Mitä tekemistä mäkihypyllä on maastohiihdon kanssa? Paljonkin – etenkin, jos katsoo lajin elinvoimaa ja rahoitusta koko Hiihtoliiton näkökulmasta. Kun mäkimonttu hiljenee, voi koko suomalaisen hiihtourheilun pohja horjua.
Toisinaan asioiden keskinäiset riippuvuudet eivät ole ilmiselviä. Miten mäkihyppy vaikuttaa hiihtoon?
Mäkihyppy on kutistunut Suomessa harrastajamäärältään pieneksi. Se vaikuttaa myös suorituspaikkoihin. Yhteiskunnassa rahat ovat tiukilla, eikä kuntapäättäjiltä hevin irtoa euroja kalliisiin uusiin mäkiprojekteihin, joiden käyttäjäkunta on kapea.
Hyppäämisen keskuspaikoista vain Lahdessa mäet ovat kunnossa. Elinkaaren pää on tulossa pian vastaan ainakin osalle suorituspaikoista Jyväskylässä, Kuopiossa, Rovaniemellä ja Vuokatissa. Puijolla K90-mäestä on jo purkupäätös, mikä saattaa siirtää mäkihypyn huipputoimintaa muualle eli luultavimmin Lahteen.
Hurjapäiden mäkihypylle on tullut vuosien varrella talvisia kilpailijoita. Hyppyjä ja temppuja sisältävät rinnelajit vaativat vastaavaa rohkeutta ja osin kehityskulkuakin kuin mäkihyppy.
Lienee selvää, ettei perinnelajin harrastaminen käänny kasvuun itsestään.
Pieneksi hiipunut harrastajamäärä on johtanut osaltaan siihen, että mäkihyppyyn ei löydy tähtiä menneiden vuosien tapaan. Tasokas keskinäinen kilpailu ja mahdollisuus oppia maailman huipputason joukkuekavereilta veisi urheilijoita eteenpäin.
JOS MÄKIHYPYN URHEILULLINEN TASO hiipuu, ei ole selvää, että maailmancup-kisat pysyvät Rukalla ja Lahdessa. Mäkihyppy on yhä arvostettu laji Keski-Euroopassa, mikä vaikuttaa sekä palkintorahojen tasoon että televisiointioikeuksista saataviin tuloihin.
Hiihtoliiton ansainta nojaa aivan olennaisesti rahoihin, jotka tulevat Suomessa järjestettävien maailmancupien televisiointioikeuksista.
Vaikka mäkihyppy on Suomessa harrastajamäärältään pieni, se tuo merkittävän osan televisiointituloista. Siksi kotikisojen häviäminen toisi uusia taloudellisia ongelmia Hiihtoliitolle ja siten kaikille sen edustamille lajeille. Siksi hiihto tarvitsee mäkihyppyä – ja myös mäkihyppyyn harrastajia.
KYSE EI OLE VAIN MAAJOUKKUEHIIHTÄJIEN euroista, vaikka Hiihtoliitto nosti uudessa strategiassaan huippu-urheilun entistä keskeisemmäksi. Kukoistava huippu vaatii perustakseen seurojen hyvinvointia ja olosuhteiden kehittämistä.
Siitäkin puhui liiton huippu-urheilujohtajana aloittava Petter Kukkonen, kun haastattelin häntä juttuun. Kukkonen törmäsi yhdistetyn kymmenen päävalmentajavuotensa aikana siihen, ettei järjestelmästä tullut tarpeeksi urheilijoita pyrkimään kansainväliseen kärkeen.
Nähtäväksi jää, miten liitto saa ojennettua käsiään lasten ja nuorten hiihdon – tai mäkihypyn – parissa työskenteleviin seuroihin. Sitä työtä ei ainakaan hankaloita tasapainoinen talous, johon osaltaan vaikuttaa myös mäkihypyn hyvinvointi.
Lue myös:
Suomen hiihtomaajoukkueen voitelupäällikkö: ”Rahasta tätä ei tee kukaan”
Teksti tomi savolainen Kuvat adobe stock
Hiihto 3/2025