Hiihto tarvitsee uutta ajattelua – Petter Kukkonen aloittaa ison remontin

Suomalaisen hiihdon, mäkihypyn ja yhdistetyn uusi  huippu-urheilujohtaja törmäsi päävalmentajan järjestelmään, jonka hän palaa nyt korjaamaan. Mitä ihmettä se tarkoittaa ja mitä se vaatii?

Petter Kukkonen aloittaa elokuussa Hiihtoliiton huippu-urheilu­johtajana. Hänet tunnetaan kymmenestä vuodesta yhdistetyn päävalmen­tajana. Mitkä ovat Kukkosen suurimmat opit noilta vuosilta?

– Kipuilin tosi paljon sen kanssa, että teinkö riittävän hyvää työtä. Olisimmeko voineet toisenlaisilla metodeilla menestyä paremmin? Suurin haaste oli kuitenkin se, että järjestelmä ei tuottanut riittävän hyvin.

– Pohdin, mikä rakentaa menestyksen tai menestymättömyyden. Sitä kautta opin, että pitää aina pitää huoli järjestelmästä. Kuten yrityksissä: jos unohtaa tuotantolinjan ja innovoinnin, myös myynti ja tuotteet sakkaavat. Huippu-urheilussa on ihan sama. Seurojen elinvoimaisuus ja olosuhteet on nostettava keskiöön. Jos pohja on kunnossa ja hiihtäjiä piisaa, sen jälkeen voi valmentaa vähän väärinkin, mutta tuloksia syntyy.

– Opin myös, että valmentajan täytyy pitää itsestään huolta. Viiden tai kymmenen vuoden periodilla oman kotipesän täytyy olla kunnossa, jos haluaa olla hyvä valmentaja. Siinä kaksi ydinasiaa.

Mistä siivet huipulle?

Kukkosen vastuualueina ovat valmennuksen operatiivinen johtaminen sekä toimintakulttuurin ja organisaation kehittäminen. Tavoitteena on maastohiihdon, mäkihypyn ja yhdistetyn huippu-urheilun sekä järjestelmän kehittäminen vastaamaan entistä paremmin tulevaisuuden kansainvälisiä vaatimuksia.

Ytimenä Kukkonen pitää taustajärjestelmien rakentamista sellaiseen kuntoon, että mukaan tulevalla urheilijalla olisi mahdollisuudet nousta maailman huipulle.

– Lajit ovat keskenään erilaisessa tilanteessa. Jos ajattelee mäkihyppyä ja yhdistettyä, näköala pitää olla 10–15 vuotta, Petter Kukkonen sanoo.

Niissä yhtenä haasteena on liian vähäinen harrastajien määrä. Se pitäisi vähintään kaksinkertaistaa.

– Järjestelmässä pitäisi olla kova sisäinen kilpailu, joka haastaa framilla olevia huippuja. Sen aikaan saamiseksi riittää hommia.

Lajikolmikosta maastohiihdon pohja on vahvin, joskin sekin kaipaa parannuksia.

– Hiihdossa harrastajamäärät ovat kansainvälisesti vertaillen yhä todella hyvät pois lukien Norja. Aktiivisia seuroja on vielä hyvä nippu. Meillä on paljon aktiivisia seuratoimijoita. Tutkimustyö ja valmennustyö hiihdon ympärillä on ihan huippuluokkaa, mistä voi ottaa kuka tahansa mallia.

Olympiakultaakin tärkeämpi arvo on, että tulee avarakatseisia sivistyneitä ihmisiä.

Järjestelmää pitää Kukkosen mukaan petrata erityisesti juniorivuosilta. Avainsana on seurojen elinvoimaisuuteen panostaminen. Myös ikävuodet 15:stä ylöspäin vaativat tarkastelua.

Kaikissa lajeissa keskeistä on tunnistaa huippu-urheilun tärkeimmät menestystekijät ja pystyä kehittymään niillä osa-alueilla.

Huippu-urheilujohtajan pitää tasapainoilla Hiihto­liiton rajallisten rahojen jako eri lajeille. Hiihdon suurin lisenssimäärä ei suoraan oikeuta jättipottiin.

– Mäkihyppy tuo paljon rahaa sisään tv-sopimusten kautta. Pitää saada nostettua mäkihypyn tasoa selvästi ja saada leveämmät joukkueet. Se on keskeinen pala, jotta saamme pidettyä kotimaan maailmancupit Suomessa ja siten [Hiihtoliiton] talouden pysymään tasapainossa.

Tukien jakautumiseen vaikuttavat myös kumppanuudet.

– Jos mäkihypystäkin nousisi edes yksi supertähti, lajin merkitys kasvaisi, koska potentiaali Keski-Euroopassa on mielettömän iso, Kukkonen linjaa.

Onnistuminen vaatii luottamusta

Uusi huippu-urheilujohtaja jakaa työnsä aikajänteen kolmeen osaan. Ensi talven olympialaiset tulevat isompien muutosten kannalta liian pian, joten ne tähtäävät vuoden 2029 MM-kisoihin Lahteen sekä 2030 olympialaisiin. Petter Kukkonen ajattelee myös pidemmälle.

Milano-Cortinan olympiatalvena Kukkonen aikoo tutustua ihmisiin ja järjestelmiin: mikä toimii ja missä ovat haastekohdat.

– Minun pitää löytää kentän ja joukkueiden luottamus. Ilman ihmisten tukea tämä ei onnistu. Yksi suurimpia kehityskohteita on ollut se, että Hiihtoliitto on jäänyt etäiseksi. Meidän pitää mennä kentälle ihmisten tykö.

Kukkonen pyrkii riisumaan puheen liiton väestä hiihdon toppatakki-ihmisinä.

– Mitä apua ihmiset tarvitsevat? Sitä kautta ryhdytään rakentamaan. Se on ihmisten kohtaamista, ei sen kummempaa. Ei päsmäröimään vaan elämään mukana.

Kukkonen kiittelee viimeaikaisten muutosten suuntaa liitossa.

Tutkimus- ja valmennustyö hiihdon ympärillä on ihan huippuluokkaa, mistä voi ottaa kuka tahansa mallia.

– Minä tulen johtamaan omalla persoonallani, ihmiseltä ihmiselle. Tunne pitää olla se, että tuota kaveria voi nykäistä hihasta, hän kuuntelee ja auttaa.

Hiihtoliitto nosti huippu-urheilun ja yhdessä tekemisen uuden strategiansa keskiöön. Näkyvänä muutoksena hiihdon naisten maajoukkueen valmentajaksi tuli vuoden pestillä Reijo Jylhä, joka on toiminut aiemmin kaksi jaksoa päävalmentajana.

Hänen tehtävänään on koota varsin hajallaan treenanneet naiset yhteen olympiatalveksi. Tehtävää helpottaa osaltaan se, että Hiihtoliiton rahatilanne on edellisvuotta selkeämpi ja siten urheilijat saivat tiedot leirityksistä järkevämpään aikaan. Kukkonen puhuu yhteisleiritysten puolesta.

– Uskon hyvin vahvasti, että ryhmäharjoittelun voima kantaa parhaisiin tuloksiin. Kun maan kärkiurheilijat haastavat kovissa treeneissä toisiaan, he joutuvat aina laittamaan pienen lisäsykäyksen nopeuden, tekniikan ja taktiikan näkökulmista, Kukkonen sanoo.

Hän uskoo, että urheilijat haluavat tulla mukaan, kunhan valmennuksen taso on riittävän korkea eikä leirityksestä tule urheilijalle maksua.

Kuka jatkaa Pasasen työtä?

Olympialaisten jälkeen alkaa toinen vaihe.

– Kun nimetään uudet maajoukkueet, puututtaneen jo järjestelmiin. Ei paljon, mutta fiksusti.

Hiihdon päävalmentaja Teemu Pasasen seuraaja on yksi isoista kysymyksistä. Kukkonen nostaa paikallistuntemuksen tärkeäksi.

– Suomalainen urheilujärjestelmä on niin outo, että harva suomalainenkaan ymmärtää, miten tätä peliä pitäisi pelata.

Kilpailijamaista Kukkonen harkitsisi valmennusosaamista tunnistettuihin kipukohtiin. Mitä ne ovat?

– Mäestä ja yhdistetystä hyppäämisen osaaminen ja miten kokonaisuutena tehdään hyppytekniikan, taidon, hyppyvoiman ja varustekokonaisuuden kehitys. Siihen mielellään varmasti ulkomailta otamme apua vastaan. Maastohiihdon puolelta luisteluhiihtäminen on se yksittäinen selkeä asia, jonka voi nostaa esille.

Lisäksi suomalaisia valmentajia pitäisi olla riittävästi kasvamassa tulevaisuuden vastuutehtäviin.

– Pitää korostaa, että nämä ovat alustavia ajatuksia, joita yhdessä pohditaan. Ulkomaat ovat varmasti tarkastelussa.

Aikajänteen kolmannessa vaiheessa ”pitää uskaltaa katsoa, mitä tapahtuu vuodesta 2030 vuoteen 2040”.

– Viimeisten 15–20 vuoden aikana olemme tuottaneet yksittäisiä huippuja. Meidän pitää katsoa riittävän pitkälle tulevaisuuteen, vaikka se onkin nyky-yhteiskunnassa hankalaa. Meidän on osattava tunnistaa tulevaisuuden menestystekijät suhteessa lajien ja yhteiskunnan muutokseen, Kukkonen sanoo.

Humaani ote

Miten huippu-urheilujohtajan oma pitkä yhdistetyn valmennuskokemus näkyy vastuuvalmentajille?

– Tunnen valmentajien sielunmaiseman läpikotaisin. Sen vuoksi uskon pystyväni ymmärtämään heidän arkeaan ja auttamaan taustatekijöiden kanssa. Tarvittaessa pystyn sparraamaan yksityiskohtaisesti, vaikka se ei lähtökohtaisesti kuulukaan työhöni, Kukkonen vastaa. Toisena tekijänä hän palaa oman valmennusuransa henkisen puolen oppeihin.

– Hirmu usein valmentajat tekevät liiankin paljon työtä ja voi jäädä perhe ja henkilökohtainen elämä taustalle. Kerran uupumuksen läpikäyneenä uskon voivani auttaa. Haluan tuoda terveempää mallia, ettei polta itseään loppuun valmentajana ja terveemmällä tavalla saisi enemmän irti itsestään ja siten joukkueestaan.

Kukkoselle kokonaisvaltainen hyvinvointi ja mielen asiat sisältyvät urheilijoiden ja myös lasten valmen­nukseen.

– Kyllähän se nykypäiväiseen valmennukseen kuuluu, että ihminen kohdataan psykofyysisenä kokonaisuutena. Vielä 90-luvulla valmennus oli suoraviivaisempaa. Ei paljon välitetty, mitä urheilijalle kuuluu uran aikana tai sen jälkeen. Siinä rikkoutui monta polvea, selkää ja sielua.

Huippu-urheiluun ja siten huippu-urheilujohtajan tontille kuuluu kilpailullinen menestyminen. Silti se ei ole Kukkosen ainoa majakka.

– Olympiakultaakin tärkeämpi arvo on, että tulee avarakatseisia ja sivistyneitä ihmisiä, hän sanoo.

”Mäkihypyssä ja yhdistetyssä ratkaisut vaativat 10–15 vuoden näköalaa.” – Petter Kukkonen

– Näiden lajien urheilijatähdet ovat tosi näkyviä ihmisiä Suomessa. Kun kello laitetaan käyntiin, he ovat kivenkovia kilpailijoita. Mutta kun kello on kiinni, heillä olisi viisautta ja lempeyttä auttaa isompaa yhteisöä kuin urheilijakuplaa, puhua esimerkiksi yhteis­kunnallisista asioista.

–  Vaikka urheilijalla olisi valtava kiima menestyä, ei tarvitse olla mulkvisti, vaan hän voi olla ystävällinen ja välittävä. Tämä ei ole helppo yhtälö, mutta uskon sen olevan mahdollista.

Haastattelun lopuksi Kukkonen niputtaa uutta pestiään ja Hiihtoliittoa:

– Strategian suunnassa sitä [työtäni] on varmasti tehtävä. Tuon me-henkeä aiempaa enemmän. Kun linjasimme strategiatyössä, että haluamme olla huippu-urheiluorganisaatio, niin uskalletaan myös olla se. Ja samaan aikaan inhimillinen ja ihmisläheinen organisaatio. Tämän päälle uskalletaan sanoa, että halutaan olla maailman paras, että siniristilippu nousee keskimmäiseen salkoon.

– Ei riitä, että lähdetään tekemään parhaamme. Se on urheilun pohjaoletus. Sanotaan mieluummin: ”Saakeli, mä haluan voittaa tänään, tai tahdon olla parempi versio itsestäni.”