Perimä vaikuttaa juoksijan kehityspotentiaaliin. Se ennustaa kuitenkin yllättävän heikosti, kuinka pitkälle lihaksen kestävyysominaisuudet voivat kehittyä.
Identtiset kaksoset ovat mainio tutkimuskohde, sillä perimän ollessa molemmilla sama voidaan elintapojen vaikutus erottaa geenien vaikutuksesta. Arvokasta tietoa suorituskyvyn periytymisestä onkin kertynyt erilaisia elämäntyylejä viettävistä kaksospareista. Aiemmissa pitkäaikaistutkimuksissa kaksosten liikuntatottumusten eroavaisuudet eivät tosin ole olleet järin suuria, ja toisaalta suuresti eroavien liikuntamäärien tutkimukset ovat olleet lyhytaikaisia.
Tästä syystä uusi tapaustutkimus eräästä kaksosparista on valaiseva: toinen kaksonen oli tehnyt suuren määrän kestävyysharjoittelua yli 30 vuotta kilpaillen maratoneilla ja triathlonissa Ironman-matkoilla, kun taas toinen oli fyysisesti passiivinen autonkuljettaja. Ei ollutkaan yllättävää, että passiivisella kaksosella oli 10 kiloa enemmän kehonrasvaa, huonommat veren rasva- ja sokeriarvot sekä litran verran heikompi absoluuttinen hapenottokyky.
Lihassolunäyte osoitti kuitenkin hämmästyttävän eron lihaksen laadussa: elinikäisen harjoittelun tuloksena toisella kaksosella oli 94 prosenttia hitaita, tyypin I lihassoluja, kun taas harjoittelemattomalla oli tyypillinen jakauma ja vain 40 prosenttia hitaita soluja. Tyypin I solut tuottavat voimaa hitaammin kuin tyypin II solut, mutta ovat vastaavasti kestävämpiä ja parempia polttamaan rasvaa. Kestävyysharjoittelun on aiemminkin tiedetty muuttavan lihassolukoostumusta tyypin I suuntaan, mutta perimän on uskottu selittävän jakaumasta noin puolet.
94 prosenttia on korkeimpia kirjallisuudessa koskaan raportoituja lukemia ja osoittaa laadun ohella harjoittelun keston tärkeyden: lihaskestävyys voi jatkaa kehittymistään vuosikymmenten ajan harjoitteluvolyymin säilyessä suurena. Yhdestä kaksosparista ei voi vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta lihas sattaa olla muovautuvampi kuin aiemmin on uskottu. (Bathgate (2018) Eur J Appl Physiol)
Taloudellisuus paranee harjoittelulla
Veteraaniurheilijoita tutkimalla on mahdollista arvioida, mitkä iän myötä ilmenevät muutokset ovat itse ikääntymisen ja mitkä fyysisen aktiivisuuden vähenemisen tulosta.Parin vuoden takaisessa tutkimuksessa verrattiin koko elämänsä kestävyysharjoittelua tehneitä ikääntyneitä (n. 65 v.) urheilijoita nuoriin (n. 28 v.), yhtä paljon harjoitteleviin kuntoilijoihin aineenvaihdunnan ja lihasten laadun osalta.
Yleinen käsitys aineenvaihdunnan hidastumisesta iän myötä pitää paikkansa vain, jos liikunta vähenee.
Heikentyneestä maksimaalisesta hapenottokyvystä huolimatta veteraaneilla oli parempi taloudellisuus pyöräergometritestissä kevyellä ja kohtuullisella teholla. He myös käyttivät enemmän rasvaa ja vähemmän hiilihydraattia polttoaineena. Ikääntyneillä oli enemmän tyypin I lihassoluja. Tyypin II soluja heillä oli vähemmän, ja ne olivat kooltaan pienempiä.
Kiinnostavaa oli, että perusaineenvaihdunta heillä oli yhtä vilkas kuin nuorilla liikkujilla – tämä osoittaa, että yleinen käsitys aineenvaihdunnan hidastumisesta iän myötä pitää paikkansa vain, jos liikunta vähenee. (Dubé (2016) Med Sci Sports Exerc)
Teksti Hilkka Kontro Kuva All Over Press
Juttu julkaistu Juoksijassa 7/2018