Multisport-tapahtumat ovat löytäneet tiensä yhä useamman liikkujan kilpailukalentereihin. Seikkailulliset kilpailumuodot sopivat mainiosti myös suunnistajan repertuaariin, sillä siitähän lopulta on kyse, suunnistamisesta.
Pyörä, kypärä, kompassi, ulkoiluun sopiva varustus ja kisakaveri. Siinä yksinkertaisimmillaan multisporttaajan aloituspakkaus. Multisport kisaan osallistuvan varustelista voi olla yllättävän lyhyt.
Multisport kilpailuita järjestetään muutamasta tunnista lähtien ja monista tapahtumista löytyy erikseen kilpa- ja harrastesarjat. Tapahtumiin osallistutaan vähintään kahden hengen joukkuein. Valittavana on naisten, miesten ja sekasarjat.
Multisportin isoveli on seikkailu-urheilu. Yleistäen, alle 24 h tapahtumat luokitellaan multisport-kilpailuiksi, yli menevät saavat seikkailu-urheilun tittelin. Seikkailu-urheilu ei ole aloittelijan laji. Useamman vuorokauden tapahtumat vaativat jo huomattavasti enemmän harjoittelua, kokemusta, varustelua sekä rahaa. Kilpailuita järjestetään ympäri maailmaa.
Molempia lajimuotoja yhdistää lajivalikoima ja lajien vaihtuminen. Juoksu, pyöräily ja melonta muodostavat perustan. Melontakalusto löytyy järjestäjän puolesta. Lisäksi kilpailijoita voidaan ilahduttaa esimerkiksi rullaluistelulla ja vesistöjen ylityksillä uiden tai uimapatjoin. Kaikkea tekemistä yhdistää suunnistaminen.
Jotta kaikkeen ei ole mahdollista täysin varautua ja valmistautua, liittyy multisportiin ja seikkailu-urheiluun olennaisesti tehtävärastit, questit. Niillä vastaan voi tulla mitä tahansa laskeutumisen, ammunnan ja älykkyystehtävän väliltä.
Kilpailut viedään läpi yleensä tuttua kaavaa noudattaen, kilpailun pituudesta riippumatta. Ensimmäisenä vuorossa on reitin suunnittelulle varattu aika. Joukkue saa karttamateriaalit ja pelikirjan ennen lähtöä. Järjestäjä on merkannut kierrettävät rastipisteet kartalle, pelikirjasta selviää, millä välineellä edetään ja miltä rasteilta löytyy quest-tehtäviä. Joukkueen tehtäväksi jää suunnitella kulkemansa reitti. Toisin kuin suunnistuskilpailuissa, kartan ja reitin saa nähtäville jo ennen lähtölaukausta.
Prologi aloittaa useimmat tapahtumat. Se on usein lyhyt suunnistus lähtöalueen tuntumassa. Tarkoituksena on joko viihdyttää paikalle kertynyttä yleisöä tai jakaa bonusminuutteja tulevaa kisaa varten. Yleisesti varsinainen kilpailu jatkuu heti prologin jälkeen. Kilpailun voittaa joukkue, joka suoriutuu reittikirjan kuvaamasta reitistä nopeimmin. Suorittamattomista quest-rasteista tulee aikasakkoa.
Seikkailu-urheilusta kumpuaa myös muita lajiyhdistelmiä. Yksi niistä on aivan tuore laji Kairacross. Suomessa järjestettiin packraft-melontaa ja jalkaisin etenemistä yhdistävä tapahtuma Vätsärin erämaassa sekä Ylläksen maisemissa.
”Kyllä tästä varmaan laji tulee”
Seikkailu-urheilija ja suunnistaja Juha Prittinen tutustui itselleen uuteen lajiin viime kesänä Vätsärissä. Kairacross on suunnistusmaailman uusimpia tulokkaita. Laji on puhdasta suunnistusta, mutta erilaisin etenemistavoin. Kyseisessä lajimuodossa eteneminen on sallittua niin jalan kuin vesistöjä pitkin. Lajissa käytettään packraftia, eli ilmatäytteistä lauttaa, joka on kuitenkin niin pieni, että tyhjänä sen saa pakattua reppuun. Kairacrossin tapahtumaisäntänä toimii Jouni Junkkaala.
Prittinen osallistui tapahtumaan yhdessä pitkäaikaisen seikkailu-urheiluystävänsä Juha Lehtosen kanssa. Joukkue voitti linnuntietä noin 300 kilometrin pituisen kilpailun ylivoimaisesti ja pääsi ainoana joukkueena maaliin asti. Kairacrossissa, kuten rogainingissakin, järjestäjä pyrkii tekemään radan, jota kukaan ei ehdi suorittamaan aivan loppuun asti.
Reilusti yli 300 kilometrin suunnistettava taival saattaa tuntua monista utopistiselta, mutta Prittiselle sopii, mitä pidempi matka on kyseessä.
– Minun vahvuus on se, että tiedän, miten kisoja voitetaan.
Tietoa tulee kokemuksen kautta. Siinä syy, miksi aloittelijan ei alkuinnostuksesta huolimatta kannata suunnata suin päin vaativimpiin tapahtumiin. Tosin esimerkiksi aloittelija pystyi ottamaan Kairacrossin myös pitkänä vaelluksena telttoineen ja raskaampine kantamuksineen. Prittinen laski, että ennen ruokakätkön vientiä, kummallakin joukkueen jäsenellä oli kannettavanaan noin 15 kiloa. Kätkön viennin jälkeen 10. Se on optimointia.
Pitkiä tapahtumia ei kannata jättää kuitenkaan kokeilematta. Omaa jaksamista pohtivan kannattaa pysähtyä Prittisen ajatuksen äärelle. Hyvin epätieteellinen pohdinta on päätynyt siihen lopputulokseen, että ihmisen fysiikka on vuosituhansia vanhaa eikä nykyinen yltäkylläisyydessä eläminen paljasta meille kaikkia voimavarojamme.
– Kropasta löytyy sellainen toiminta-alue, jota ei normaaliarjessa koskaan käytä. Se on siellä olemassa, kun vain kaivaa esiin. Tietysti se, että kun on treenannut tarpeeksi tuon tyyppisiä, rasva-aineenvaihdunta mobilisoituu aika helposti, ei tule semmoista kuolemanlaaksoa tai tummumista, kun verensokeri laskee.
Vauhdillisesti pitkissä tapahtumissa ei mennä jatkuvasti kieli vyön alla. Vauhti siis poikkeaa keskimatkan suunnistussuorituksesta. Vauhtia tasapainotellaan pitkin matkaa. Prittinen pareineen meloi koko kilpailun suhteellisen kovaa vauhtia. Kivikossa jalan etenemisen ollessa hyvin hidasta, fyysinen panostus laitettiin vesille.
– Omasta kovasta ei tarvitse ottaa kovin montaa prosenttia pois, niin sillä jaksaa yllättävän kauan. Ei se ole mitään hidasta vaeltamista, vaan silti aika sujuvaa ja vauhdikasta menoa. Siihen se perustuu, että löytää sen sopivan vauhdin.
Pitkät kestävyyssuoritukset kiehtovat ihmisiä yhä enemmän. Samalla lajit, joissa kokeneet konkarit ja vasta-alkajat pääsevät samoille radoille ovat osoittautuneet menestyksiksi. Sen kertoo myös Jukolan viestin ja massahiihtojen osanottajamäärät. Prittinen näkee myös Kairacrossilla tulevaisuuden.
– Oli useampi tiimi, jotka otti sen ihan tosissaan. Se oli lupaavaa, koska oli ensimmäisiä kertoja, kun Suomessa tällaista järjestettiin. Kyllä tästä varmaan laji tulee.
Myös Kairacrossissa sai karttamateriaalit lähtöä edeltävänä iltana, jolloin suunniteltiin kuljettava reitti. Prittinen ja Lehtonen tekivät hyvinä melojina tietoisen valinnan hyödyntää mahdollisimman paljon vesistöjä.
– Periaate oli se, että aina jos on vesistöä edessä, melotaan. Tiedettiin, että nopeus on noin kaksi kertaa meloessa, niin suoraan viivaan verrattuna kannattaa kiertää jo ympyrän kaari. Tehtiin reittiä suunniteltaessa silmämääräinen graafinen arviointi.
Kahden lajin ja suunnistusvuorojen vaihtelu antaa taukoja ja uusia virikkeitä hereillä pysymiseksi. Myös tarkalla etukäteissuunnittelulla varaudutaan tulevaan väsymykseen, joka kärkijoukkueilla on väistämättä edessä. Kaikista muutoksista suunnistuksen osalta neuvoteltiin yhdessä ennen toteuttamista.
– Varmistellaan muutenkin kaverilta, jos tulee epävarmuutta. Ei ole häpeä ottaa se puheeksi, pysähtyä ja katsoa, mitä mieltä toinen on.
Kairacrossissa korostuu pitkäkestoinen suunnistussuoritus, jossa mukana matkustaa etenemisen taktiikka. Lajin plussana varustemäärä pysyy maltillisena verrattuna seikkailu-urheiluun. Ravinto on kuljetettava mukana itse ja omista tarvittavista tauoista osattava huolehtia.
Kartta saattaa yllättää kansallisten kisojen suunnistajan. Rastinottovirheet lasketaan tunneissa. Pelkän rastiympyrän halkaisija oli 700 m. Prittinen naurahtaa ja toteaa, että rastiympyrään saisi järjestettyä pienen sprinttisuunnistustapahtuman. Koko kartan liiallinen tuijottaminen voi olla masentavaa ja jos mittakaavaa ja radan pituutta alkaa miettiä etukäteen, ei siitä seuraa kuin kauhea epätoivo.
Lähtökohtaisesti Kairacross sopii Suomeen kuin nyrkki silmään.
– Suomessa on muinaisuudesta asti menty vesiä pitkin. Eihän Suomessa edes kannata mennä maata pitkin. Se on ihan mahdotonta!
Lue myös:
Kairacross Vätsäri: Vuoroin jalan, vuoroin meloen – pyhää ja kirottua erämaata
Teksti Anu Uhotoinen Kuva Tomi Liljemark
Suunnistaja 5/2021