Suunnistajat valtasivat teatterin kulissit – erikoinen teatterisprintti vei lavan alle ja sokkeloihin

Vaasan kaupunginteatterissa nähtiin poikkeuksellinen suunnistuskilpailu, kun rastit johdattivat kulissien taakse, harjoitustiloihin ja eri kerrosten sokkeloihin. Teatterisprintti yhdisti liikunnan ja kulttuurin ja haastoi suunnistajat aivan uudella tavalla.

Poikkeuksellisessa tapahtumassa suunnistajat pääsivät tiloihin, joihin yleisöllä ei tavallisesti ole asiaa, kuten kulissivarastoon, harjoitushuoneeseen ja alanäyttämölle, josta lavasteet nostetaan suurelle lavalle.

Naisten sarjan voittaja, SK Pohjantähden Sari Anttonen kuvaili suoritustaan kilpailun jälkeen onnistuneeksi.

– Jotkut välit kyllä tuntuivat aika pitkiltä, että en tiedä, olisiko siellä ollut lyhyempiä ja parempia reittejä.

Viestisuunnistuksen euroopanmestari ja MM-pronssimitalisti kuvaili suunnistusta teatterissa hektiseksi.

– Justiinsa se, että mihin kerrokseen ja mitä kautta sinne pääsee, että ei pääse suoraan niin kuin usein maastossa. Mutta tosi hauskaa oli.

“Teatterissa yhteisö ei ole  pelkästään yleisö tai esiintyjät  ja teatterin henkilökunta  vaan kaikki nämä yhdessä. Mielestäni tämä sama tapahtuu urheilussa.”

Taidollista haastetta kerroksista

Anttosen mukaan teatteri erosi muista sisäsuunnistustiloista eniten kerrosten osalta. Vaasan kaupunginteatterissa radat kiersivät viidessä kerroksessa. Kaikkia portaita pitkin ei päässyt jokaiseen kerrokseen, ja osa portaikoista oli yksisuuntaisia.

– Suunnistus vaati taidollisesti nopeaa ja näppärää silmää. Ei voinut vain lähteä vaan piti tietää mihin mennään.

Toisaalta suunnistusta helpotti se, että joidenkin kohteiden kautta juostiin useita kertoja.

– Siitä jää muistijälki. Sitten ei joka kulmassa tarvitse näprätä karttaa vaan voi luottaa omaan muistikuvaan, Anttonen lisäsi.

Vaasan Suunnistajien järjestämän kilpailun ratamestareina toimivat Arto Puro-Aho ja Miika Nurmi. Puro-Aho kertoo, että radoissa painotettiin taidollista haastavuutta mutta myös suunnistettavuutta.

– Haasteita pitää olla, mutta ei kuitenkaan ylitsepääsemättömiä kikkailuja.

Vaasan kaupunginteatterin tiloissa suunnistuksen vaativuus perustui pitkälti rakennuksen kerrosten hahmottamiseen.

– Maastossa rastiväliviiva kertoo usein oikean suunnan, mutta sisäsuunnistuksessa nopein reitti voikin olla kiivetä ylimpään kerrokseen ja tulla sieltä alas.

Puro-Ahon mukaan myös kartan mittakaava lisää suunnistuksen haastavuutta. Kun mittakaava on pieni, kohteet tulevat nopeasti vastaan.

Liikunnalla on samanlaisia vaikutuksia hyvinvointiin ja onnellisuuteen kuin taiteella, mutta aika usein ajatellaan, että ne olisivat toisensa poissulkevia.

Yhteistyöllä onnistumisia

Kilpailunjohtaja Maritta Nurmi kertoo aloitteen Teatterisprintin järjestämiseen tulleen teatterista. Kun myyntipäällikkö Mari Omars oli yhteydessä Nurmeen, ajatus kuulosti heti vastustamattomalta.

– Oltiin niin uteliaita, että ei maltettu missään tapauksessa sanoa ei.

Teatterinjohtaja Seppo Välinen kertoo saaneensa idean teatterisuunnistukseen puhuttuaan kummipoikansa kanssa sisäsuunnistuksesta.

– Keksin, että sehän voisi sopia meidänkin taloon.

Välisen mukaan Vaasan kaupungin tavoite on, että kaupunkilaiset ovat onnellisia. Kulttuuri luo hyvinvointia, mikä taas lisää onnellisuutta. Liikunnalla on samanlaisia vaikutuksia hyvinvointiin ja onnellisuuteen kuin taiteella, mutta aika usein ajatellaan, että ne olisivat toisensa poissulkevia.

– Itse taas ajattelen, että on parempi yhdistää hyvinvointia lisääviä tekijöitä.

Teatteri suunnistusympäristönä oli uusi kokemus myös ratamestari Arto Puro-Aholle.

– Kun ensimmäistä kertaa tulimme tänne ja katsoimme pohjapiirustukset läpi, ajattelimme heti, että tämähän on ihan täydellistä, on paljon portaita ja sokkeloita. Katsottiin vain, että nuo kaksi ovea kun laitetaan kiinni, saadaan todella vaativat radat.

Teatteri asettaa suunnistustapahtuman järjestämiselle myös omat haasteensa. Tiloissa on paljon liikuteltavia kohteita, kuten lavasteita, vaaterekkejä ja tarpeistokärryjä.

– Sen miettiminen, mitä voi piirtää karttaan ja mitä ei, oli ehkä kaikkein haastavinta, Puro-Aho sanoo.

Tässä kartanpiirtäjä Aapo Puro-Ahoa ja ratamestareita auttoi teatterin henkilökunta, joka kertoi suunnistajille, mitä kohteita siirrellään ja mitkä pysyvät paikallaan. Osa tiloista merkittiin turvallisuussyistä kielletyksi alueeksi.

Yhteistyö teatterin kanssa sujui Arto Puro-Ahon mielestä loistavasti.

– On ihana lähtökohta, kun pyydetään, että tulkaa meille suunnistamaan. Yhteistyöllä on tosi iso merkitys sisäsuunnistuksessa.

Aina joku eksyy

Teatterissa ollaan taiteen, ennen kaikkea esittävän taiteen ytimessä. Miten se näkyi Teatterisprintissä?

– Oli hienoa näyttää, että myös urheilu on osa kulttuuria. Että kulttuuria on monenlaista, Maritta Nurmi sanoo.

Myös teatterinjohtaja Seppo Välinen tunnistaa urheilussa ja esittävässä taiteessa samankaltaisuuksia. Molemmissa keskiössä on yhteisöllisyys – ihmiset kokoontuvat yhteen ja saavat aikaan jotain, mikä tapahtuu tietyssä hetkessä.

– Teatterissa yhteisö ei ole pelkästään yleisö tai esiintyjät ja teatterin henkilökunta vaan kaikki nämä yhdessä. Ollaan yhdessä tietyssä hetkessä saman asian äärellä. Mielestäni tämä sama tapahtuu urheilussa. Jaetaan se hetki ja jännitetään, kuka voittaa kilpailun.

Arto Puro-Aho löytää esimerkin suunnistuksen ja teatterin välisestä yhteydestä Reko Lundánin näytelmästä Aina joku eksyy.

– Sehän kertoo ihmisen elämästä. Siitä, miten toiset eksyy elämänpolulla ja miten se on toisille paljon helpompaa. Meidänkin lajissa aina joku eksyy, harvoin tulee täydellisiä suorituksia.

Puro-Aho kertoo käyvänsä teatterissa aina kun perhe-elämältä ehtii.

– Se on sellainen hengähdyspaikka, pystyy ajattelemaan muutakin kuin pelkkää arkea ja minuuttiaikataulua.

Myös Sari Anttonen kertoo käyvänsä teatterissa. Vaasan kaupunginteatterissa Anttonen ei ole aikaisemmin käynyt katsojana, mutta tilanteeseen saattaa tulla muutos jo lähiaikoina. Naisten sarjan voittaja sai palkinnoksi hotellipaketin ja liput kaupunginteatterin esitykseen.

– Otan miehen mukaan, ja sitten lähdetään.