Näin valitset perinteisen sukset

Hyvän perinteisen suksen saat pitämään helposti, ja se lähtee herkästi yhden suksen liukuun pitoalueen irrotessa ladusta. Jäykkyysmittari auttaa tarkassa suksivalinnassa, ja suksen korkeudet selviävät rakotulkilla. Kuntoilijalle ja juniorille jo yksinkertainen lankkutesti yleensä riittää. 

Perinteisen suksen ja luistelusuksen valintaa yhdistää painealueiden tutkiminen eri kelejä varten, mutta suksien jäykkyydessä on suuri ero. Perinteisen suksen keskiosan eli voidepesän pitää painua helposti latuun painon ollessa potkussa yhdellä jalalla päkiällä. Suksi pysähtyy hetkeksi latuun, vaikka hiihtäjä liikkuu koko ajan eteenpäin.

Hyvä perinteisen suksi on helppohiihtoinen: sen saa pitämään helposti mutta pitoalue irtoaa lumesta napakasti ja pysyy irti lumesta hiihtäjän liukuessa rennosti yhdellä suksella. Huipputasolla voidepesän korkeuksia ja voidekerrosten paksuuksia seurataan hyvin tarkasti optimaalisen pidon ja luiston löytämiseksi eri keleille. Yhteinen oppimisprosessi vaatii hyvää vuoropuhelua urheilijan ja suksihuoltajien välillä.

Luistelusuksi liukuu myös potkun aikana ja on huomattavasti perinteisen suksea jäykempi. Keskiosan on pysyttävä liukujen aikana irti lumesta, vaikka hiihtäjän koko paino on suksella päkiän varassa.

Kuntohiihtäjänkin luistelusuksessa puristuksen loppua kuvaavat kilot ovat vähintään kymmenen kilogrammaa yli hänen oman painonsa. Silloin kannan ja keulan painealueet sijaitsevat riittävän kaukana toisistaan, ja vapaan suksi on riittävän suuntavakaa ja liuku rento.

Useiden maajoukkuehiihtäjien huoltajana ja aikaisemmin Hiihtoliiton kouluttajana pitkään toiminut Jari Nieminen tuntee sukset.

– Perinteisen suksen voidepesän on aina oltava sopiva kunkin hiihtäjän tekniikkaan, taitoihin ja tiettyyn keliin. Osaako hiihtäjä painaa pitoalueen päkiällä kunnolla kiinni latuun?