Kestävyysurheilijoiden tehokkain lisäravinne löytyy kodin ruokakaapista. Ruokasoodan uskotaan olevan rajun tuloskehityksen yksi selittävä tekijä.
Ruokasooda, natriumbikarbonaatti, on yleistynyt huippu-urheilijoiden ravintolisänä. Aihetta on käsitelty aiemminkin Juoksija-lehdessä, artikkeleissa Ruokasooda soikoon ja Tutkittua: Ruokasoodan uusi tuleminen.
Miten ja milloin ruokasoodan käyttö harjoittelun yhteydessä alkoi? Ja miksi ensimmäisistä yrityksistä kesti sata vuotta ruokasoodan käytön yleistymiseen urheilijoiden keskuudessa?
Emäksistä natriumbikarbonaattia esiintyy luonnostaan veressä. Aine puskuroi verta muuttaen sitä vähemmän happamaksi anaerobisen lihastyön aikana, mikä viivästyttää väsymystä. Ravintolisänä ruokasoodaa otetaan ennen kilpailua tämän vaikutuksen tehostamiseksi.
Esimerkiksi amerikkalainen Grant Fisher on kertonut käyttäneensä ruokasoodaa menneenä talvena lyhyiden ratojen ME-juoksuissaan 3 000 ja 5 000 metrillä. Ainetta on käytetty laajalti kestävyysjuoksussa, ja se voi olla osittainen selitys poikkeuksellisille tuloksille ja tason nousulle.
100 vuotta vanha traumalääke
Ajatus natriumbikarbonaatista on kuitenkin paljon vanhempi. Jo ensimmäisen maailmansodan aikana ruokasoodaa käytettiin parantamaan vakavasti loukkaantuneiden tai leikattujen sotilaiden hoidossa. Tohtori Walter B. Cannon havaitsi, että tällaiseen traumaan liittyvään shokkiin liittyi asidoosia, solujen ulkoisten nesteiden happamoitumista, jota voitiin torjua antamalla bikarbonaattia suonensisäisesti.
Emäksistä natriumbikarbonaattia esiintyy luonnostaan veressä.
Jo 1920-luvulla jotkut ihmiset näyttävät käyttäneen bikarbonaattia liikunnan yhteydessä. American Physical Education Review -lehden vuoden 1927 numerossa tohtori Raycroft haastatteli professori Edward C. Schneideria verimuutoksista, liikunnasta ja ruokavaliosta. Hän kysyi muun muassa, onko joidenkin käyttämässä menetelmässä nauttia suuria määriä ruokasoodaa palautumisen nopeuttamiseksi todella hyötyä.
Schneider vastasi, että sillä voisi olla vaikutusta, mutta ei ollut varmaa, kuinka paljon. Schneiderin tutkimus puolestaan viittasi siihen, että liikunta voisi lisätä bikarbonaatin määrää veressä parantaen happamuuden puskurointikykyä ja siten suorituskykyä.
Urheilujuomien piilevä hyöty
1930-luvulla julkaistiin useita artikkeleita veren happamuuden vaikutuksista elimistöön. Tiedot perustuivat David Bruce Dillin tutkimusryhmän Harvardin yliopiston rasituslaboratoriossa tekemiin kokeisiin. He havaitsivat myös, että tietyt muut perusaineet, kuten natriumsitraatti, voivat vaikuttaa positiivisesti suorituskykyyn.
Natriumbikarbonaatti viivästyttää väsymystä anaerobisen lihastyön aikana.
Tätä ainetta löytyy yleensä elektrolyyttinä joistakin urheilujuomista, joten on mahdollista, että kestävyysurheilijat ovat saaneet jo pitkään juomistaan positiivisen puskurointivaikutuksen ilman, että he ovat olleet siitä tietoisia. Hedelmämehu sisältää myös natriumsitraattia, ja vaikka mehu itsessään on hapanta, emäksinen natriumsitraatti imeytyy vereen ja alentaa veren happamuutta. Natriumsitraattia käytetään happamuudensäätöaineena elintarvikkeissa, ja se toimii samalla tavalla elimistössä.
Tuotekehittely teki ruokasoodasta suositun
Seuraavina vuosikymmeninä tehtiin yksittäisiä tutkimuksia, joissa havaittiin joskus ruokasoodan positiivinen vaikutus suorituskykyyn ja joskus ei. 1970-luvun alussa Roger Simmons Wyomingin yliopistosta väitti, että monet urheilijat olivat alkaneet käyttää vaarallisia dopingaineita, kuten steroideja ja amfetamiinia. Hän toivoi, että emäksiset aineet voisivat olla laillinen ja turvallinen vaihtoehto. Hänen uimareille tehdyt tutkimuksensa osoittivat positiivisia vaikutuksia.
1980-luvulla tehtiin suuri määrä tutkimuksia, joissa tarkasteltiin bikarbonaatin vaikutuksia erilaisten urheilusuoritusten yhteydessä. Ne näyttivät viittaavan johonkin vaikutukseen, mutta ruokasooda aiheutti suun kautta otettuna myös vatsavaivoja.
Ruokasoodan suosion kasvu viime vuosina johtuu uusista tuotteista, jotka parantavat aineen imeytymistä vatsassa. Sen takana on yritys nimeltä Maurten. Sama yritys kehitti noin 15 vuotta sitten tuotteita, jotka paransivat sokerin imeytymistä elimistössä. Se auttoi muun muassa maratonjuoksijoita. Molemmissa tapauksissa vaikuttava aine on mukana geelissä, joka on hellävarainen vatsalle.
Viime vuonna julkaistiin tutkimus, joka osoitti, että bikarbonaattigeelit paransivat tulosta 40 kilometrin pyöräilykilpailun aikana noin 1,4 prosenttia. Se vastaa noin minuuttia tunnissa, tai minuuttia huippujen puolimaratonilla, mikä on merkittävä parannus. Tutkimus osoitti myös, että aine vaikutti koko kilpailumatkan ajan, koska veren pH:lla pysyi korkeammalla, vaikka nopeus oli kovempi. Tämä on ristiriidassa aiempien oletusten kanssa, joiden mukaan ruokasooda auttaisi vain lyhyemmillä matkoilla (1–7 min) ja pidempien kilpailujen loppukirivaiheessa.
Urheiluun kehitetyt ruokasoodatuotteet ovat paljon kalliimpia kuin ruokakaupan ruokasooda. Koska niitä käytetään pääasiassa vain kilpailujen yhteydessä, kustannukset pysyvät siedettävinä.
Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että ruokasooda luokiteltaisiin dopingiksi. Se on yleinen ruoka-aine, ja toisaalta sen suorituskykyä parantavat vaikutukset ovat olleet tiedossa jo pitkään. Kun myös valmisteiden kielteiset vaikutukset ovat vähentyneet, olisi varsin outoa kieltää se.
Lähteet:
Dennig, H., J. Talbott, H. Edwards, and D. Dill (1931). Effect of acidosis and alkalosis upon capacity for work. J. Clin. Invest. 9:601-613.
Dennig H, Talbott JH, Edwards HT, Dill DB (1937) Über steigening der Körperlichen Leistungsfähigkeit durch Engriffe in den sauerbasen Haushalt. Dtsch Med Wochenschr 63:736
Dill, D., H. Edwards, and J. Talbot. (1932). Alkalosis and the capacity for work. J Biol Chem 97(1):58-59.
Hewitt JE, Calloway EC (1936) Alkali reserves of blood in relation to swimming performance. Res Quart 7:83-93
Parry-Billings, M., MacLaren, D.P.M. The effect of sodium bicarbonate and sodium citrate ingestion on anaerobic power during intermittent exercise. Europ. J. Appl. Physiol. 55, 524–529 (1986).
Ryan, Kathy L. ”Walter B. Cannon’s World War I experience: Treatment of traumatic shock then and now.” Advances in physiology education 42.2 (2018): 267-276.
Schneider, E. C. (1927). Blood Changes and Their Significance in Exercise and Training. American Physical Education Review, 32(3), 178–183. https://doi.org/10.1080/23267224.1927.10652324
Schneider, E. C. (1927). Blood Changes and Their Significance in Exercise and Training. American Physical Education Review, 32(4), 250–253. https://doi.org/10.1080/23267224.1927.10652336
Schneider, E. C. (1927). Discussion of Blood Changes and Their Significance in Exercise and Training Diet. American Physical Education Review, 32(5), 362–364. https://doi.org/10.1080/23267224.1927.10652551
Shannon ES, Regnier A, Dobson B, Yang X, Sparks SA, Mc Naughton LR. The effect of sodium bicarbonate mini-tablets ingested in a carbohydrate hydrogel system on 40 km cycling time trial performance and metabolism in trained male cyclists. Eur J Appl Physiol. 2024 Dec;124(12):3671-3682. doi: 10.1007/s00421-024-05567-3. Epub 2024 Jul 28. PMID: 39068627; PMCID: PMC11568979.
Simmons, Roger W. F. The effects of ingested alkali on the work capacity of trained swimmers. University of Wyoming Dissertations & Theses, 1971.
Lue myös:
Saako kuntoilija ravintolisistä lisää suorituskykyä?
Teksti janne Holmén Kuvat shutterstock, millrose games
Juoksija 3/2025