Suunnistuksessa sattuu ja tapahtuu – osaatko toimia

Vaikka suunnistuksessa harvemmin törmätään kaikkein vakavimpiin vaaratilanteisiin, on laji silti riskialtis. On hyvä varmistaa, että itseltä löytyy tarvittavat perustaidot, mikäli kohtaa apua tarvitsevan tai joutuu itse hankalaan tilanteeseen.

Kuvitellaan seuraava tilanne. Olet lähtenyt kevään korvalla lumettomaan metsään verestämään suunnistustaitoja. Nappaat matkaan viime vuoden kuntorastikartan. Metsässä ei enää ole rasteja, saati muita suunnistajia. Ilma on viileä, mutta pukeudut kevyesti, koska tarkoituksena on juosta kovaa.

Reitinvalinta vie sinut kivikkoiselle alueelle. Kivenmurikka pyörähtää jalkasi alla vieden tasapainosi. Samalla nilkkasi pyörähtää ja kuuluu ikävä rusahdus. Yrität jatkaa matkaa, mutta jalalle ei voi varata yhtään painoa. Kipu on kova ja nilkka vaikuttaa murtuneelta.

Olet metsässä yksin. Ilta viilenee, etkä kertonut kenellekään, minne olet matkalla. Kännykkä on tietenkin autossa, joka sijaitsee usean kilometrin päässä. Alkaa paleltaa. Miten toimisit tilanteessa, mikäli eteneminen on mahdotonta? Hyviä vaihtoehtoja on vähän kylmenevässä ja pimenevässä illassa.

Suunnistajalla ei silti ole missään nimessä syytä velloa pelontunteessa tai jättää harjoituksia tekemättä. Oma koti on edelleen ihmiselle kaikkein vaarallisin paikka. Harrastus saa jatkua entiseen malliin, mutta on hyvä pohtia hetki etukäteen, miten toimisi tiukan paikan tullen ja miten pienentää riskejä.

Vähintä mitä ennen omatoimista suunnistussuoritusta voi tehdä, on kertoa jollekin, mihin on menossa ja koska viimeistään on tulossa takaisin. Mikäli suunnistajaan ei saada kontaktia, huolestuneet voivat sovitun ajan jälkeen lähteä varmistamaan, ettei mitään eksymistä pahempaa ole sattunut. Vielä parempi turva on lähteä harjoitukseen kaverin kanssa.

Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun kadonnut henkilö on tavoitettu usean tunnin kuluttua kotoa saunan lauteilta.

Kuntorasteilla ja kilpailuissa tilanne on toinen. Muut suunnistajat tuovat turvaa yllättäviin hetkiin ja tapahtumien järjestäjillä on velvollisuus varmistaa, että kaikki maastoon lähteneet pääsevät sieltä myös pois.

Kilpailunjohto voi velvoittaa paikalla olevan suunnistajan osallistumaan kadoksissa olevan kilpailijan etsimiseen. Kilpailu- tai kuntorastisuorituksen kesken jättäneen suunnistajan tulee aina ilmoittautua maalissa tapahtuman järjestäjälle. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun kadonnut henkilö on tavoitettu usean tunnin kuluttua kotoa saunan lauteilta.

Opasta ja osaa itsekin pois

Hyvin harvoin ja monille ei koskaan osu kohdalle tilannetta, jossa toista suunnistajaa pitäisi jäädä auttamaan loukkaantumisen vuoksi. Useimmiten apua tarvitsee hukassa oleva suunnistaja. Mikäli eksynyt avunpyytäjä on aikuinen, ja menossa on oma kilpailusuoritus, voi päätöksen tehdä oman kilpailun ehdoilla.

Jos on parhaillaan tekemässä huippusuoritusta SM-kilpailuissa tai tärkeissä katsastuksissa, voi silloin jättää näyttämättä, missä ollaan. Aikuinen eksynyt suunnistaja todennäköisesti löytää takaisin kartalle, kunhan vain malttaa hetken.

Sen sijaan eksyneiden lasten kohdalla suunnistajan pitäisi pysähtyä kertomaan sijainti. Pysähtyä pitää luonnollisesti myös silloin, kun toinen tarvitsee apua sairaskohtauksen tai loukkaantumisen vuoksi, vaikka oma suoritus kärsisi siitä.

Suunnistuksen lajisäännöissä asia on muotoiltu näin: Suunnistaja on velvollinen auttamaan sairastunutta, loukkaantunutta tai muutoin avuntarpeessa olevaa kilpailijaa ja tilanteen niin vaatiessa opastamaan eksynyttä lasta.

Joskus totaalinen eksyminen voi osua myös omalle kohdalle. Asutusalueiden lähellä sijaitsevat metsät rajoittuvat usein rakennuksiin tai teihin. Kun vain kompassinsuunnalla kulkee tarpeeksi pitkään samaan suuntaan, törmää sivistykseen.

Silti pääkaupunkiseudultakin löytyy paikkoja, joissa eksynyt saattaa onnistua harhailemaan pitkään. Kun huomaa tipahtaneensa totaalisesti kartalta, on aika rauhoittaa tilanne, suunnata kartta kompassin avulla oikein päin ja pohtia, missä oli viimeksi kartalla. Onko mahdollista palata takaisin siihen pisteeseen vai onko tilanne edennyt niin pitkälle, ettei enää tiedä alkuunkaan, mihin on päätynyt?

Kun tarpeeksi pohtii, päivällä itsensä palauttaminen kartalle onnistuu varmasti suurimmalta osalta. Yösuunnistuksen kanssa tilanne voi olla toinen. Jos käsillä on totaalinen eksyminen, eikä kartan suuntaus, ympäristön havainnointi tai kuljetun reitin takaisinkelaus tuota tulosta, katsotaan isompaa kuvaa.

Löytyykö kartalta jostain ilmansuunnasta niin iso ja selkeä maamerkki, ettei sen ohittaminen huomaamatta ole mahdollista? Tällainen voi esimerkiksi olla autotie, selkeä polku, vesialue tai sähkölinja. Kartta suunnataan oikein, kompassilla otetaan suunta ja lähdetään etenemään kohti tätä selkeää kohdetta.

Kaikkea sattuu

Pienet kolhut ja nirhamat kuuluvat lajiin, ja erityisesti kilpailutilanteissa niiltä on vaikea välttyä. Suunnistajalle yksi tyypillisimmistä vammoista liittyy nilkan pyörähtämiseen maastossa. Hyvän otannan yleisimmistä vammoista saa tutkimalla kilpailujen loppuraportteja.

Lukkari-Jukolan yleisimmät ensiavussa nähdyt tapaukset olivat pieniä ruhjeita, venähdyksiä ja haavoja, eli kaikkea sitä, mitä vauhdikkaasti metsässä edetessä voi olettaakin kohtaavansa. Samaa kaavaa noudattavat SM-kilpailujen loppuraportit, joista selviää ensiapuun hakeutuneilla kilpailijoilla olleen pintanaarmuja, kolhuja ja nyrjähdyksiä.

Jokaisen kilpailun keskuksesta tulee löytyä ensiapupiste ja osaava henkilökunta. Useissa isommissa tai pidemmän matkan kilpailuissa myös metsästä löytyy ensiapu- ja evakuointipiste. Lisäksi järjestäjän on varauduttava sairaalakuljetukseen ja lääkäriapuun.

Kuntorastien järjestäjiä ei velvoiteta varsinaisen ensiapupisteen järjestämiseen, mutta ensiapua varten tulee tapahtumapaikalla olla vähintään hyvin varustettu ensiapulaukku ja kaikkien järjestäjien tulee tietää sen sijainti.

Isoimmat ensiaputoimet löytyvät Jukolasta, sillä osallistujien määrä on suurempi kuin missään muussa suunnistustapahtumassa. Esimerkiksi vuoden 2023 Porvoo Borgå Jukolaan ilmoittautui 18 061 suunnistajaa. Lisäksi kilpailukeskukseen saapuu iso joukko talkoolaisia, myyntipisteiden työntekijöitä sekä kisaturisteja. 

Vuoden 2022 Mynämäen Lukkari-Jukolaan oli rekrytoitu 22 kappaletta vapaaehtoisia lääkäreitä. Jukolan ensiapu koostuu pääensiavusta, maaliensiavusta ja maastoensiapupisteistä. Lisäksi jokaisella rastivahdilla on ensiapupakkaus mukana.

Tapahtuman koko luonnollisesti vaikuttaa ensiavun tarvitsijoiden ja tarjoajien määrään. Lukkari-Jukolassa maaliensiavussa suunnistajia kävi 281 kappaletta ja pääensiavussa 140, joista suurin osa oli kuljetettu paikalle maastosta.

Avuntarpeeseen vaikuttaa myös tapahtuman luonne: Sprinttikilpailuissa ensiavun tarve näyttää olevan pienempi ja avun tarpeet erilaisia. Lisäksi kaupunkiympäristössä tapahtuvalle onnettomuuspaikalle osuu todennäköisemmin sivullisia auttajia.

Myös hyväpohjainen, tasainen ja hyvällä näkyvyydellä varustettu maasto vaikuttaisi vähentävän loukkaantumisten määrää.

Varaudu moneen, siitä ei ole haittaa

Vaikka omatoimisesti suunnistettaessa ensiapupakkaus harvemmin mukana kulkee, on sellainen hyvä löytyä autosta tai lähtöpaikalle odottamaan jääneestä repusta.

Välineet haavanpuhdistukseen ja venähtäneen nilkan ensiapuun ovat varmasti yleisimmät tarvittavat ensiaputarvikkeet. Mukana olisi hyvä aina olla myös lisävaatetta, juotavaa ja energiaa. Puhelimeen kannattaa ladata 112-sovellus, joka paikallistaa soittajan, eikä omaa sijaintia tarvitse yrittää selittää sanallisesti.

Kesäkuumalla tulee muistaa myös viilentyä tarpeeksi. Paahteisella kisapellolla oleilu ennen ja jälkeen suunnistussuorituksen yhdistettynä huonoon nesteytykseen voi päätyä auringonpistokseen tai lämpöuupumukseen ja pahimmillaan lämpöhalvaukseen.

Joskus omatoimiseen suunnistussuoritukseen olisi hyvä ottaa mukaan vähintään hyvin pieneen tilaan pakkautuva avaruuslakana. Sen voi sujauttaa ekstrageelin kanssa napakkaan vyölaukkuun, eikä suoritus häiriinny yhtään tästä mukana kulkevasta pakkauksesta.

Lisäksi samaan paikkaan olisi hyvä pakata ladattu sekä kosteudelta ja kolhuilta suojattu puhelin, mikäli liikutaan yksin kauempana asutusalueista ja yleisistä virkistyskohteista. Puhelimen mukana kantaminen voi tuntua turhalta lastilta, mutta avuttomana kaukana sivistyksestä se voi osoittautua korvaamattomaksi välineeksi.

Joskus vastaan voi tulla ruhjeita ja nyrjähdyksiä totisempi paikka. Jos metsässä kohtaa pahasti loukkaantuneen tai jopa elottoman henkilön, on suoritetusta ensiapukurssista ja taitojen ylläpitämisestä paljon hyötyä. Myös porukalla liikuttaessa turvallisuuden tunnetta lisää tieto muiden valmiudesta auttaa hädän tullen.