Niko Anttola voitti sekä kultaa (U20 10 km vapaa) että hopeaa (U20 20 km perinteinen) nuorten MM-kisoissa (27.1.-5.2.2023) Kanadan Whistlerissä. Sitä ennen tuore maailmanmestari on jo ehtinyt voittaa hopeaa kaksissa edellisissä nuorten MM-kisoissa: 2 vuotta sitten viestihopeaa ja vuosi sitten hopeaa 10 km perinteisellä. Monipuolisesti lahjakas urheilulukiolainen on yksi Suomen hiihdon suuria tulevaisuuden toivoja.
Poikkeuksellisen hyvä hapenottokyky ja nuorelle urheilijalle epätyypillisen korkeat kynnystehot. Tasavahva molemmilla hiihtotavoilla. Nopea ja taitava. Puhuu vähän harjoittelustaan, mutta tekee sen sitäkin paremmin ja kannustaa aina muita. Näin valmentajat ja treenikaverit kuvailevat nuorten MM-kilpailuissa viime talvena hopeaa hiihtänyttä 19-vuotiasta Niko Anttolaa.
Nuorten maajoukkueen ja Anttolan lukioryhmän valmentaja Ville Maunuksela sanoo, että kaikki luonnehdinnat pitävät paikkansa. Anttola on todellinen lahjakkuus, jolta odotetaan paljon.
– Vaikka Niko on nuori urheilija, myös kynnystyöteho esimerkiksi anaerobisella kynnyksellä on korkea. Se on monesti ominaisuus, joka iän myötä kehittyy vahvemmaksi ja lähemmäksi maksimaalista hapenottokykyä, Maunuksela sanoo.
– Niko on myös nopea ja teknisesti tosi taitava hiihtäjä sekä tasavahva molemmilla hiihtotavoilla. Tasatyöntö ja puhdas voimakapasiteetti ovat vielä hänellä isoimpia kehityskohteita.
Mitalisadetta nuorten arvokisoista
Anttolan viime talven hienot saavutukset antavat katetta suurille odotuksille. Kemiläistä Visa Ski Teamia edustava hiihtäjä nappasi nuorten perinteisen 10 kilometrin MM-hopean lisäksi kaksi kultaa ja sekaviestipronssia Euroopan nuorten talviolympiafestivaaleissa eli EYOF-kisoissa Vuokatissa.
Nuorelle urheilijalle EYOF-kilpailut ovat usein iso etappi uralla. Viime talvena Anttola pääsi nauttimaan kilpailuista kotiladuillaan, sillä hän asuu ja opiskelee Vuokatissa.
– Ihan mukava tapahtuma. Enemmän porukkaa kuin jossain pelkästään oman lajin kisoissa. En hirveästi muita lajeja ehtinyt seurata, kun hiihdossa aikataulu oli aika tiukka.
– Viime talvi oli hyvä. Harjoitteluni onnistui kesällä, ja joulukuusta lähtien hiihto sujui mainiosti. Pystyin nostamaan perustasoni vuosi sitten sellaiselle tasolle, että sillä saavutin jo aika hyvän tuloksen. Nuorten MM-hiihtojen aikaan olin ehkä vähän paremmassa kunnossa kuin EYOF:ssä. Varmaan se hopeakisa 10 kilometrin perinteisellä Norjan Lygnassa oli suorituksena paras, Anttola sanoo.
Menestys ja hienot hiihdot ovat tuoneet paljon huomiota ja nostattaneet hiihtokansan toiveita, josko nuoresta Anttolasta olisi nopeastikin uudeksi kansainväliseksi suomalaismenestyjäksi.
– Minuun kohdistunut huomio ja odotukset eivät vaikuta hirveästi mihinkään omassa tekemisessäni. Hommia vaan pitää jatkaa. Kaikki tekeminen tähtää menestymiseen aikuisena, Anttola sanoo määrätietoisesti.
Isä valmentajana
Nikon valmentajana toimiva isä Marko Anttola sanoo havainneensa poikansa lahjakkuuden tämän ollessa 15–16-vuotias. Samoihin aikoihin hän huomasi, kuinka nuorukaisella oli kova into panostaa lajiin enemmänkin ja yhdistää hiihtoharjoittelu ja opiskelu urheilulukiossa.
– Nikon käytyä testissä 16-vuotiaana näimme, että hänellä oli hapenotossa lahjakkuutta sekä halua treenata ja tehdä duunia. Toki olihan Niko Hopeasompa-mitalisti jo 13-sarjassa, mutta ehkä menestys tuli sillä, että hän oli pituuskasvussa edellä toisia. Hopeasompa-iässä menestys vaihtelee sen mukaan, miten kenelläkin fyysinen kehitys etenee, Marko Anttola sanoo.
– Vuosien mittaan Nikolle on kehittynyt aika hyvä näkemys treenaamisesta. Keskustelemme paljon ohjelmista, ja annan Nikolle myös tilaa päättää treeneistä. Siitä hän saa motivaatiotakin, kun on saanut itse miettiä. Hän osaa urheilijana yhä enemmän analysoida omaa tekemistään ja tuntee kroppansa aika hyvin.
Kaksikko on linjannut, että harjoittelu jatkuu aika lailla samantyyppisesti kuin aiemminkin. Kestävyysharjoittelu painottuu, mutta monipuolisuus säilyy.
– Huoltavaa harjoittelua ja liikkuvuutta pitää olla riittävästi, ettei vammoja tulisi. Parissa vuodessa voisi olla niin, että Niko vakiinnuttaa paikkansa kymppisakissa yleisessä sarjassa. Lisäksi on realismia lähteä kaivamaan mitalia nuorten MM-kisoista, Marko Anttola sanoo.
Harjoittelussa tärkeää on nousujohteisuus
Toistaiseksi Anttolan harjoituskausi on sujunut hyvin. Mitään yhtä tiettyä painopistealuetta kaksikko ei kesän harjoitteluun asettanut, mutta syksyn harjoittelussa teemana on hapenotto.
– Siihen olen ollut tyytyväinen, että olen pystynyt saamaan tähän harjoituskauteen hyvän nousujohteisuuden. Olen pystynyt viemään harjoittelua eteenpäin täysin suunnitelmien mukaan, Niko sanoo.
Harjoittelun suunnittelua on tarkentanut myös se, että Suomen Cupeissa ja SM-kilpailuissa hän on jo voinut mitata vauhtiaan kotimaan kärjen kanssa.
– Ihan absoluuttinen Suomen kärki menee kovaa, mutta siinä takana on aika tiukkaa. On ollut mukavaa päästä samoihin kisoihin testaamaan vauhtiani. Pitää katsoa sitten kun aika tulee, että mikä tilanne on.
Jo viime kaudelle harjoittelua muutettiin hieman.
– Harjoittelua kovennettiin silloin jonkun verran, että saadaan progressiota. Ajatus on, etten olisi lukion jälkeen enää niin paljon jäljessä siitä aikuisten huippujen harjoittelusta. Harjoittelua on lähdetty viemään siihen, mitä sen aikuisissa pitäisi olla, Niko sanoo.
Treenikavereilta arvostusta
Ystävät kehuvat Anttolaa niin urheilijana kuin ihmisenä.
– Kaiken mihin Niko ryhtyy, hän tekee huolella, oli kyse sitten urheilusta tai kouluhommista. Nikosta voi saada vähän ujon ja hiljaisen ensivaikutelman, mutta sen alla on mahtava jätkä, joka kannustaa kaikkia, Topias Kemppi sanoo.
Samansuuntaisen kuvauksen saa Eemil Juntuselta, joka kehuu sen lisäksi myös Nikon määrätietoisuutta ja kilpailuhenkisyyttä.
– Jos Niko päättää treenata esimerkiksi jotain, hän keskittyy siihen 100-prosenttisesti ja käyttää vapaaaikaakin siihen, että tulisi siinä paremmaksi. Tyyppinä Niko ei ehkä ole kaikista puheliain kaveri, jos ei häntä kunnolla tunne. Niko osaa ottaa myös rennosti eikä ota asioita liian vakavasti, Juntunen kuvailee.
Rasitusmurtuman kuntoutuksesta menestyskauteen
Vuosi sitten Niko Anttolan loppusyksy meni jalan rasitusmurtumaa kuntouttaessa, mutta talven tärkeimpien kilpailujen lähestyessä kunto oli jo sopivasti nousussa.
Valmentaja-isä myöntää yllättyneensä siitä, millaiseksi menestykseksi kisakausi lopulta muodostui.
– En uudestaan tuollaista syksyä haluaisi välttämättä tehdä, mutta en halua jossitella sitäkään, että kuinka hyvin olisikaan mennyt, jos Niko olisi saanut treenata normaalisti.
– Eihän sitä tiedä, vaikka kausi olisi ollut huonompikin silloin. Varmasti tuon syksyn jälkeen kroppa ei ollut tukossa silloin, kun Niko pääsi hiihtämään.
Kun Nikon jalan rasitusvamma pakotti muovaamaan harjoittelua viikkokausiksi, tilanne käännettiin mahdollisuudeksi tehdä voimajakso.
– Teimme kuuden viikon hyvän voimajakson ja koetimme tehdä sitäkin monipuolisesti. Kestävyysharjoittelu puolestaan jäi kuntopyörän varaan aika täysin, jonkun verran oli uintia. Kuuden viikon jälkeen aloimme keskittyä siihen, että pääsemme kiinni normaalimpaan kestävyysharjoitteluun.
Kuudessa viikossa Niko ei tehnyt missään vaiheessa pitkiä harjoituksia, ja määriä vähennettiin
Tästä huolimatta hiihto alkoi sujua marraskuun alussa hyvin. Sen rinnalla Niko harjoitteli sauvarinteessä niin pitkään kun olosuhteet sen mahdollistivat.
– Niko ei siirtynyt suoraan pelkästään hiihtämään. Marraskuun 20. päivän nurkilla jalka kipeytyi vähän eri kohdasta uudelleen, minkä jälkeen piti vielä ottaa kaksi viikkoa helppoa jalalle. Itsenäisyyspäivän aikoihin Niko pääsi tekemään normaalia harjoittelua. Siirsimme kisakauden aloitusta selkeästi, ja tammikuun alussa hän avasi kisakauden, Marko Anttola sanoo.
Kavereita golfista ja jalkapallosta
Nuorena juniorina torniolainen Niko törmäsi samaan kaveripulaan kuin moni muu hiihtäjänalku. Kun hän edusti Alatornion Pirkkoja, seurassa ei muita hiihtäjiä juuri ollut, eikä hopeasompalaisille seuratoimintaa.
Lapsena hän ehti harrastaa myös lentopalloa ja jalkapalloa, ja isänsä mukana poika innostui tosissaan myös golfista. Golfista ja jalkapallosta hän sai kavereita, joiden kanssa pelasi aamusta iltaan.
Nikolle ja häntä kolme vuotta vanhemmalle Ellalle hiihto tuli vanhempien innostuksen myötä luontevasti harrastukseksi, koska hiihtoperhe vietti paljon aikaa suksilla.
Hiihtoa hän alkoi harjoitella enemmän 14–15-vuotiaana.
– Silloin ohjelmassa oli ihan perustreeniä. Määrät hiihtoharjoittelussa toki olivat aika vähäisiä, mutta kokonaisliikunnan määrä oli aika valtava siihen aikaan, kun urheilin Alatornion Pirkoissa, Niko muistelee.
Hiihtäjän perusominaisuudet kuntoon lukiossa
Kun Marko Anttolalta kysyy, millaista Nikon harjoittelu oli ennen urheilulukiovuosia, hän kuvaa sitä ”aika normaaliksi”.
– Yhtä treeniä päivässä, ei enempää. Määriä en muista, mutta aika normaalia nuoren hiihtäjän harjoittelua. Monipuolista treeniä vaihtelevilla vauhdeilla. Totta kai tehtiin tehojakin, joita talvisaikaan tuli pääosin kisoissa.
Rullahiihto tuli harjoitteluun Nikon ollessa 13–14-vuotias.
– Jos jotain painopistettä miettii, niin aloimme 15–16-vuotiaana enemmän kiinnittää huomiota nopeusjuttuihin. Ajattelin, ettei Nikon kannata jauhaa vielä liikaa pitkää ja hidasta lenkkiä.
Lukiovuosille he asettivat tavoitteen kehittää nopeus- ja voimaominaisuudet sellaiselle tasolle, että ne eivät myöhemmin muodostuisi kehityksen esteiksi.
– Ainakin olemme yrittäneet parantaa voimaa ja nopeutta, ja kyllä ne ovat kehittyneetkin. On toki tehty reilusti peruskestävyyttä, mutta myös säännöllisesti reippaampia treenejä, jotta vauhtikapasiteetti kehittyisi. –
Pääsääntö on ollut, että 16–18-vuotiaana on kehitettävä perusominaisuuksia. Siksi Niko on kehittänyt nopeutta, voimaa ja vauhtia lukioaikana. Kestävyyttä ja lihaskestävyyttä pystyy nyt myöhemmin rakentamaan siihen päälle. Hiihtotekniikka on ollut ja on vieläkin tärkeä panostuksen aihe harjoittelussa.
Vuokatista kohti Cortinaa
Isä ja poika keskustelevat harjoittelusta paljon. Marko tekee Nikolle viikko-ohjelmaa, johon hän sisällyttää myös akatemiaharjoitukset.
Urheiluakatemian ja Hiihtoliiton valmennustoiminta ovat tuoneet valmentajan omien ajatusten rinnalle hyviä uusia asioita.
– Oma suunnitelmamme on myös mennyt aika samaan linjaan akatemiavalmennuksen kanssa.
Nikon harjoitusolot ja valmennus ovat Vuokatissa huippuluokkaa. Hän opiskelee kolmatta vuotta Sotkamon urheilulukiossa ja aikoo jatkaa hiihtouraansa Vuokatissa vielä lukion ja sitä seuraavan armeijavuoden jälkeen. Mahdollisia jatko-opiskeluja hän ei ole vielä ehtinyt miettiä.
Cortinan talviolympialaisissa helmikuussa 2026 Anttola täyttää vasta 23 vuotta. Jos seuraavat neljä vuotta sujuvat suunnitellusti ja ilman takaiskuja, Anttola voi nousta hyvin korkealle.
Niko Anttola
- Syntynyt 13.2.2003
- Asuinpaikka Vuokatti, kotoisin Torniosta
- Seura Visa Ski Team Kemi
- Valmentaja Marko Anttola
- Saavutuksia nuorten MM-hopea 10 km perinteisellä 2022, EYOFkilpailuissa 2 kultaa 7,5 km (p) ja 10 km (v) ja pronssi sekaviestistä. Vuonna 2021 nuorten MM-viestihopea.
Lue myös:
Arsi Ruuskanen malttaa kuunnella itseään
TEKSTI JA KUVAT HEIDI LEHIKOINEN
Hiihto 4/2022