Mitä tapahtuu, kun yksi sisko heittää puolimaratonhaasteen neljälle muulle? Syntyy Whatsapp-ryhmä, juoksuohjelma ja yhteinen tavoite kevään puolimaratonille.
Kun kerroin Juoksijan päätoimittaja Pena Rekirannalle, että harjoittelen parhaillaan neljän siskoni kanssa kevään Helsinki City Running Dayn (HCRD) puolimaratonille. Hän oli sitä mieltä, että tästä täytyy kirjoittaa juttu Juoksija.fi:hin. On kuulemma harvinaista, että on näin monta juoksua harrastavaa siskoa. Kuudes siskoistamme odottaa lasta ja on tapahtuman aikaan viimeisillään eikä hän pääse osallistumaan, muussa tapauksessa viivalla meitä olisi kuusi siskosta.
Perheessämme liikunta on aina ollut luonteva osa arkea. Tähän on vaikuttanut äidin esimerkki. Hän on aina liikkunut monipuolisesti ja kannustanut myös meitä lapsia liikkumaan. Meitä on kuljetettu uimakouluun, luistinradalle, laskettelemaan, hiihtoladuille ja luontopoluille.
Hiihtolomalla äiti keksi hauskan tavan, jolla saisi meidät kiinnostumaan hiihtämisestä. Hän lupasi puolikkaan pitsan jokaisesta hiihdetystä lenkistä kotoamme Oulun Rajahaudasta lähisaareen ja takaisin. Matkaa reissulle kertyi noin seitsemän kilometriä. Pitsan kuvat silmissään siskot hiihtivät saareen moneen otteeseen. Minä hiihdin vain kerran, mutta sain siitä huolimatta kokonaisen pitsan hiihtoloman päätteeksi. Huolestuneille tiedoksi, perheessämme sai ruokaa myös ilman liikuntasuorituksia.
Katraan vanhin sisko, Laura Miettunen, joka juoksi jo koulun kisoissa mitalisijoille, muistelee hiihtolomia seuraavasti:
– Alakouluikäisenä kuittasin hiihtoloman päätteeksi kaksi pitsaa. Palkinnot lunastettiin paikallisessa Tarantella-pitseriassa sisarusten kesken.
Siskokset starttiviivalla
Laura (46), vanhin, koulukisojen mestari
Elina (44), kirjoittaja, löysi juoksun aikuisena
Venla (42), luonnonlahjakkuus
Salla (35), kisasi jo teininä
Helka (33), tuorein juoksija ja haasteen käynnistäjä
Sisarusparveemme kuuluu yhteensä kahdeksan lasta (kuusi tyttöä ja kaksi poikaa), joista kaikki ovat enemmän tai vähemmän innostuneet juoksusta vuosien varrella. Viimeisimpänä juoksusta innostui nuorin sisko Helka Westö, jonka ideasta lähti ajatus osallistua tänä keväänä yhdessä puolimaratonille.
17.5.2025 juostava HCRD:n puolimaraton tulee olemaan Helkan ensimmäinen puolimaraton sekä ensimmäinen juoksutapahtuma.
Naapureiden välisiä juoksukisoja
Laura oli jo alakouluikäisenä kova juoksija, hän nappasi koulun juoksukilpailuissa aina kirkkaimmat mitalit. Laura sai innostettua myös meidät muut juoksemaan, samoin naapuruston lapset. Hän järjesti meille juoksukilpailuja – lyhyttä matkaa kisasimme juoksemalla katulamppujen välejä ja pidemmän matkan reittinä juoksimme korttelin ympäri. Laura tietysti kellotti ajat ja kirjasi tulokset ylös.
Sisaruskatraassa myös kolmanneksi vanhin Venla Laitinen pärjäsi koulun maastojuoksukisoissa ja toiseksi nuorin Salla Laisi koulujen välisissä juoksukisoissa lähestulkoon harjoittelematta. Minä, toiseksi vanhin, Elina Hovinen, pärjäsin vain koulun 60 metrin juoksussa ja heittolajeissa. Rakkauteni juoksuun syttyi vasta aikuisena ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.
Pitkän matkan juoksukärpänen iski koko perheeseen
Syyskesällä 2002 13-vuotias Salla halusi kilpailla juoksussa, mutta äiti yritti vähän toppuutella. Äidin muistikuvien mukaan tuohon aikaan moni ajatteli, että kestävyysjuoksu on suorastaan vaarallista. Kestävyysjuoksua harrastava ystäväpariskunta kuitenkin kertoi äidille, että lajissa ei ole mitään vaarallista ja innostivat kaksikkoa ilmoittautumaan Levillä juostavalle Ruskamaratonille.
Äiti ja Salla saivat samaiselta pariskunnalta kuuden viikon harjoitusohjelman, jonka mukaan he ryhtyivät harjoittelemaan. Tästä alkoi kestävyysjuoksun ajanjakso perheessämme, kun jokainen vuorollaan hurahti lajiin.
Helka haastoi vanhemmat siskot tapahtumaan
Pisimpään ulkokehällä sinnitteli Helka, joka innostui juoksusta toden teolla vasta pari vuotta sitten. Hän halusi nähdä, mihin kaikkialle lenkkarit voisivat hänet kuljettaa. Lenkit alkoivat tuntua toisteisilta, joten mieleen hiipi ajatus tavoitteellisemmasta juoksusta.
Alkukeväästä Helka perusti Whatsapp-ryhmän, johon hän aluksi kutsui minut ja Sallan. Myöhemmin saimme houkuteltua mukaan myös Venlan ja Lauran. Vain vauvaa odottava Anna puuttuu siskosten kokoonpanosta.
Ryhdyimme yhdessä noudattamaan Juoksija-lehden 12 viikon harjoitusohjelmaa, joka tähtää puolimaratonilla kahden tunnin alitukseen. Olemme jakaneet ryhmässä treenitunnelmia ja tsempanneet toisiamme.
Vaikka meillä kenelläkään ei ole erityisiä tavoitteita juoksulle, niin yritämme kaikki kuitenkin alittaa kahden tunnin rajan. Tärkeintä meille on yhdessä juokseminen. Tämä matka on jo itsessään palkinto – ja ehkä puolikkaan jälkeen lunastamme jälleen äidin tarjoamat palkintopitsat.
Helka Westö, 33
Varhaisin juoksumuistosi?
Muistan sen, että juoksimme siskosten kanssa kilpaa (nuorimmat kolme Anna, Salla, Helka). Tykkäsimme juosta. Olimme todella kilpailuhenkisiä.
Miksi aloitit juoksuharrastuksen?
Aloitin lenkkeilyn aika varhain, mutta innostuin juoksusta kunnolla vasta pari vuotta sitten. Siihen asti olin olin vältellyt juoksua, koska angstasin.
Muutin pari vuotta sitten uudelle asuinalueelle ja halusin päästä pidemmälle katsomaan maisemia. Päätin kokeilla, kuinka pitkälle jaksaisin juosta, ja aloin juosta koko ajan pidempiä matkoja.
Olin aluksi sitä mieltä, että minua ei kiinnosta tavoitteellisuus, koska pelkäsin, että se vie sen ilon juoksusta. Juoksulenkit alkoivat kuitenkin olla aina samanlaisia, niin piti keksiä jokin tavoite. Päätin sitten kysyä siskoja mukaani juoksemaan HCRD:n puolimaratonin, koska tiesin, että kaikki siskot ovat juosseet aiemmin puolikkaita.
Mitä juoksu merkitsee sinulle?
Juoksu on minulle kuin meditaatiota – yksinkertaisesti tosi kivaa! Olen huomannut, että kunto on noussut selvästi ja se motivoi jatkamaan, koska haluan pysyä kunnossa.
Mitä odotat tulevalta puolikkaalta?
Tavoite on se, ettei minulla ole tavoitetta. Tai oikeammin haluan, että minulla on kivaa! Aina ei ole hyvä päivä juosta ja jos huono juoksupäivä osuu kisapäivälle, niin se täytyy hyväksyä. On tosi kiva mennä tapahtumaan yhdessä. Jännittää myös se, miltä tuntuu juosta tapahtumassa, sillä juoksen aina yksin.
Millä tavalla olet harjoitellut tapahtumaa varten?
Noudatin aluksi Juoksija-lehden alle 2 tunnin ohjelmaa, mutta siitä tuli minulle liikaa stressiä, niin lopetin sen ja päätin juosta ihan vain huvikseen. En halua, että juoksusta tulee minulle paineita.
Salla Laisi, 35
Varhaisin juoksumuistosi?
Juoksin ala-asteikäisenä kotoa noin 1,5 kilometrin matkan ja sieltä takaisin kotiin. Halusin testata, millaista on juosta. Juoksin aivan liian lujaa ja ajattelin, että onpa juokseminen rankkaa. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten pitäisi juosta.
Miksi aloitit juoksuharrastuksen?
Olin juossut koulun kisoissa lyhyitä matkoja. En harjoitellut lainkaan, mutta voitin aina mitaleja siitä huolimatta. 13-vuotiaana halusin kokeilla juosta puolimaratonin, jolle ryhdyin harjoittelemaan äidin kanssa yhdessä. Pisin juoksulenkki ennen puolimaratonia oli 13 kilometriä.
Mitä juoksu merkitsee sinulle?
Juoksu on minulle tapa irrottautua arjesta, aivojen tyhjentämistä, meditaatiota ja kehonhuoltoa. Samalla se on myös keino huoltaa mieltä.
Mitä odotat tulevalta puolikkaalta?
Odotan ihan vain rentoa läpijuoksua. En ole ehtinyt harjoitella niin paljon kuin parhaimpina juoksuvuosina. Haluan juosta alle kahteen tuntiin, mutta ilman paineita. Halusin ottaa Helkan haasteen vastaan, että saisin taas juoksurutiinista kiinni.
Millä tavalla olet harjoitellut tapahtumaa varten?
Nyrjäytin nilkkani tammikuussa ja olen vasta nyt päässyt palailemaan juoksun pariin. Takana on nyt muutamia lenkkejä.
Ennätykset
- Puolimaraton 1:43 (Helsinki Half Marathon, 2024)
- Maraton 3:50 (Vantaa maraton, 2016)
Venla Laitinen, 42
Varhaisin juoksumuistosi?
Laura perusti meille oman urheiluseuran ja piti meille juoksutreenejä. Treenasimme Lauran johdolla koulun kisoja varten. Voitin muistaakseni 10-vuotiaana maastojuoksukisat 1 500 metrin matkalla.
Miksi aloitit juoksuharrastuksen?
Äidin ja Sallan kokemus sai minut innostumaan juoksusta. Juoksin vuonna 2003 Oulun Terwamaratonilla ensimmäisen puolimaratonin. Tästä alkoi tavoitteellisempi juoksuharrastukseni. Olen juossut tästä lähtien paitsi raskausaikoina ja synnytysten jälkeen.
Mitä juoksu merkitsee sinulle?
Juoksu on minulle kuin mielenterveyslääke – tapa rentoutua ja pitää huolta kehostani. Juoksu on minulle elämäntapa ja olennainen osa identiteettiäni. Nykyään ajattelen, että olen juoksija. Juoksu on lisännyt itsetuntemustani ja ymmärrystä siitä, mihin oma keho pystyy.
Mitä odotat tulevalta puolikkaalta?
Odotan tulevalta tapahtumalta vain hauskanpitoa. Minulla ei ole mitään erityisiä tavoitteita. Lähden tähän tapahtumaan vain siksi, koska siskot lähtevät. Muuten en välttämättä olisi osallistunut.
Millä tavalla olet harjoitellut tapahtumaa varten?
En ole harjoitellut erikseen tätä tapahtumaa varten. Minulla on olemassa oleva juoksukunto, jota olen ylläpitänyt koko ajan. Muutaman vauhtikestävyysharjoituksen olen tehnyt ihan tätä tapahtumaa ajatellen.
Ennätykset
- Puolimaraton 1:43 (Vantaa maraton, 2015)
- Maraton 3:53 (Vantaa maraton, 2024)
Elina Hovinen, 44
Varhaisin juoksumuistosi?
Muistan tietysti Lauran järjestämät naapuruston juoksukilpailut, mutta varhaisin henkilökohtainen juoksumuistoni on se, kun päätin ryhtyä juoksijaksi ja juoksin ala-asteikäisenä veren maku suussa noin kolmen kilometrin lenkin. Luulin, että juokseminen tarkoittaa sitä, että juostaan koko ajan aivan täysillä.
Miksi aloitit juoksuharrastuksen?
Juoksu on aina kulkenut tavalla tai toisella mukana elämässäni. Tavoitteellisen juoksuharrastuksen aloitin toisen lapsen syntymän jälkeen keväällä 2006. Sain äidiltäni saman harjoitusohjelman, jolla hän ja Salla olivat harjoitelleet syksyn 2002 Ruskamaratonille. Ensimmäisen puolikkaan juoksin saman kevään Helsinki City Runilla aikaan 2:03.
Mitä juoksu merkitsee sinulle?
Juoksu on minulle laji, josta pidän ylivoimaisesti eniten. Olen vuosien varrella joutunut pitää pitkiäkin taukoja juoksusta urheiluvammojen takia, ja sen takia olen nykyään todella kiitollinen jokaisesta juostusta kilometristä. Juoksu on iso osa elämääni – se on mielen tyhjennystä, tapa käsitellä asioita tai silkkaa nautintoa.
Mitä odotat tulevalta puolikkaalta?
On ihanaa päästä juoksemaan siskojen kanssa, vaikka oma juoksukunto on edellisen urheiluvamman jälkimainingeissa vielä ihan vaiheessa, ja parhaat juoksuvuodet kaukana takanapäin.
Millä tavalla olet harjoitellut tapahtumaa varten?
Olen juossut pari-kolme kertaa viikossa erivauhtisia lenkkejä, lisäksi pyöräilen ja voimailen kuntosalilla.
Ennätykset
- Puolimaraton 1:45 (Helsinki City Run, 2015)
- Maraton 3:45 (Espoo rantamaraton, 2013)
Laura Miettunen, 46
Varhaisin juoksumuistosi?
Muistan ala-asteen ensimmäisen luokan juoksukilpailut, jotka yllättäen voitin! Tästä lähti juoksijaidentiteettini vähitellen muodostumaan.
Miksi aloitit juoksuharrastuksen?
Äiti inspiroi aloittamaan kestävyysjuoksun. Myös onnistumiset koulun juoksukilpailuissa motivoi jatkamaan juoksua, kun huomasin, että juoksu on minulle luontaista. Lajissa kiehtoo matala ryhtymisen kynnys – ei tarvita kuin lenkkarit.
Mitä juoksu merkitsee sinulle?
Juoksu on minulle elämäntapa ja osa identiteettiäni. Olen juossut niin kauan kuin muistan. Juokseminen on erinomainen tapa purkaa stressiä, parantaa kestävyyttä ja nauttia kauniista luonnosta. Juokseminen on myös paras keino tutustua aina uuteen asuinympäristöön.
Mitä odotat tulevalta puolikkaalta?
Odotan urheiluhenkeä ja juoksemisen riemua – ja parasta on, että saan jakaa kokemuksen siskojen kanssa.
Millä tavalla olet harjoitellut tapahtumaa varten?
Olen harjoitellut viime syksystä asti tulevan kesän puolimatkan triathlonia varten. Yhteisiä harjoituksia on kolme kertaa viikossa, joiden lisäksi teen palauttavia kävely- ja juoksulenkkejä harjoitusten välissä. Triathlonseuran juoksutreeneissä on ollut intervalliharjoituksia eri sykealueilla.
Ennätykset
- Puolimaraton 1:44 (Helsinki City Run, 2013)
- Maraton 3:56 (Espoo rantamaraton, 2018)
Voit seurata siskosten harjoittelua ja juoksutunnelmia Elinan Instagram-tilillä.
Teksti elina hovinen Kuvat milja juntunen