Superlatiivien Sveitsi tarjoaa suomalaisen lomakauden huipennukseksi pitkän matkan triathlonin. Ironman Zürich tarjoaa upeita maisemia, pitkiä pyöränousuja ja kaupungin keskustaan vievän juoksun. Koitoksen kokeneena nostan peukut tukevasti tanaan.
Lähes 25 astetta. Zürich-järven Celsiukset ylittävät niukasti märkäpukukiellon rajan, mutten tiedä sitä vielä.
On pitkän matkan Ironman-triathlonin aatonaatto. Kisainfossa alkaa osuus, jota kaltaiseni keskinkertainen uimari odottaa jännityksellä. Saako märkäpuvussa uida?
Vastausta ei tule. Kuulemme mittauksesta, joka on vasta osa klassista tarinan kaarta. Suuren järven pintalämpötila saattaa muuttua yllättävän nopeasti. Ratkaisu luvataan aattoiltaan mennessä.
Rankka vesisade ropisee valtavan teltan kattoon. Ironmanin tapaan kuulemme litanian hylkäämiseen johtavista rikkeistä.
Sveitsin Ironman-triathlon on järjestetty yli 20 kertaa. Kuva Ironman / Getty Images
Mäkiä, maisemia…
Vajaat kaksi vuorokautta myöhemmin katselen maisemia paikassa, jonka kilpailunjohtaja Nico Aeschimann on kertonut minulle pyörälenkin suosikikseen. Bergstrassea eli vuorikatua piisaa Oetikonista vajaat kolme kilometriä. Emme aja vuorelle vaan kukkulalle, mutta Ironman on nimennyt nousun kihelmöivästi The Beastiksi eli hirviöksi.
Mäet eivät ole tolkuttomia, mutta saa niistä tarinaansa esteen, jos ajaa liian kovaa. Seuraan mittaria, annan mäkijalkojen ja hätäilijöiden mennä. Syön ja juon. Huipulla laitan vilkun päälle, moni puuskuttaja keräilee rytmiään.
Pyöräily sopii etenkin aeroasentonsa kanssa tuskaileville ja mäkikuskeille.
Alamäki päättyy Beastia hieman matalampaan, mutta selvästi pidempään ja loivempaan nousuun. Toisella kierroksella siellä ei ole kivaa, jos matka kuluttaa liikaa voimia.
Sveitsissä laskutaidot tuovat vauhtielämyksiä ja rentoutta – sekä näkyvät kellossa. Taitavimmat tai hurjimmat ujeltavat lähes satasen tuntinopeuksia mutkitellessaan kohti Küsnachtia. Paikoitellen aeroasento on ihan ymmärrettävästi kielletty.
Ihailen, miten taiturin pyörä kiihtyy, kun keho painautuu vaakaputkea vasten muna-asentoon. Lasken kuuttakymppiä, muna katoaa kurviin.
… ja pyöräilyä rantatiellä
Zürich-järven rantatie on ripeän tasainen. Sitä on puolet reitistä, esimerkiksi alun 30 kilometriä – mainio prologi. Tarkkaavaisuuden pitää säilyä, sillä Sveitsin lait eivät salli pitkän kisan ajaksi täydellistä autokieltoa.
Lenkin lopun Heartbreak Hill ei ole kovin kummoinen haaste, mutta siellä riittää katsojia ja tunnelmaa!
Kaunista ja vaihtelevaa reittiä on henkisesti helppo ajaa toisellakin kierroksella. Olen silti kypsä juoksuun, kun lasken Heartbreakilta toisen kerran. Lämpötila on noussut lähelle 30 astetta.
Olen edennyt turhankin selvästi aerobisen kynnyksen alla. Noustessani pyörältä meinaan silti oksentaa.
Käännekohta
Suola. En pysähtynyt pyytämään sitä huolloista ja unohdin ostaa tabletit kisan aattona. Innostuin, sillä ”Wetsuit allowed” -aanelosia oli pitkin telttakylää.
Aamuvarhaisella uinti käytiin yhtenä kierroksena. Tavoiteaikoihin perustuva rullaava lähtö jakoi porukan hyvin, enkä kokenut edes alussa törmäilyjä. Iloitsin märkäpuvusta.
Uinti käydään yhtenä kierroksena Zürichin edustalla. Kuva Ironman / Getty Images
Pisimmän suoran sivuvastaisessa muistin, miksi kisan alla kannattaisi panostaa uintiin eikä luottaa pelkkään pyöräilyyn ja juoksuun vuorilla.
Eipä silti, oli vuoristoteiden pyöräilystä apuakin. Totuin kisaa tiukempiin mäkiin ja koin hellettä.
Juoksun alkuhuollosta poimin vihdoin suolaa. Kahden maisemiltaan lenkin tylsimmän kilometrin aikana olo kohenee. Sitten kilometrit napsuvat varmistellen viiden minuutin kieppeille.
Tasaisen kympin kierroksen puolivälissä kiittelen jälleen Aeschimannia. Hän on puhunut triathlonistit Zürichin kävelykeskustaan. Kannustukset nostavat fiilistäni. Vilkku päälle!
Jos näyttävä reitti antaa sinulle voimia, osta matkaliput Sveitsiin.
Toisen kierrokseni alussa nopeimpia hehkutetaan maaliin. Olen kaukana tavoitteestani, ja päätän jatkaa peruskestävyyslenkkieni vauhtia ainakin puolimaratonin. Ilahdun, kun huomaan, että mihinkään ei satu.
1.47 ja puolet matkasta juostu. Kolmannella kierroksella herpaannun retkeilemään. Sopivasti haastavaa etenemisen porkkanaa ei löydy, joten nautiskelen aprikooseja ja tapahtumaa ja kävelen välillä. Unohdan, että pyöräilyn mäet ovat vieneet aikaa muiltakin.
Kärki kiinnostaa, mutta Zürich ei elä kisaa samalla väenpaljoudella ja intensiteetillä kuin vaikkapa kööpenhaminalaiset. Onneksi ihmiset silti kannustavat eivätkä vain katsele.
Neljäs kierros tuntuu juhlalta. Uuvuttaa, mutta kipuja ei ole. Kävelyt harvenevat, juoksu voittaa. Kylmää vettä päähän ja kilometri kerrallaan maaliin.
Jälkipelit
Illan iloitsen reitiltään upean Ironmanin varmasta läpäisystä. Tunnelmaa kohottavat spontaanit jälkipelit Nicoksi muuttuneen Aeschimannin kanssa.
Seuraavana päivänä autobahnalla iskee blues, kisakokemuksen viimeinen este. Miksi päätavoite on kääntynyt retkeilyksi?
Vastaus valmistuu vasta viikkojen kuluessa. Kisassa merkityksettömäksi osoittautunut epäilys liian rankasta aika-ajoasennosta on johtanut lipsumiseen valmistautumisessa – ja ohuella kisapinnalla kuorrutettuun retkeilyasenteeseen. Se on näkynyt kellossa enemmän kuin märkäpuku.
Ironman Zürich Switzerland
- Euroopan kallein
- Seuraava kisa 21. heinäkuuta 2019
- 648–880 Sveitsin frangia eli 570–780 €
- Zürichiin hyvä lentotarjonta, sujuva junayhteys keskustaan
- 20 vuoden historiassa märkäpukukiellot myös ikäsarjoissa 2013 ja 2015. Viime vuosina ilmoittautuminen on onnistunut vielä kisakeskuksessa.
- Kisan verkkosivut: Ironman Zürich Switzerland
Nousut
- The Beast 2,81 km, 176 m, 6,2 %
- Egg 5,7 km,150 m, 2,6 %
- Heartbreak Hill 0,9 km, 74 m, 8,1%
Juttu julkaistu alunperin Pyöräily+Triathlonissa 5/2016.