Rantamaratonin osallistujamäärät ovat upeassa nousussa, mutta riittävätkö tilat enää kasvuun?
Upea juoksusää helli lauantaina (21.9.2024) kilpailtua Espoon Rantamaratonia. Osallistujiakin riitti, ja ennätykselliset 6 785 ilmoittautunutta on syksyiselle juoksutapahtumalle erinomainen lukema. Puolimaratonin juoksi tänä vuonna maaliin 2 064 henkilöä, kun viime vuonna lukema oli 1 551.
Muillakin matkoilla oli nousua edellisvuodesta. Maratonin maaliintulijoiden määrän nousua 462:sta 711:een voi myös pitää merkittävänä. Kympilläkin maaliin juoksi mainiot 1 624 osallistujaa. Tänä vuonna nousussa olevalla 5 kilometrin kilpailumatkalla oli onneksi ajanotto, ja maaliin vitosellakin juoksi mukavat 520 juoksijaa. Lasten minimaratoneja vipelsi reilusti yli 300 lasta.
KAIKKI NÄYTTÄÄ siis hyvältä. Rantamaratonin sijainti Otaniemessä ja vireän Aalto-yliopiston naapurissa on erinomainen, ja paikalle saapuminen metrolla tai pikaratikalla on mutkatonta. Tänä vuonna kilpailutoimisto oli kolkon Otahallin sijaan Dipolissa. Ratkaisussa on sekä hyvää että huonoa. Paikka on erittäin tyylikäs, mutta ei tähän tarkoitukseen kovinkaan käytännöllinen. Sokkeloisessa Dipolissa oli hankala hahmottaa mihin pitää milloinkin mennä, ja etenkin ennen suosituinta matkaa (klo 13.15 startannut puolimaraton) ruuhka kisatoimiston liepeillä ja varustesäilytysjonoissa oli melkoinen.
Etenkin uudessa ympäristössä opastajia osallistujille tarvittaisiin enemmän. Yksi käytännön esimerkki oli vessoihin jonottaminen. Dipolin edessä oli siirrettäviä vessoja, joiden eteen kerääntyi pitkät jonot jo ennen 10 ja 5 kilometrin lähtöjä (11.15 ja 11.30). Itse päättelin, että Otaniemen kentällä maalissa on varmasti vessoja ja kävelin noin kaksi minuuttia alas kentälle. Totesin siellä olevan toistakymmentä bajamajaa, joiden edessä ei jonottanut yhtään ihmistä. Tapahtumaan osallistujan kokemusta voisi parantaa tällaisilla pienten yksityiskohtien viilaamisella.
LÄHTÖSUORA Dipolin edessä oli varsin ahdas, mutta toisaalta tiivis ympäristö luo myös tunnelmaa, kun kannustusjoukot pääsevät tsemppaamaan matkaan lähteviä juoksijoita lähietäisyydeltä. Lähtöalueen läheisyydessä käynnissä olleet katutyöt häiritsivät hieman kannustajien liikkumista, mutta niistä johtuvat häiriöt lienevät vain kertaluonteinen haitta.
On myös hieman kummallista, että Dipolin parkkipaikka oli varattu näinkin suuressa tapahtumassa sille alkuperäiselle tarkoitukselleen eli autojen pysäköintiin. Paikka olisi soveltunut esimerkiksi lisävessoille tai vaikkapa varustesäilytyksen teltoille. Juoksukilpailuun osallistuvan ei tarvitse päästä autolla 50 metrin päähän kisatoimistosta, varsinkin kun joukkoliikenneyhteydet ovat näin hyvät.
Kuten jo viime vuoden kisaraportissa totesimme, Espooseen ei tulla varsinaisesti nopeiden reittien takia. Pääasia näyttää olevan hienoissa Rantaraitin maisemissa yhdessä liikkuminen. Kärkijuoksijoitamme tapahtuma ei näytä edelleenkään kiinnostavan, mutta haittaako se?
Itse osallistuin tällä kertaa 5 kilometrin juoksuun, jonka reitti oli parista ylämäestä huolimatta ihan sovelias omien vauhtivarojen koetteluun. Tapahtumassa pystyi aistimaan juoksijoiden yhteisöllisyyden ja liikunnan ilon. Maalissa Otaniemen kentällä tunnelma oli aurinkoisena syyspäivänä katossa.
TÄLLÄ OSALLISTUJAMÄÄRÄLLÄ Rantamaratonin jatko näyttää valoisalta. Tapahtuman järjestelyjen toivoisi kuitenkin hiljalleen skaalautuvan osallistujamäärän tasolle. Suomessa ei suuria juoksutapahtumia liikaa ole, joten olisi sääli, jos kilpailualueelta käyttöön saatavat tilat alkaisivat rajoittaa hyvässä nosteessa olevaa osallistujamäärää.
Lue myös:
Tuulta, ruuhkaa ja iloista mieltä – Espoo Rantamaraton 2023
Kommentti Pena Rekiranta