Kauneimmat maisemat, kalleimmat hinnat ja toimivimmat järjestelyt. Näin voisi tiivistää kokemukset Engadin Ski Marathonista. Sveitsin suurin massahiihto ja Worldloppet-sarjan osakilpailu säväyttää.
Teksti Markku Pulkkinen Kuva Swiss-image/ Datenschutz
Jo saapuminen Engadinin laaksoon hiljentää hetkeksi. Laaksoa ympäröivien huiput kohoavat hyvän matkaa yli 3 000 metriin. Hyvin hoidettuja latuja kiemurtelee kilometrikaupalla auringossa kylpevän laakson pohjalla.
Sveitsin Graubündenin kantonissa sijaitseva Engadinin laakso on yli 80 kilometriä pitkä ja yksi Euroopan korkeimmalla sijaitsevista. Alue on myös yksi Alppien aurinkoisimmista ja erittäin suosittu matkakohde upeiden maisemien ja monipuolisten ulkoilumahdollisuuksien ansiosta.
Kellon tarkkuudella
Engadin Ski Marathon on Worldloppet-sarjan hiihdoista todennäköisesti parhaiten järjestetty. 11 000 osanottajan joukkoa liikutellaan lähes sveitsiläisen kellon tarkkuudella. Missään vaiheessa ei synny suurempia ruuhkia, ja talkooväen palvelu on ystävällistä ja kielitaitoista.
Hiihdon www-sivuiltakin löytyy helposti kaikki tarpeellinen, myös englanniksi. Sadan euron osanottomaksulla tosin sopiikin odottaa toimivia järjestelyjä.
Suuren vaikutuksen järjestelyissä teki se, kuinka hiihtäjäjoukko kuljetettiin junilla ja busseilla hiihtopäivän aamuna lähtöpaikalle Malojaan, joka sijaitsee 15 kilometrin päässä St. Moritzista. Henkilöautoilla lähtöpaikalle ei saa ajaa.
Suurin osa osanottajista puksutteli ensin laakson eri kylistä junalla St. Moritzin asemalle, josta hiihtoväki ohjattiin suksineen ripeästi busseihin. Joistain kylistä bussit kulkivat suoraan lähtöön. Hiihdon jälkeen maalipaikalta hypättiin jälleen juniin ja busseihin, joilla päästiin takaisin omiin majapaikkoihin.
250 kilometriä latua
St. Moritzin ympärille levittäytyvä Engadinin laakso tarjoaa muihin alppikohteisiin verrattuna yllättävän hyvät hiihtomahdollisuudet. Alueella on latuja saman verran kuin Ylläksellä: yli 200 kilometriä. Engadinissa viihtyvätkin hyvin sekä hiihtäjät että laskettelijat.
Hiihtoreitit kulkevat lähes yksinomaan laakson pohjalla, joten korkeuseroja halutessaan on maastosukset vaihdettava laskettelusuksiin. Latu-urat ovat leveitä, ja molemmat hiihtotyylit onnistuvat mainiosti. Latuja myös hoidetaan hyvin, lähes joka päivä.
Engadinin laaksossa on monta pientä kylää, joihin latuverkosto ulottuu. Koska laakso on pituudeltaan viitisenkymmentä kilometriä, ei mikään kylä sijaitse kaukana St. Moritzista. Laduille pääsee hyvin muun muassa Samedanista, Pontresinasta ja Silvaplanasta. Erityisesti Silvaplanaa pidetään maastohiihtokeskuksena, mutta saman verran latuja löytyy Samedanin ja S-chanfin ympäristöistäkin.
Engadin on yksi Euroopan korkeimmalla sijaitsevista laaksoista (1 600–1 800 m), joten lumiolot tammikuusta maaliskuun puoliväliin ovat melko varmat.
St. Moritzin ympärillä riittää nähtävää sekä kesällä että talvella. Korkeimmat huiput, Piz Nair ja Piz Corvatsch, kohoavat yli 3 000 metrin korkeuteen ja kummankin huipulle pääsee kabiinihisseillä.
Suihkuseurapiirien suosimalle St. Moritzin alueelle kannattaa siis lähteä myös hiihtämään, vaikka se hetkellisesti tekeekin lompakolle kipeää. // www.engadin.ch
Huippunopea reitti
Reitti on vain 42 kilometrin mittainen ja lievää alamaata. Maali on reilut sata metriä lähtöpaikkaa alempana.
Vaativuutta suoritukseen tuo kuitenkin ohuehko ilmanala ja hiihtotekniikan säilyttäminen taloudellisena kovassa vauhdissa. 1 800 metrin korkeuden huomaa jo hotellin portaissa, saatikka niissä muutamissa ylämäissä, joita hiihtoreitille osuu.
Miesten sarjan voittaja, Pierre Guedon, luisteli maratonin mittaisen matkan viime talvena hieman alle puoleentoista tuntiin keskivauhdin ollessa lähes 30 kilometriä tunnissa. Naisten sarjan nopein, Riitta-Liisa Roponen, hävisi miesten kärjelle vain puolitoista minuuttia.
Hiihtoa siivitti aamun pikku pakkanen, auringonpaiste ja lähes tuuleton keli. Silti vauhti on hiihtoladulle käsittämättömän kovaa.
Perinteinenkin sujuu koko matkan
Kymmenisen kilometriä hiihdon alkupäästä sujutellaan järvien jäillä ympäröiviä vuoristomaisemia ihaillen. Hyvä alkuvauhti on taattu, sillä ura on todella leveä ja pohjaltaan kova. Vaikka hiihdon virallinen hiihtotapa on vapaa, on perinteisen suosijoille tarjolla hyvät ladut lähes koko matkan pituudelta.
Lähdöt on porrastettu viiteen ryhmään, mikä vähentää ruuhkien mahdollisuutta. Lähes ainoa ruuhkapaikka on kymmenen kilometrin kohdalla ensimmäisessä ylämäessä, kun ura siirtyy järveltä metsän puolelle.
Reitti kulkee muutaman kylän, muun muassa St. Moritzin, läpi, mikä tuo hiihtoon mukavasti tunnelmaa. Kannustajia riittää koko matkan pituudelta, sillä hiihto tuntuu olevan laakson tärkein talvitapahtuma.
Maaliin Maamme -laulun tahtiin Suomalaisia osanottajia reilun kymmenen tuhannen hiihtäjän joukosta oli viime talvena hieman yli sata. Heistä yksi, lohjalainen Jarmo Viitanen, sai kokea hiihtomaratoninsa päätteeksi ikimuistoisen maaliintulon. Loppusuoralla kaikui Maamme-laulu, tällä kertaa tosin Riitta-Liisa Roposen voiton kunniaksi.
– Tänään oli hiihtojuhlan tuntua. Ilma oli upea, ja ladun varrella oli paljon ihmisiä kannustamassa. Parhaiten järjestetty tapahtuma, missä olen ollut. Ja vielä Maamme-laulu lopuksi, Viitanen hehkutti. Aikaa 42 kilometriin viisikymppinen Viitanen käytti 2 tuntia 37 minuuttia.
1800 metrin korkeus tuntui hiihtäessä Aikaisemmin kaksi Keski-Euroopan Worldloppet-hiihtoa sujutellut Viitanen oli reissussa kymmenen henkilön porukassa. He lensivät Milanoon ja jatkoivat sieltä vuokra-autoilla majapaikkaansa Pontresinaan.
– 1 800 metrin korkeus tuntui hiihtäessä. Syke oli kymmenisen lyöntiä normaalia korkeammalla, ja väsymyskin tuli tavallista aikaisemmin. Olen kuitenkin tyytyväinen hiihtoon, sillä luistelu on minulle oudompi hiihtotapa, Viitanen analysoi.
– Ehdottomasti parasta antia olivat hienot maisemat. Jos jotain huonoja puolia etsii, niin bussia jouduimme aamulla hieman odottamaan. Latupohja oli paikoin jäinen. Etenkin vauhdikkain lasku oli jäisenä ja puhtaaksi aurattuna vaativa. Maalissa olisi voinut myös olla jotakin syötävää, Viitanen arvioi.
Suihkuja maalipaikalla ei ole, kuten ei yleensäkään Keski-Euroopan hiihdoissa, mutta kuivat vaatteet käyvät ensiavusta. Ne kuljetetaan armeijan kuorma-autoilla lähtöpaikalta maalialueelle. //
Faktat
-
Miten perille?
Engadiniin matkustamisessa joutuu näkemään hieman vaivaa, sillä lähellä ei ole suuria lentokenttiä. Lähimmät kentät ovat Milano (170 km), München (280 km) ja Zürich (200 km). Samedanissa on lentokenttä, mutta sinne lennetään vain tilauslentoja.
Laaksoa lähestyttäessä tiet kapenevat ja mutkat lisääntyvät, joten aikaa kuluu enemmän kuin kilometrimääristä voisi päätellä.St. Moritziin pääsee lähimmiltä lentokentiltä myös junalla. Koko Engadinin laakson pituudelta kulkee junarata, joten kylien välilläkin pystyy näppärästi liikkumaan junalla.
-
Majoitus ja ruokailut
Sveitsin vauraus näkyy hotellien hinnoissa. Harva haluaa maksaa itseään kipeäksi majoittumalla St. Moritzin ylihintaisiin hotelleihin, sillä pienempien kylien hotellit tarjoavat majoitusta lähes kohtuuhintaan.
Kahden hengen huoneesta pitää silti varautua maksamaan vähintään 150 euroa yöltä. Hotellit ovat kalliin hinnan vastapainoksi korkeatasoisia, sillä esimerkiksi keskihintaisen hotellihuoneistomme kylpyhuoneesta löytyi reilunkokoinen poreallas.
St. Moritzin kaupunki ei ole ihan niin loistelias paikka kuin tarinoista voisi päätellä. Kaupunkikuva on tavanomainen, jopa ruma.
Keskitason ravintoloissa hiihtopäivän saavutusta voi kuitenkin juhlistaa kohtuuhinnalla: päivällisen juomineen saa 30–40 eurolla. Ja jos reissun päätteeksi luottokortilla on vielä katetta, löytyvät keskustasta maailman kalleimpien merkkituotteiden myymälät.
Julkaistu alunperin Hiihdossa 3/2013