2 000–3 500 euron pyörien kysyntä kasvaa tänä keväänä. Sähköavusteiset pyörät ovat hiljalleen nostaneet uusien fillareiden keskihintaa, mutta tuore työsuhdepyörien verovapaus napsauttaa vaihteen isommalle.
Työantaja hankkii pyörän joko leasing- eli vuokrasopimuksella tai suoraan omistukseensa. Työntekijä ei saa etua ostamastaan pyörästä vaan kyse on nimenomaan työantajan omistaman tai hallitseman pyörän käyttöoikeudesta.
Veroedun yläraja on 1 200 euroa vuodessa, ja summa voi sisältää huoltoja ja pyörän varusteita sekä kypärän. Jos saman summan nostaisi palkkana, siitä pitäisi maksaa tulovero eli työntekijä hyötyy suoraan tuloveroprosenttinsa verran.
Kolmen vuoden jaksotuksella verottoman polkupyöräedun suurin kokonaissumma on 3 600 euroa sisältäen mahdolliset huolto- ja vakuutuskulut sekä varusteet. Neljän vuoden sopimus toisi pottiin 1 200 euroa lisää ja yleisemmin tarjottu kaksi vuotta vähentäisi saman summan.
MAKSIMISUMMAA EI TIETENKÄÄN tarvitse käyttää, mutta sinne suuntaan kysyntä ilmeisesti ainakin aluksi painottuu. Hyviin pyöriin pääsee kiinni pienellä kuukausisummalla ilman ostolle tyypillistä isoa kertamaksua.
Veroedulla Sanna Marinin (sd.) hallitus kannustaa karsimaan liikenteen päästöjä ja siinä sivussa kuntoilemaan.
Pyörää saa toki käyttää kaikkiin omiin ajoihin. Edun hintaluokalla on ajateltu erityisesti sähköavusteisia pyöriä, mutta valita voi vaikka kepeän täysjoustomaasturin tai triathlonpyörän, jos työantaja ei rajaa valintaa. Ja miksipä rajaisi, sillä olennaista on ihmisen motivaatiolle sopiva liikuntaväline.
Työantajalle edun tarjoaminen ei tuo juuri lisäkuluja, jos palkka pienenee luontoisedun verran. Päästöjen karsinta sopii yritysvastuuseen. Etuun tarttuvat työntekijät kiittävät, eikä heidän sitoutumisensa ainakaan laske. Lisääntyvä liikunta tuppaa pienentämään työterveysmenoja ja parantamaan tuottavuutta. Parkkipaikkoja tarvitsee ehkä vuokrata vähemmän.
Koronarajoitukset ovat lisänneet ulkoliikunnan suosiota, minkä seurauksena pyörät kävivät viime vuonna todella hyvin kaupaksi. Pandemia vaikuttaa yhä kevätkesällä, pyöräkaupan normaalina sesonkiaikana. Tähän saumaan työsuhdepyörää tarjoava työantaja voi luoda aikamoisen innostuksen.
MILLÄ EHDOILLA pyörän voi lunastaa leasing-sopimuskauden jälkeen? Jos pyörä on ollut työantajan omistuksessa, saako työntekijä sen ilman veroseuraamuksia, kun kulut on kuoletettu luontaisetuina?
Vastaukset ovat vasta muotoutumassa. Jälkimmäisessä tapauksessa maksu työntekijälle jäänee pieneksi. Tätä tekstiä varten tarkastaessa leasing-yhtiöt puolestaan kertoivat lunastusarvoksi 1–25 prosenttia pyörän alkuperäisestä hankintahinnasta, ja isompiakin loppulaskuja saatetaan tarjota. Etenkin hintavissa pyörissä ero on merkittävä, jos pyörän aikoo hankkia lopulta omaksi. Pahimmillaan veroedun hyöty voi valua valtaosin vuokraajalle.
Asialla on merkitystä, vaikka aikoisit sopimuskauden jälkeen jatkaa toisella uudella työsuhdepyörällä. Hyvin pidetyllä 2–4 vuotiaalla laatupyörällä on arvoa, jos sen myy eteenpäin. Sähkäreissä akun kuluminen on tosin oma lukunsa. Ainakin toistaiseksi akut ovat hintavia, joten vaihtotarve vaikuttaa olennaisesti pyörän jälleenmyyntiarvoon.
Työsuhdepyörien etu vähentää valtion verokertymää. Onko päätös hyvä? Sen ratkaisevat lopulta työsuhdepyörien kuskit. Jos pyörät pyörivät ja autoilu samalla vähenee, vastaus on selkeä kyllä. Siinäpä tavoite etuun tarttuville – pyörätyypistä riippumatta.
Tomi Savolainen
Pyöräily&Triathlonin päätoimittaja 1/2021