Racing the Planet Laplandin noin 40 kilometrin etapit on nyt juostu. Huomenna odottaa 80 kilometrin pitkä marssi.
Päivän juoksuetappi alkoi 30 kilometrin soratieosuudella. Osumaa ottanut oikean akillesjänteen yläosa toimi yllättävän hyvin eikä tiellä olennaisesti rajoittanut juoksua. Ensimmäisen tunnin eteneminen oli helppoa, jopa flow-fiiliksiä.
Selkään tosin tuli vasemmalle ylös liikerajoite – tuttu kutsumaton vieras alkukesältä. Veikkaan, että yksi fasettinivel ei liiku normaalisti. Se ei matkaa pysäytä, mutta tuntuu kyllä juostessa repun kanssa.
Myöhemmin leirissä lääkintätiimistä ei löytynyt fysioterapeuttia tai vastaavaa. Kun muutkaan kyselyt eivät tuottaneet apua, kokeilin vanhoja konsteja, jotka eivät vaikuta ratkaisseen asiaa.
Pian toisen tunnin täytyttyä ehdin 20 kilometriin. Edellä olivat jälleen nopeat japanilaiset, mutta muut jäivät toisella kilometrillä taakse.
Kolmannen tunnin jälkipuolella teiden hölkkääminen raskaanpuoleisen repun kanssa alkoi olla narraamista. Päätin esimerkiksi pitää vauhdin ainakin 25 kilometriin saakka tai tietyn matkan päähän seuraavasta huollosta, jossa olisi päivän henkinen maali.
Onneksi muutama kilometri ennen huoltoa reitti vei polkumaiselle mutkittelevalle metsätielle. Sitä pitkin nousimme mäelle avoimen näkymän metsäaukolle ja kohti Äkäskerolle vievän polun alkua.
Helteen kiepeille lämmennyt päivä alkoi tuntua suolan, nesteen ja energian kontrollista huolimatta. Annoin itselleni luvan sauvakävellä valtaosan noususta Äkäskerolle.
Tunturilta näkyi tällä kertaa osa tutuista maisemista. Etenkin pohjoiseen näkymää peitti ilmaan tiivistynyt kosteus, joka osaltaan kertoi kuumuudesta.
Navakka vastatuuli puolestaan kertoi lähestyvästä ukkosesta, jonka jyly säesti hieman myöhemmin laskeutumista päivän maaliin. Se oli rakennettu Peurakaltion erämaakahvilan miljööseen.
Illan teemana oli energiavarastojen täydennys repusta sekä yllätyksenä järjestäjän tarjoamasta poro- tai kasviskeitosta.
Huomenna torstaina odottaa viikon kovin koitos: pitkäksi marssiksi nimetty 81,2 kilometriä. Ensimmäisiä 30 kilometriä ilahduttavat polut, sen jälkeen etenemisen pitäisi pysyä kasassa hiekkateillä sekä viimeisen kympin asvaltilla.
Seuraavan tekstin kirjoitan luultavasti perjantaina, sillä pitkä marssi vie minulta vähintään pitkälle iltaan. Moni saapuu maaliin vasta perjantaina. Viimeinen etappi, 12 kilometrin sprintti Äkäslompoloon Ylläksen juurelle, juostaan vasta lauantaina.
Lue myös:
Etappikisan yhteisöllisyys syntyy leirissä ja reitillä
Toiselle etapille vajavaisella palautumisella – Racing the Planet Lapland
Racing the Planet Lapland -etappijuoksun seuranta alkaa