Suksen pohjamateriaali vaikuttaa luistoon paljon vähemmän kuin suksen profiili, pohjan kuviointi ja voitelu. Likaisella ja märällä lumella pohjan merkitys kuitenkin korostuu. Värillinen transparenttipohja toimii silloin mustaa grafiittia sisältävää paremmin.
Niin sanottuja transparenttipohjia on ollut markkinoilla vuosikymmeniä. Oudolta kuulostava nimi tulee siitä, ettei pohjassa ole mustaa väriä tuovaa grafiittia, vaan ne ovat läpikuultavia tai värikkäitä.
Transparenttipohjien materiaalit ovat kehittyneet selvästi vuosien varrella. Lopullinen läpimurto tapahtui Sotshin olympialaisissa 2014, jolloin esimerkiksi Rossignolin valkoinen pohja keräsi paljon huomiota.
Transparenttipohja kerää vähemmän likaa
Transparenttipohjien muovit tulevat samoilta valmistajilta, mutta jokaisella suksimerkeillä on omat versionsa väripohjista. Niiden toiminnassa on pieniä eroja. Toiset pohjat kestävät esimerkiksi paremmin kuivaa ja hienojakoista lunta.
Likaisella ja märällä lumella transparenttipohja toimii mustaa paremmin, koska se on kovempi. Erilaisen muovimateriaalin ansiosta se ei vety eikä kerää likaa yhtä helposti. Esimerkiksi Etelä-Suomen kosteilla keleillä ja usein likaisella lumella transparenttipohjainen luistelusuksi on kenties paras yleissuksi, kun toimeen on tultava yhdellä suksiparilla.
Hyvää luistoa vesikelissä
Rossignolin tuotekehityksessä mukana oleva Tom Jakobsen on testannut kuluneen syksyn aikana kymmeniä erilaisia hiontakuvioita kostealla ja likaisella tykkilumella.
Jakobsen muistuttaa, että kostealla kelillä hieman isompi ja syvempi kuvio parantaa luistoa merkittävästi, mutta samalla on otettava huomioon pohjan likaantuminen. Vääränlainen kuvio kerää helposti likaa.
– Transparenttipohja toimii kostealla ja likaisella lumella paremmin kuin musta, mutta sopivan hiontakuvion valinta on tärkeää. Vääränmallinen, liian syvä ja terävä kuvio voi olla erittäin liukas 2–3 kilometriä, mutta sitten luisto heikkenee nopeasti, koska kuvio kerää likaa.
Puolipyöreä hiontaura kerää Jakobsenin mukaan likaa vähemmän kuin syvä ja terävä. Näin luisto säilyy pidempään. Myös kuvion muoto, eli se, kuinka harva se on ja onko kuvio suora vai havumainen, voi vaikuttaa lian kertymiseen.
Kuntoilijalle ei liian vaativaa kuviota
– On myös tärkeää tietää, kenelle sukset hiotaan. Tehdäänkö kuvio kuntoilijalle vai huippuhiihtäjälle, Jakobsen muistuttaa.
Varsinkaan vapaan suksissa hiontakuvion kanssa ei kannata liioitella paremman luiston toivossa. Jos hiihtää hitaasti, iso kuvio saattaa tarttua kiinni ja vaikeuttaa luistelemista. Vasta kun mennään tietyn vauhdin yli, kuvio alkaa toimia.
Pienempi kuvio on vesikelilläkin aina kuntoilijalle parempi, ja tarvittaessa käsikuviointilaitteella voi tehdä isomman kuvion valmiin voitelun päälle.
– Yleensä hyvät hiontafirmat tietävät nämä asiat, eli ne osaavat opastaa ja tehdä oikeat hiontakuviot oikeisiin suksiin. Myös suksimerkkien välillä on eroja, minkälaisia kuvioita mihinkin pitää hioa.
Kova vaha varmistaa luiston
Tom Jakobsen on kuullut usein väitteen, ettei transparenttipohjia tarvitse voidella vahalla, vaan pulverin voi levittää suoraan ja nestevoiteet riittävät muuten voitelussa hyvin.
Vaikka nestevoiteet ovat kehittyneet ja niillä saadaan kova ja hyvin kulutusta kestävä pinta, ne eivät korvaa kokonaan vahavoitelua.
– Ainakin Rossignolin valkopohjia on voideltava välillä myös vahalla parhaan luiston varmistamiseksi. Jos käyttää muuten nestevoiteita, sukset olisi hyvä voidella vahalla aina esimerkiksi viiden nestevoitelukerran jälkeen. Näin luisto on hyvä ja suksen pohjat pysyvät paremmassa kunnossa.
Vahavoitelussa on tärkeää käyttää likaisella lumella kovia vahoja, kuten vihreää. Kova voitelu ei kerää niin paljon likaa kuin pehmeä vaha.
Teksti Seppo Anttila, kuva Kimmo Rauatmaa