Kaveriporukasta seuraksi. Musta Neliö tarjoaa seuralaisilleen kilpailullisia elämyksiä ilman paineita. Suunnistusopit voi saada matkalla Jukolan viestin vaihtopuomille.
Kaveriporukat ovat tuttu näky Jukolassa, mutta eräs kaveriporukka päätti perustaa seuran. Tässä ry:ssä keskiössä on porukka ja hyvä fiilis yhdessä tekemisestä. Jussi Laimio, Joakim Pyttynen ja Mikko Myöhänen ovat kolme seuran aktiivijäsentä.
– Meillä painopiste ei ole siinä, että lähdettäisiin systemaattisesti koulimaan ammattiurheilijoita, vaan enemmänkin ollaan asian ympärillä samanhenkisen porukan kanssa.
Musta Neliö -niminen joukkue nähtiin Jukolassa ensimmäisen kerran 2015. Seuraavana vuonna joukkueita oli kaksi, sitten kolme, sitten Venlatkin. Toiminta kasvoi ja ajatus virallisen seuran perustamisesta heitettiin ilmoille 2019.
– Ruvettiin varmaan jollain kimppalenkillä ideoimaan, että pitäisikö pistää seura pystyyn, että päästäisiin osallistumaan muihinkin viesteihin kuin Jukolaan. Olemme olleen SAUL:n yleisurheilupuolen jutuissa mukana, ja seurassa pääsisimme sellaisiin ja ylipäätään kansallisiin kisoihin, Mikko Myöhänen sanoo.
He olisivat toki voineet liittyä jo olemassa olleisiin seuroihin, mutta:
– Meidän porukkamme kun on vähän ympäri Suomea, niin oli semmoinen fiilis, että olisi kuitenkin kiva kisata tällä porukalla. Haluttiin sen takia perustaa oma seura omalle yhteisölle.
Jos on halu liikkua ja päästä pienellä kynnyksellä uusiin tapahtumiin ja kokemuksiin mukaan, halukkaat otetaan ilomielin vastaan.
Aluksi yhteisössä oli parikymmentä jäsentä. Kun seura perustettiin, yhteisössä oli jo 30–40 innostunutta.
– Kangasalan Jukolassa 2019 meillä oli neljä joukkuetta. Rekisteröidyssä yhdistyksessä on 31 jäsentä, lisäksi on sitä porukkaa, joka käy Jukolassa mukana ja on whatsapp-ryhmä, jossa on viitisenkymmentä. Ihan kaikki eivät ole jäseneksi liittyneet, muttei se ole ollut tarkoituskaan. Kaveriporukasta tämä on lähtenyt, ja osittain ollaan sellainen edelleenkin, Joakim Pyttynen sanoo.
Laajemman kilpailuihin osallistumisen lisäksi seuralla oli ja on muitakin tavoitteita.
– Meillä on koko ajan ollut sellainen ajatus, että hyvällä hengellä hyvässä porukassa toisia tukien. Kun toisilla on urheilun saralla vähän enemmän historiaa, pystyy esimerkiksi treeniohjelmia jakamaan, Jussi Laimio sanoo.
Seuratoiminnan perusideologian Laimio kiteyttää hymyillen:
– Että on joku motivaatio lähteä lenkille. Tietysti se sosiaalinen puoli on ainakin itselläni ollut tosi tärkeää. Kun on käynyt jonkun lenkin tekemässä, sen pystyy jakamaan jonkun porukan kanssa, oli se lenkki mennyt hyvin tai huonosti. Saa palautetta, välillä aikaa suoraa palautetta, mutta hyvässä hengessä.
Kaikenlainen yhteisöllisyyden kokemus on yksilölajin harrastajalle arvokasta muutenkin, mutta omassa porukassa yhteisen harrastuksen äärellä kokemus on aivan toisenlainen.
– Jos urheilisi jossain paikallisseurassa, ei tuntisi sitä samaa sosiaalista ryhmää, Laimio sanoo.
Eri taustoilla samassa porukassa
Siinä missä moni seura haluaa keskittyä junioritoimintaan ja huipulle suuntaavaan toimintaan, Mustassa Neliössä painotus on toisaalla. Toiminnan ydin on porukassa tekeminen, mutta ikärakennekin poikkeaa monista perinteisemmistä seuroista. Mustassa Neliössä tyypillinen jäsen on syntynyt 70-luvulla. On nuorempiakin, samoin vanhempiakin.
– Osa on urheillut aina, osa aktiivisemminkin nuorempana. On ”paluumuuttajia”. Uudelleenherääminen on aika moneen sopiva.
Urheilullisella tasolla tai suorituksilla ei ole väliä. Jos on halu liikkua ja päästä pienellä kynnyksellä uusiin tapahtumiin ja kokemuksiin mukaan, halukkaat otetaan ilomielin vastaan.
– Tosissaan mutta leikkimielellä ja toisiaan kannustaen. Meidän sloganimme on kaikki ja ei mitään.
Viikoittaista, kalenteriin suunniteltua yhteistreeniä porukalla ei ole. Toki moni osuu samoille kuntorasteille. Treenejä sen sijaan jaetaan viikoittain. Jukolan lähestyessä porukka saattaa varata mökin ja käydä sitten juoksemassa pari päivää harjoitusratoja läpi.
– Sen lisäksi meillä on ollut omia seuran kisoja aika säännöllisesti. Seurassa on myös ihmisiä, jotka osaavat suunnitella radat ja toteuttaa ne, järjestää puitteet, hoitaa kartat ja muut. Siitä olen ainakin itse tykännyt. Minulla ei ole sitä taustaa, joten olen voinut mennä ikään kuin valmiiseen pöytään hyvälle radalle, Laimio sanoo.
Toiminta keskittyy suunnistukseen, mutta viesteissä on menty myös yleisurheilussa SAUL:n toiminnassa.
– 4×1500 metriä on tällä porukalla juostu. Jatkossa voisi tavoitteena olla, että sinnekin saisi innostettua lisää jengiä mukaan, Pyttynen sanoo.
Musta Neliö on jo lyhyen historiansa aikana huomattu lajipiireissä.
– Ehkä semmoisia uteliaita kommentteja on tullut. Kun mentiin ekoja kansallisia kisoja virallisena seurana, aika moni tuli kyselemään, mikä juttu ja mikä seura. Kyseltiin, mistä ollaan. Ihan positiivisesti on kommentoitu.
Kanssasuunnistajat saattavat kysellä seurasta vaikka lähtökarsinassa, kun erilainen paita pistää silmään. Näin kävi Pyttyselle ja Myöhäselle FIN5:llä.
– Täällä Etelä-Suomessa, jossa enemmän pyöritään, osa tunteekin. Esimerkiksi Helsingissä puolimaratonilla yhtäkkiä kuuluu taustalta ”kaikki ja ei mitään”, Laimio kertoo hymyillen.
Tavoitteet yhteisöllisyydessä
Kolmikkoa kuunnellessa käy nopeasti ilmi, että Mustan Neliön toiminta on innostunutta, sosiaalista ja aktiivista. Sille pohjalle tulevaisuuden tavoitteetkin rakentuvat.
– Meillä ei ole mitään varsinaista tavoitetta jäsenmäärän suhteen, että pitäisi kasvaa. Toivotamme tervetulleeksi kaikki halukkaat. Jos joku kokee, että tämä on oikea paikka, seuraan vaan. Mutta ei meillä sellaista ole, että tähän vuoteen mennessä pitäisi olla x määrä jäseniä.
Seura jatkaa omalla meiningillään, ja tulevaisuuden tavoitteet liittyvät enemmän toiminnan puolelle:
– Mietitään, mitä yhteisöllistä keksitään porukalle järjestää. Puheissa eniten on ollut, että haluttaisiin myös johonkin muuhun isoon viestiin. Lähinnä Tiomilaan, jonne koronavuonna olimme jo ilmoittautuneet ja menossa. Ulkomaille ja rastiviikoille olisi kovasti hinkua.
Yhteisöllisyyden voima on vahva:
– Itselläni on ainakin tarkoitus jatkaa hyvin pitkään tätä urheilua tässä hengessä. Tavoitteet on siellä 80- ja 90-vuotiaiden ikäluokissa. Pikkuhiljaa rakennetaan tässä kuntoa hyvällä tuulella, Laimio sanoo.
Tänä vuonna Musta Neliö oli Jukolassa viiden joukkueen voimin: kolme Jukolassa ja kaksi Venloissa.
– Ilmat suosivat ja tapahtumakeskus oli huippu. Suunnistus sujui meidän tasolla oikein hyvin. Yksi harmillinen hylky tuli, mutta semmoista on suunnistus, joskus voi niinkin käydä, Pyttynen sanoo.
Seuran henki näkyy myös siinä, miten Jukolan joukkueet muodostuivat:
– Katsoimme joukkueet tosi tasaisesti. Jos joku halusi päästä vaikka avaamaan, niin pääsi avaamaan. Emme lähde kilpailu- ja tulostavoitteella vaan kokemus edellä.
Mustassa Neliössä Jukolaankin voi tulla monenlaisella taustalla:
– Osa on tullut Jukolaan niin, että olemme antaneet pienen suunnistusbriiffin siinä samalla, kun kävelemme lähtöön. Meille voi tulla oikeasti tosi kevyellä taustalla, sitä ei tarvitse murehtia.
Mutta miksi seuran nimi on Musta Neliö, mistä se tulee?
– Olen ensimmäiseltä koulutukseltani kuvataiteilija, nykyään kuvataidekasvattaja. Silloin 2015, kun Jukolaan joukkuetta kasattiin, mietittiin millä nimellä mennään. Jostain syystä Kazimir Malevitsin musta neliö valkoisella taustalla toi mieleen, että mitä jos mennään nimellä Musta Neliö. Malevits on joskus sanonut onnistuneensa maalaamaan yhteen maalaukseen kaiken ja ei mitään, siitä lähti sloganimme. Se sopii asenteeseemme, Myöhänen sanoo hymyillen.
Lue myös:
Nuorten Jukola, Kompassi-tapahtuma ja Inov-8 – superiakin superimpi viikonloppu
Teksti Heidi Lehikoinen
Suunnistaja 4/2023