Urheilukellojen käyttöön voi olla monenlaisia motiiveja. Kahden juoksevan tutkijan projekti avaa syitä miksi ja miten käytämme liikuntateknologiaa.
Urheiluteknologia on kymmenien miljardien eurojen ja tuhansien laitteiden ja sovellusten markkina. Se tarjoaa tukea harjoitteluun, mutta kaikki juoksijat eivät teknologiaa käytä. Running with Data -hankkeessa tutkimme, millaisia merkityksiä juoksijat antavat erilaisille teknologioille. Ihmis- ja yhteiskuntatieteitä yhdistävä tutkimusote tarjoaa monipuolisen näkökulman juoksemiseen digitalisaation aikakaudella.
Mittaaminen on ollut aina keskeinen osa urheilua, edellyttäähän kilpailijoiden laittaminen järjestykseen suoritusten objektiivista vertaamista. Sittemmin mittaaminen löysi tiensä myös harjoitteluun. Sekuntikellolla pystyttiin tarkkailemaan sekä vauhtia että rasitusta: jos sydän hakkasi 400 metrin vedon jälkeen 45 kertaa 15 sekunnissa, oltiin melko varmasti maksimisykkeen puolella.
Vielä jokunen vuosikymmen sitten urheiluteknologia, kuten sykemittarit, oli kuitenkin vain harvojen saatavilla. Tänä päivänä tilanne on aivan toinen. Urheilukelloja on tarjolla lukuisissa hintaluokissa ja lähes jokaisen taskusta löytyvä älypuhelin tarjoaa myös monenlaisia mahdollisuuksia harjoittelun seurantaan ja suunnitteluun.
Älypuhelimessa lenkeillä kulkee mukana myös mediasoitin sekä kamera, ja teknologioiden yhteensulautuminen onkin tuonut juoksuun mukaan uudenlaisia teknologian käyttötapoja. Toisaalta yhä useammalle elämänalueelle levinnyt digitalisaatio on saanut juoksijat pohtimaan teknologian käyttöään kriittisesti.
Running with Data tuo ihmislähtöistä tietoa juoksusta
- Kahden juoksevan kasvatustieteilijän tutkimusprojekti.
- Pyrkii avartamaan ymmärrystä juoksusta digitaalisen datan aikakaudella erityisesti ihmislähtöisestä näkökulmasta.
- Ensimmäisenä aineistona 1 060 juoksijan kyselyvastaukset. 17–75-vuotiailla vastaajilla monipuolinen juoksutausta.
- Lisätietoa: www.runningwithdata.fi
Eri syitä teknologian käyttöön
”Kaikki juoksuteknologia = tietokone. Vihaan tietokoneita kaikissa muodoissaan”. Lainauksen kaltaiset ehdottomuudet olivat aineistossamme harvinaisia, eivätkä vastaajat jakautuneet teknologian käyttäjien ja ei-käyttäjien leireihin. Useimmille juoksijoille teknologian käyttö oli jatkumo, jolla he liikkuivat edestakaisin riippuen vaihtelevista tarpeistaan, arvoistaan ja elämäntilanteistaan sekä siitä, mitä he teknologialla ymmärsivät.
”Nykyään tunnen miltä mikäkin vauhti tuntuu.”
Monet vastaajista olivat käyttäneet aiemmin sykemittareita, mutta luopuneet niistä opittuaan tunnistamaan sykealueensa kehollisen tuntemuksen perusteella. Ulkoisille mittareille ei toisin sanoen ollut enää tarvetta, koska mittari-informaatiosta on tullut osa juoksijan sisäistettyä kehollista kokemusta: ”Käytin aluksi sykevyötä ja kelloa jotta osaisin jakaa voimani oikein, nykyään tunnen miltä mikäkin vauhti tuntuu”. Mittari kuitenkin voitiin ottaa uudestaan käyttöön, jos juoksija teki muutoksia harjoitusohjelmaansa tai palasi kilpailemaan tauon jälkeen.
Toiset puolestaan käyttivät urheiluteknologiaa avainharjoituksissa ja kisoissa, mutta rennoille sunnuntailenkeille kelloja tai muita puettavia mittareita ei haluttu ottaa mukaan. Lisäksi osa itsensä teknologian ei-käyttäjäksi mieltäneistä juoksijoista kertoi taltioivansa lenkkinsä älypuhelimella samalla kun he kuuntelivat sillä podcasteja tai äänikirjoja. Älypuhelinta arkisena ”yleiskoneena” ei ajateltu erityisenä liikuntateknologiana.
Älylaitteiden myötä erilaiset sosiaalisen median elementit ovat nivoutuneet osaksi liikuntateknologioita. Verkon juoksuaiheiset keskustelupalstat ja ryhmät ovat jo pitkään mahdollistaneet kokemusten jakamisen, mutta yhä useampi alusta yhdistää harjoitusten taltioinnin ja sosiaalisen median ominaisuudet samaan pakettiin. Esimerkiksi Stravan kaltaisissa palveluissa vuorovaikutus pohjautuu ennen kaikkea harjoitusdatan jakamiselle. Vaikka kaverien ja huippujuoksijoiden reittien seuraaminen ja harjoitustapoihin tutustuminen voi inspiroida, kaikilla ”ei ole tarve jakaa niitä muille nähtäväksi” erästä vastaajaa lainataksemme.
Juoksijan digitaaliset hiilijalanjäljet
Urheiluteknologioiden yleistyminen on osa laajempaa digitalisaatioksi kutsuttua murrosta, joka muokkaa niin työtä, opiskelua kuin vapaa-aikaa. Tilanteet, joissa tietokoneet, pilvipalvelut ja sovellukset eivät olisi jonkinlaisessa roolissa, ovat koko ajan harvinaisempia. Osa vastaajista kertoikin arkensa olevan niin teknologian täyttämää, että ”on todella hienoa, että on yksi elämänalue, jolla ei tarvitse välittää akkujen loppumisesta tai yhteyksien muodostamisesta”.
”En halua tuijotella koko ajan sykettä.”
Laitteiden ja sovellusten verkottumisen myötä lähes kaikesta toiminnastamme jää digitaalinen jalanjälki: verkkosivut tallentavat IP-osoitteemme ja älypuhelin kerää sijaintitietoja, vaikka GPS-paikannus ei olisikaan päällä. Jotkut vastaajista kokivat ilmiön epämiellyttäväksi, eivätkä halunneet tarkkailun ja paikantamisen ylettyvän ihan joka asiaan. Eräs juoksijoista totesikin, ettei halua käyttää laitetta, joka ”paikantaisi minut”.
Digitaalisen teknologian valmistaminen ja käyttäminen aiheuttavat lisäksi hiilijalanjälkiä, jolla tarkoitetaan niiden ilmasto- ja ympäristövaikutuksia. Akkuihin tarvitaan raskasmetalleja ja verkottuneiden ohjelmistojen ylläpito kuluttaa huomattavan määrän energiaa. Laitteiden elinkaari voi jäädä myös lyhyeksi, jolloin aiemmin hyödyllisenä toiminut kello muuttuukin ongelmajätteeksi, jonka kokonaishaittoja kierrätyskään ei kykene kompensoimaan: ”En ymmärrä mistä teknologialaitteisiin riittää mineraalit ja muut aineet. Laitteiden käyttöiän sykli on liian pieni!!”
Vapautta teknologialla ja teknologiasta
Toisissa tilanteissa paikantaminen ja jatkuva tarkkailu olivat puolestaan syitä käyttää urheiluteknologiaa. Jotkut polkujuoksuharrastajat pitivät paikantamista turvallisuuden kannalta tärkeänä ominaisuutena. Osa vastaajista myös koki, että mittarien avulla he varmasti harjoittelevat oikeilla tehoalueilla välttääkseen vammoja ja ylirasitusta: ”en ole kovin hyvä tulkitsemaan kehoni viestejä, käytän mittareita apuna, jotta harjoittelen oikealla teholla.”
”Vedon aikana saa keskittyä juoksuun, kun kello ilmoittaa milloin riittää.”
Näissä esimerkeissä teknologia mahdollisti vapautuneen ja nautinnollisen juoksemisen. Polkujuoksija voi kirmata stressittä, koska pystyy navigoimaan takaisin lähtöpisteeseen – tai hänet pystyy paikantamaan onnettomuuden sattuessa. Samoin kehollisen kokemuksen arvioimisen kanssa kipuileva juoksija voi harrastaa huoletta mittarin ilmoittaessa, milloin on syytä pitää lepopäiviä. Eräs juoksija kehui kellonsa intervalliominaisuutta ”vedon aikana saa keskittyä juoksuun eikä huolehtia milloin riittää, kun kello kyllä ilmoittaa”.
Joissakin tilanteissa teknologian koettiin kuitenkin häiritsevän juoksuun yhdistettyä vapauden kokemusta, kuten ”pään nollaamista työn jälkeen, hapen saantia, luonnon ja auringon ihailua”. Kevään merkkien havainnoinnin sijaan kello ranteessaan juokseva liikkuja ”tuijottelee koko ajan sykettä”, kuten yksi vastaajista asian ilmaisi. Tuijottaminen on jotain, mihin urheilukello juoksijaa ohjaa erilaisin ärsykkein. Useat kellot esimerkiksi ilmaisevat kilometrin täyttymisen värinällä, joka suuntaa juoksijan huomion kelloon tasaisin väliajoin.
Mittarit voivat monimutkaistaa juoksua
Liikuntateknologiat voivat auttaa tavoitteellisia juoksijoita noudattamaan omaa suunnitelmaansa. Eräs juoksija kertoo, että hän tietää aina mitä lenkiltä odottaa ja ”kello auttaa seuraamaan sitä”. Tieto sykkeestä ei myöskään auta vain kirittämään suorituksen tehoa ylöspäin, vaan myös huolehtimaan riittävästä keveydestä niin, ettei tule juostua liian kovaa. Lisäksi eri lajeista yhteentuotu data auttaa hahmottamaan harjoittelun kokonaisuutta, mikäli ”kaikki treenit tallentuvat samaan sovellukseen”.
Toisaalta osa vastaajista kertoi, että teknologian käytön myötä juoksemisesta tulee turhan monimutkaista. Heille juoksu oli ”ennen kaikkea helppo tapa liikkua juuri silloin, kun itselle sopii”. Jo pelkästään akun lataustason riittävyyden varmistamisen koettiin vaikeuttavan juoksemista liikaa. Lisäksi mittareiden palautumisaika-arviot ja liikkumiskehotukset eivät aina kunnioittaneet ruuhkavuosia elävien juoksijoiden arjen realiteetteja.
Kritiikkiä kohdistettiin myös mittareiden informaatiotulvaan, jossa helppo tapa liikkua eriteltiin kymmeniksi numeerisiksi arvoiksi, ennusteiksi ja grafiikoiksi. Monet juoksijat kertoivat urheilukellojen suhtautuvan juoksemiseen ylipäätään eri tavoin kuin he itse. Yksi heistä totesi, ettei ”juokse kehittyäkseen juoksijana tai parantaakseen tuloksia, vaan juoksemisen ilosta”. Juoksemisen ilo kuvaa urheilun jälkeistä liikuntakulttuuria, jonka keskiössä ovat tavoitteellisen harjoittelun sijaan esteettiset kokemukset. Kellojen logiikka perustuu kuitenkin fyysisen kunnon optimointiin: käyttäjän tulee pitää liikuntamääränsä ja -intensiteettinsä vähintään ylläpitävällä tasolla ilman, että kello ryhtyy huomauttelemaan asiasta.
Mittarilla vai ilman?
Teknologialla on merkittävä rooli juoksukokemuksen muovaajana sekä hyvässä että pahassa. Siksi kannustammekin jokaista pohtimaan omaa juoksu- ja teknologiasuhdettaan ja räätälöimään ratkaisut niin, että juokseminen ja teknologia ovat harmonisessa suhteessa. Jos juoksu on sinulle ensisijaisesti vapautta ja nauttimista, mutta haluat kuitenkin tarkkailla aktiivisuutesi määrää, olisiko aktiivisuusrannekkeen kaltainen summittaisempi mittari sopivin ratkaisu? Useissa malleissa näkymää ja toimintoja voi myös personoida, ja kaikkia laitteen ominaisuuksia, kuten kilometri-ilmoituksia, ei tarvitse käyttää.
Tai onko sinun mahdollista testata urheilukellon käyttöä rauhassa ennen päätöksen tekemistä? Tuttavillasi voi hyvinkin olla kaapeissaan käytöstä poistettuja, mutta toimintakuntoisia kelloja. Jo parin viikon käyttö antaa osviittaa päätöksenteolle. Ja jos kokemus oli positiivinen, miksi et kiertotalouden hengessä hankkisi käytettyä laitetta?
Juoksijat eivät käytä teknologiaa erilaisista syistä
- 1. Juoksu on osalle vapautta, jota teknologia häiritsee. Jos muu elämä on jo teknologioiden sävyttämää tai suoritusja mittaamiskeskeistä, juoksu halutaan pitää teknologioista vapaana.
- 2. Juoksu on yksilöllistä, eivätkä kaikki tarvitse teknologiaa. Riippuen omista tavoitteista ja juoksun merkityksestä itselle, suorituksen parantamiseen tähtäävistä teknologioista ei ole välttämättä hyötyä.
- 3. Teknologialla on aina materiaalisia vaikutuksia. Niiden valmistaminen edellyttää luonnonvaroja ja käyttö sekä palveluiden ylläpito energiaa. Teknologioita voi olla myös ongelmallista kierrättää.
Liikuntateknologiat ovat globaali markkina
- Urheiluteknologioita on kehitetty jo vuosikymmeniä. Digitalisoitumisen myötä valikoima on laajentunut merkittävästi.
- Digitalisoituneessa yhteiskunnassa liikuntateknologioista on tullut monelle arkipäivää.
- Liikuntateknologiat muodostavat kymmenen miljardin dollarin maailmanlaajuisen markkinan. Juoksijoilla on käytössään tuhansia erilaisia teknologioita.
- Kaikki juoksijat eivät teknologiaa kuitenkaan käytä.
Lue myös:
Kirjallisuutta:
Aliverti, A., Evangelisti, M., & Angelucci, A. 2022. Wearable tech for long-distance runners. Teoksessa G. L. Canata, H. Jones, W. Krutsch, P. Thoreux, & A. Vascellari (Toim.), The Running Athlete. Springer. Berlin Heidelberg, 77–89.
Mertala, P. & Palsa, L. 2023. Juoksijoiden perusteita digitaalisten liikuntateknologioiden käyttämättä jättämiselle. Liikunta & Tiede 60 (2), 75–82.
TEKSTI LAURI PALSA JA PEKKA MERTALA KUVAT SHUTTERSTOCK, GARMIN, POLAR JA SUUNTO
Juoksija 4/2023
No, jos jotain siitä mitä tämä artikkeli herätti, eli… olen käyttänyt Polar Vantage M2 kelloa nyt vuoden verran suhteellisen säännöllisesti. Sykkeen mittaus ei kellossa toimi, jouduin hankkimaan lisälaitteen sykkeen mittaukseen. (Kun kello näyttää n. 90 bpm, todellinen sykkeeni on alle 70 bpm) Myös matkan mittaus on olosuhteista riippuen vähän niin ja näin kun on tottunut kalliisiin ammattimerenkulussa käytettäviin GPS-laitteisiin. Polarin juoksuohjelman (Polar Flow) herjat (milloin on ylisuorittamista, milloin alisuorittamista???) ovat lähinnä ärsyttäviä. Ikää on 63 ja olen lenkkeilyt juosten ja meloen kajakilla ihan murrosikäisestä enimmäkseen ilman lisälaitteita, eli harrastanut juoksemista ja melontaa nimenomaan liikkumisen ilosta! En kilpaile.