Muut lajit tulevat juoksijan ohjelmaan usein vasta silloin, kun jalat eivät syystä tai toisesta kestä juoksemista. Mutta olisiko monilajisuudesta juoksijalle hyötyä? Kysyimme asiaa kokeneelta kestävyysjuoksuvalmentajalta Ari Nummelalta.
Juoksu on laji, jota olosuhteet eivät rajoita kuten hiihtoa. Juosta voi ympäri vuoden missä päin maailmaa tahansa, joten juoksijat eivät hirveästi tee muuta harjoittelua. Mutta kannattaako juoksijan vain juosta vai olisiko jopa etu, että juoksija tekisi muita lajeja?
– Ei tästä varmaan mitään ihan faktatuloksia ole olemassa, mutta itse ainakin kannattaisin ajatusta, että olisi muitakin lajeja tekemään kestävyysharjoittelua kuin pelkkä juokseminen. Silloinkin kun ei ole mitään akuuttia vammaa tai muuta mikä pakottaisi vähentämään juoksuharjoittelua, Ari Nummela sanoo.
Hän valmentaa Eemil Helanderin lisäksi monia juoksijoita. Myös Nummelan ryhmässä muita lajeja on tullut ohjelmaan ”pakon sanelemana” eli jalkavaivojen vuoksi.
– Useimmiten pyöräilyä. Vesijuoksu olisi hyvä, mutta se on niin tylsää. Sitä ei kukaan oikein halua tehdä, ellei ole pakko. Pyörä on hyvä kesäaikaan ja hiihtokin sopisi loistavasti. Matalatehoiset pk-harjoitukset voisi tehdä muillakin lajeilla kuin juoksemalla, Nummela sanoo.
Vaikka vesijuoksu olisi hyvä, moni kokee sen nimen omaan tylsänä. Siihen vaihtelua voi hakea intervalliluonteisena, mikä tuo vaihtelua harjoitteluun ja mielenkiintoa tekemiseen. Peruskestävyysharjoittelun tekeminen muuten kuin juosten säästää kuitenkin jalkoja, kun iskutusta ei tule samalla lailla kuin juoksussa.
– Sitä en kannata, että suorituskykyyn vaikuttavia vetoharjoituksia tehtäisiin muilla lajeilla. Se siirtymävaikutus ei ole sellainen, että sillä saataisiin paras tulos. Tuorein kokemus tuosta on Eemilin kanssa tältä kesältä, kun hän pystyi tekemään pyöräilyä aiemmin kuin juoksua. Se vahvisti ajatusta, ettei millään muilla lajeilla pysty lajinomaista suorituskykyä tekemään. Tuloskunto tippui.
– Kun korvaavia tekee, olisi paras kuitenkin, että ainakin vetoharjoituksia pystyisi tekemään juoksemalla. Vaikka Eemil teki pyöräilyharjoituksia, joissa joutui todella tiukille, ei sillä juoksun tuloskuntoa pidetä yllä. Tärkeimmät harjoitukset pitää pystyä tekemään omassa lajissa, jotta se paranisi.
Ennen kuin Helander valitsi juoksun, hän kilpaili tavoitteellisesti sekä hiihdossa että juoksussa. Silloin näkökulma monilajisuuteen on erilainen. Helander painotti tuolloin talvikaudella hiihtoa ja kesäkaudella juoksua. Silloinkin talvella pääosa tehoharjoituksista oli juosten.
Teksti Heidi Lehikoinen Kuva Seppo Anttila