Mika Wickströmin teos Mika Myllylän elämä avaa rehellisesti yhden Suomen rakastetuimman ja traagisimman urheilijan tarinan.
Kirjailija Mika Wickström on haastatellut hiihtosankarin perhettä, ystäviä ja lähimpiä kilpakumppaneita ja valmentajia, jotka ovat tähän saakka vaienneet vuonna 2011 vasta 42-vuotiaana kuolleen Myllylän elämästä.
Yhtä asiaa muuten ansiokkaassa kirjassa jää kuitenkin kaipaamaan: Miksi hiihtäjät turvautuivat systemaattiseen kiellettyjen konstien käyttöön, ja mitä henkistä tutkistelua se kenties vaati? Ehkä sitä kysymystä ei haastateltaville esitettykään.
Myllylä itse oli luonteeltaan elämää syvällisesti pohdiskeleva, mutta jätti lopullisen tilityksen doping-asioissa ainakin julkisuudessa tekemättä.
Myllylän lapsuudenystävä Kari Mattila valottaa kuitenkin hieman asiaa:
”Kun mietitään, miten se toinen kaveri lentää ladulla kuin eri planeetalta, ja itse olet treenannut koko ikäsi mutta jäät silti puoli minuuttia tai enemmän, vaikka huippupäivä, niin epätietoisuus toisten touhuista alkaa hiipiä mieleen. Silloin tullaan ratkaisujen ja valintojen eteen. Se on lopulta aina oma valinta. Ei voi syyttää herroja eikä ketään muitakaan.”
Myllylän luottovalmentajalta Pekka Vähäsöyringiltä tulee esille hänen Urheilulehdelle 2024 antamansa lausunto: ”Meitä voi syyttää tyhmiksi, totta kai, mutta silloin emme nähneet muuta vaihtoehtoa kuin seurata todellisia pahiksia.”
Wickström itse toteaa Lahden 2001 tapahtumista, että Hiihtoliitto epäonnistui surkeasti kriisiviestinnässään. Pöytä jäi putsaamatta silloin, kun sen aika olisi ollut.
Putsaamatta se jäi tämänkin kirjan jälkeen.
Lue myös:
Pummi – kirja joka vie suunnistajan lukemaan ja kirjailijan suunnistamaan
Pasi Ikosen tarina – elämäkerran kirjoittaminen oli Marko Kantomaalle kovin suunnistussaavutus
Teksti ari paunonen
Juoksija 6/2025