Eero Rantala – Haminasta hiihtäjäksi

Nuorten MM-pronssimitalisti Eero Rantala treenasi yläkehon vahvuudekseen. Hän toivoo, että jalkojen vastoinkäymiset jäisivät vihdoin taakse. 

Eero Rantalalle kuluneet pari vuotta ovat olleet rikkonaisia, mutta silti hän pystyi viime talvena voittamaan nuorten MM-sprintissä pronssia. Haminalaislähtöinen Rantala, 20, haluaa katsoa rajansa hiihtäjänä ja on valmis tekemään töitä kehittyäkseen.

Rantala pääsi 18-vuotiaana mittaamaan tasoaan aikuishuippuihin maailmancupin sprintissä Rukalla. Sijoitus oli ensikokeilulle tyypillinen 60. Vaikka Rantala saavutti parikymppisenä nuorten MM-mitalin, mikään lapsitähti hän ei hiihtäjänä ollut. Hopeasompa-ikäisenä Vehkalahden Veikkoja tuolloin edustanut Rantala ei voittanut yhtään mitalia. Parhaimmillaan hän oli 16-vuotiaissa neljäs, muuten sijoitukset pyörivät kymmenennen paikkeilla.

Rantalaa valmensi 18-vuotiaaksi asti hänen äitinsä Johanna Rantala. Sen jälkeen Rantala harjoitteli Ville Maunukselan lukioryhmälle tekemällä ohjelmalla. Yhteistyö tiivistyi, ja Maunuksela on toista vuotta Rantalan valmentaja.

– Yhteistyö Villen kanssa on toiminut tosi hyvin. Aika paljon Ville antaa minunkin ajatella harjoittelua, mutta hän suunnittelee hyvin, milloin mitäkin asiaa kehitetään. Valmentajana hän on tosi monipuolinen ja osaa myös käyttää vahvuuksiani hiihtoon hyvin. Ylipäätään Villellä on hyvä ajatus harjoitteluun ja sen kehittämiseen.

Rantala siirtyi Vuokattiin enimmäkseen olosuhteiden vuoksi vuonna 2021. Vuotta myöhemmin seura vaihtui Vehkalahden Veikoista Vuokatti Ski Team Kainuuseen. Perhe asuu edelleen Haminassa. Isä hoitaa Rantalan sukset vieläkin, ja perhe on muutenkin aktiivisesti hiihdossa mukana.

Kun Rantala siirtyi Vuokattiin ja Maunukselan valmennukseen, harjoitteluun tuli vain pieniä muutoksia.

– Määrällisesti [harjoittelu] vähän nousi, tehot ehkä pitenivät. Tuli myös pidempiä vk-treenejä. Nyt aika perus vk-harjoitus on joku tunnin mittainen, kun ehkä pari vuotta sitten kesto oli 45 minuuttia.

Liikunnallinen lapsuus

Rantalan perheessä on hiihdetty ja liikuttu aina aktiivisesti, mikä on luonut hyvän pohjan myös huippuhiihtoon. Talvet olivat mitä olivat, mutta joka talvi hiihdettiin innokkaasti jossain.

– Joskus oli tosi huonoja talvia. Vuonna 2020 ei päässyt Haminassa metriäkään hiihtämään, Kouvolassa oli lähin tekolumilatu, Rantala muistelee.

Liikunnallisessa perheessä kasvoi aktiivinen ja monenlaista touhunnut poika.

– Olen harrastanut jalkapalloa ja yleisurheilua. Hiihto on aina ollut mukana. Ei se pienenä aina ihan lempihommaa ollut, kun pallopelit kiinnostivat enemmän. Jalkapallo jäi 15-vuotiaana, kun halusin harjoitella pelkästään hiihtoa.

Yleisurheilussa Rantalan laji oli enimmäkseen tuhat metriä, joka tuntui luontevalta. Lueteltujen harrastusten lisäksi Rantala liikkui lapsena kavereidensa kanssa ja itsekseenkin paljon. Tuli valtavasti sellaista omatoimista liikuntaa, jota nykypäivän lapsille eri puheissa toivottaisiin tulevan.

Jalkapallo toi ketteryyttä ja nopeutta.

– Mielestäni on hyvä, että on ollut monipuolisuutta nuorena. Jalkapallosta on tullut ketteryyttä ja nopeutta. Sellaista, mitä ei välttämättä hiihdosta saa.

Kun Rantala itse miettii uraansa ja askeliaan nykytasolle, hän sanoo ”kehittyneensä aika hitaasti”. Hopeasommassa mitalit menivät muille, mutta nuorten SM-kisoihin päästyään Rantala oli kehittynyt mitalivauhtiin.

– Hopeasompa-vuosina en ollut niin tosissani harjoittelun kanssa, kunhan treenailin. Lukioon siirryttyäni aloin miettiä enemmän harjoittelua ja muutakin kuten palautumista, ruokailua ja nukkumista. Kun 18-vuotiaana pääsin maailmancupiin ja olin Suomen cupin sprintissä kuudes, aloin ajatella, että tästä voi jotain tullakin, Rantala sanoo.

Anttolan menestys innostaa

Rantala aloitti lukion kotipaikkakunnallaan Haminassa, jossa hän ajatteli sen käyvänsä myös loppuun. Kahden vuoden jälkeen hän kuitenkin päätti vaihtaa koulua tutuksi tulleeseen Vuokattiin, jossa moni hiihtokaveri kävi lukiota.

– Kakkoslukiovuoden olin ollut aika paljon Vuokatissa, joten ei ollut hirveän iso muutos. Vuokatissa parasta ovat ihmiset, joilla on samanlaisia tavoitteita ja se, että pääsee heidän kanssaan treenaamaan lähes päivittäin. Tuo motivaatiota, kun saa kavereiden kanssa kehittyä yhdessä.

Lukiokavereista esimerkiksi Niko Anttolan menestys on innostanut Rantalaakin. Anttolalla on nuorten MM-mitaleiden lisäksi jo viestihopea aikuisten MM-kilpailuista ankkurina keväältä 2023. 

 – Niko on tehnyt kovasti töitä, ja hienoa että se palkitaan. Kaiken on ansainnut. Tosi tavoitteellinen äijä.

Rantalan menestysmatka on toistaiseksi ollut sprintti, mutta siinäkään hän ei vielä Hopeasompa-ikäisenä loistanut.

– Olinkohan Hopeasommissa sprintissä joku 63:s, en päässyt jatkoon. En ole sprinttiin painottanut, mutta nopeusominaisuudet ja voima ovat ihan hyvällä tasolla. Sprintti on todennäköisesti se, josta seuraavien kausien aikana jotain tulee jos tulee, mutta harjoittelen kuitenkin kestävyyspainotteisesti.

Jalkaongelmien koettelema

Rantalalla on ollut pariin vuoteen paljon haasteita jalkojen kanssa, mikä on koetellut nuorta urheilijaa. Rasitusvammoihin ei ole löytynyt rakenteellisia syitä, eikä muutakaan selkeää selitystä perusteellisista mittauksista ja selvityksistä huolimatta.

– Kahdesta vuodesta 16 kuukautta on ollut sellaista, että on ollut jotain vaivaa, jonka takia en ole pystynyt treenaamaan normaalisti. Rasitusmurtuman esiastetta on ollut kahdeksassa luussa kahden vuoden aikana, Rantala kertoo.

On sanomattakin selvää, että takaiskut ovat harmittaneet. Rantala ei ole kuitenkaan jäänyt vellomaan negatiivisiin tunteisiin, vaan hän on tehnyt sen, mitä kussakin hetkessä on harjoittelun osalta voinut.

– Osaan suhtautua siihen, enkä masennu. Toivoisin vaan, että pystyisin kunnolla harjoittelemaan. Tiedän, että pystyisin jalkojen ominaisuuksia kehittämään, jos jalat kestäisivät. Olen aina mennyt sen mukaan, mitä pystyn tekemään.

Hän antaa esimerkin vuodelta 2022. Tammikuusta toukokuun puoliväliin hän ei pystynyt hiihtämään ollenkaan.

– Silloin harjoittelu oli kuntopyörää ja vetolaitetta. Nyt kun oli jalka murtuneena toukokuun, treenasin 93 tuntia kuntosalilla. Suurin osa oli SkiErgiä.

Rantala on lähtökohtaisesti yhtä hyvä perinteisellä ja vapaalla. Parin vuoden aikana olleet jalkaongelmat ovat kuitenkin johtaneet siihen, että ylävartalon käyttö on painottunut ja perinteisellä tasatyöntö on ollut vahvaa.

– Jalkoja en ole pystynyt niin hyvin treenaamaan. Siksi on painottunut, että vapaa on ollut huonompi kuin perinteinen. On halu kehittyä ja tulla paremmaksi, on sitten vaan tehtävä niitä asioita mitä pystyy. Kyllähän se ärsyttää. Rantalan suuri toive on, että jalkojen osalta vastoinkäymiset olisivat takanapäin ja hän pääsisi juoksemaan harjoituksia normaalisti.

– Haluaisin jalkojen toimivuutta kehittää. Sprintissäkin on tärkeää, että ylämäkiä pystyy juoksemaan kovaa. Juoksua on viime vuosina tullut niin vähän, että sellainen harjoittelu on tosi mukavaa. Haluaisin tosi paljon, että jalat kestäisivät juoksua. Silloin pääsisin kehittämään heikkouksiani. Yläkroppa on vahvuuteni, mutta kun hiihdossa joutuu käyttämään enemmän jalkoja, siitä ei nyt kyllä tule yhtään mitään, Rantala sanoo.

Sanoista kuulee urheilijan itsekritiikin, sillä Vuokatissa syyskuun puolivälissä rullahiihdon SM-kilpailuissa Rantala voitti vapaan sprintin.

Kalastus tuo vastapainoa

Rantalan ensi vuoden päätavoite on alle 23-vuotiaiden MM-kilpailut. Kun hän miettii hiihtouraansa viisi vuotta eteenpäin, ajatus siirtyy aikuisten arvokisoihin, joissa Rantala haluaa vähintäänkin olla mukana.

– Vuonna 2025 MM-kisat, 2026 olympialaiset ja 2027 MM-kisat. Niihin kisoihin haluan päästä. Haluan kehittyä hiihtäjänä ja hiihtää kovempaa.

Rantala muotoilee tavoitteensa tulosten osalta melko ympäripyöreästi, joskin kansainvälinen huippu houkuttelee.

Sinne on vielä matkaa, mutta työntekoon hän on valmis. Syksyn alussa Rantalan harjoittelu eteni jalan ehdoilla. Syyskuun lopussa hän pääsi armeijasta, jonka jälkeen alkoi uusi arki täysipäiväisenä hiihtäjänä.

Opiskelemaan hän ei aio ainakaan vielä hakea, eikä muista lapsenakaan haaveilleensa jostain tietystä ammatista. Hän haluaa katsoa korttinsa hiihtäjänä loppuun asti ja miettiä sitten seuraavia polkuja.

– Varmasti talvellakin pitää vielä keskittyä jalkoihin. En ole tällä enkä kahdella edellisellä treenikaudella päässyt tekemään jaloille mitään kehittävää. Jos jalat kestävät juoksua, niitä pitää talvellakin sitä kautta kehittää.

Rantalan alkukausi on kolmen ensimmäisen kilpailun perusteella ollut lupaava. Suomen cupissa Vuokatissa meno oli vahvaa sekä viestissä että sprintissä. Jälkimmäisessä hän kaatui finaalin loppusuoralla ja sijoittui kuudenneksi. Sen jälkeen hän hiihti Kainuun Talvikisoissa 18 kilometrin vapaalla kahdeksanneksi.

– Ihan hyvä tunne on kisoista jäänyt, on tullut kunnonmukaisia suorituksia. Suomen cupissa oli hyviä vetoja. Kainuun Talvikisoissa jaksoin hiihtää paljon paremmin kuin edellisellä kaudella vapaalla. Tuntuu, että vapaan distanssikin on mennyt eteenpäin.

Rantala edustaa nykyään Vuokatti Ski Team Kainuuta. Seuran vaihto oli sia. Suomen cupissa oli hyviä vetoja. Kainuun Talvikisoissa jaksoin hiihtää paljon paremmin kuin edellisellä kaudella vapaalla. Tuntuu, että vapaan distanssikin on mennyt eteenpäin. Rantala edustaa nykyään Vuokatti Ski Team Kainuuta. Seuran vaihto oli luonteva askel uralla. Menestystäkin on jo tullut, sillä viime kaudella Rantala otti Emil Liekarin kanssa parisprintissä SM-pronssia. Rantala viihtyy seurakavereidensa kanssa myös muutoin kuin treeneissä ja kisoissa.

– Muun muassa Liekarin ja Poikkimäen Miskan kanssa olen kalastamassa käynyt. Se on mukavaa ulkoilua, tosi rentoa.

Oman kokemuksensa pohjalta Rantalalla on yksi vinkki nuorille hiihtäjille.

– Ei kannata olla liian tosissaan liian nuorena. Ei 14-vuotiaana tarvitse harjoitella kuin aikuiset. Jos on valmis tekemään töitä, voi tulla vaikka mitä.