojalle tai kisaturisteille.
Ennen kuin pääsin itse juoksemaan Venlojen viestissä ensimmäistä kertaa, olin ollut kaksi kertaa paikan päällä katsojana seuraamassa Venloja, sekä yön yli Jukolaa. Tunnelma kisapaikalla oli molemmilla kerroilla todella jännittävä, ja katsojana viihtyi erinomaisesti. Kisaturistille riittää suurviesteissä kilpailun seuraamisen ohella muutakin tekemistä, kuten myymälätelttoihin ja erilaisiin ruokakojuihin tutustumista.
Jukola-lähetyksen seuraaminen screeniltä läpi yön makuupussissa on mieleenpainuva kokemus. Onneksi tuli hankittua siitä suoritusmerkintä muutama vuosi sitten, niin ei ihan joka Jukolassa tarvitse ruudun edessä väristä. Kisaturisteilu kasvatti omalta osaltaan nälkää päästä itsekin jonain päivänä viivalle tai puomille Venloissa sekä Jukolassa.
NUORILLE SUUNNISTAJILLE viesteihin osallistuminen tuo uudenlaisia elämyksiä ja kokemusta. Ne tarjoavat erilaisia ärsykkeitä ja haasteita, jotka täytyy opetella hallitsemaan. Harvemmin nuorten henkilökohtaisilla matkoilla saa gps-laitetta selkäänsä tai kameramiestä peräänsä hiillostamaan. Nämä todennäköisesti luovat ensimmäisillä kerroilla lisää paineita onnistua, ennen kuin mieli harjaantuu sivuuttamaan ne pois ajatuksista ja suuntaamaan keskittymisen sataprosenttisesti suunnistamiseen.
On ollut hienoa, kun on joskus päässyt juoksemaan kameramiehen edellä, koska se on niin harvinaista herkkua. Onkin hyvä, jos seurat tarjoavat nuorille mahdollisuuksia päästä mukaan juoksemaan esimerkiksi Viestiliigan osakilpailuihin, koska niistä saatava kokemus on ainutlaatuista.
VIESTIT MYÖS KASVATTAVAT motivaatiota suunnistusta kohtaan, koska niissä on yleensä aina niin mukavaa. Joukkueena on kiva kisata toisia vastaan ja kannustaa joukkuekavereita onnistumaan.
”On tärkeää, että joukkueen sisällä on positiivinen ilmapiiri, jossa myös epäonnistuminen on sallittua.”
Seurakavereihin tutustuu viestitapahtumissa helpommin ja porukan joukkuehenki vahvistuu. On tärkeää, että joukkueen sisällä on positiivinen ilmapiiri, jossa myös epäonnistuminen on sallittua, jotta kaikki haluavat ottaa joukkueeseen osaa uudemmankin kerran. Avainsana on sopivan rento meininki, mutta samalla kaikkensa antaminen ja yrittäminen.
VAIHTELEVAT ASETELMAT ja eri osuuksien tuomat vaatimukset haastavat viesteissä psyykkisesti. Varmasti jokaista starttaavaa jännittää paljon ennen lähtömerkkiä, tapahtui lähtö sitten viivalta tai puomilta. Seuraviesteissä olen itse juossut lähes aina kakkos- tai muuta väliosuutta. Tunnelma lähtöpuomilla on odottava ja hermostunut. Jos näen joukkuekaverini tulevan ensimmäisenä tai kärkiporukassa metsästä, ensimmäinen ajatus on yleensä “apua, eikä!”. Tällaisista lähtöasetelmista juostaessa suunnistus on mennyt kuitenkin lopulta aina hyvin, ja maalissa on huojentunut fiilis, kun on pystynyt suorittamaan omalla tasollaan paineista huolimatta.
Pidän eniten aloitus- ja väliosuuksista, koska niillä ei tarvitse vielä ratkaista peliä. Toisaalta ankkuriosuus voisi olla kiinnostava strategiselta kantilta, kun täytyy yrittää pelata niin, että on itse se, joka ylittää maaliviivan ennen muita. Mielestäni porukkaa ei pitäisi turruttaa vain tietyn osuuden juoksijoiksi, vaan vaihtelemalla paikkoja pitäisi antaa kaikille mahdollisuuksia testata, mikä osuus miellyttää itseä eniten ja millä osuudella omat vahvuudet tulevat parhaiten hyödynnetyiksi.
MIELESTÄNI VIESTIT ovat kaiken kaikkiaan todella hauskoja kilpailuja ja tapahtumia, joihin on aina kiva päästä osallistumaan. Yksilölajin puurtajana on virkistävää päästä välillä porukalla taistelemaan ja yrittämään joukkueena parastaan. Kisapaikan tunnelma on jotenkin erityinen. Suurviestit ovat tietenkin vertaansa vailla, mutta pidän myös pienemmistä tapahtumista, koska niissäkin on sama jännittävä ja odottava tunnelma. Myös Halikko-viestin tai 25Mannan tyyliset isommalla kokoonpanolla juostavat viestit ovat antoisia, kun joukkue muodostuu muistakin, kuin vain seuran ykköstykeistä, ja pääsee jännäämään isommalla porukalla.
Hienointa tai parhainta viestikokemusta on vaikea nimetä, sillä niin monet eri kilpailut ovat jääneet mieleen eri syistä. Tietenkin nuorten EM-viestit ovat olleet huikean hienoja, mutta myös esimerkiksi tänä vuonna Tvåmilassa ja Venlojen viestissä juokseminen ensimmäistä kertaa oli hienoa ja jää varmasti muistoihin pidemmäksikin aikaa. Hienoimpia viestikokemuksia yhdistää loppujen lopuksi onnistuneet suoritukset ja hyvä joukkuehenki.
Eikun siis vain kisakalenteria selailemaan ensi kauden viestien osalta ja kokoamaan joukkueita! Innokkaimmat voivat jo talvella osallistua hisu-viesteihin.
Lue myös:
Virna Pellikka: Kuinka yhdistää tavoitteellinen suunnistusharjoittelu ja lukio-opiskelu
Reitinvalintoja suunnistajaksi: Virna
Teksti Virna Pellikka
Suunnistaja 5/2022