Marcialonga – klassikko naisten laaksossa

Italian Marcialonga on yksi kuuluisimmista massahiihdoista ainutlaatuisen 70 kilometrin reittinsä ja tunnelmansa vuoksi. Matkalla hiihtäjät tutustuvat aurinkoisten alppikylien ketjuun ja MM-hiihdoista kuuluisaan naisten laaksoon – Val di Fiemmeen.

Marcialonga kuuluu niihin massahiihtoihin, joista kerrotaan mitä hienoimpia tarinoita. Jokainen hiihdon kokenut muistaa matkan varrelta kauniit alppikylät sekä järjestäjien uskomattoman hienon asenteen.

Legendaarisen Marcialongan lähtö on Moenassa Val di Fassassa. Reitin alussa on lähes parinkymmenen kilometrin nousuvoittoinen osuus, joka kulkee Soragan, Vigon, Pozzan ja Campitellon kylien kautta Canazeihin, jossa käännytään pitkälle, noin 45 kilometrin pituiselle laskuvoittoiselle osuudelle Val di Fiemmeen.

Canazein käännöksen jälkeen palataan Moenaan, minkä jälkeen kiintopisteenä on mäkihypystä kuuluisa Predazzo. Mäkikotkien pyhätön jälkeen reitti vie läpi Zianon, Panchian, Lago di Teseron, Masi di Cavalesen sekä Castello-Molinan kylien läpi ennen kuuluisaa parin kilometrin nousua Cavaleseen.

Marcialongasta saa hyvän kuvan tunnuslukujen perusteella. Kisan korkein kohta Canazei sijaitsee yli 1400 metriä merenpinnan yläpuolella. Yhteensä nousumetrejä kertyy 1030, ja pelkästään viimeisessä nousussa on korkeuseroa noin 160 metriä.

Hiihtäjien keskuudessa Marcialonga onkin kuuluisa kunnioitusta herättävästä loppunousustaan, jossa kivutaan Cavalesen kylään. Jyrkkää loppuhuipennusta ei tarvitse kuitenkaan jännittää pidon puolesta, sillä järjestäjät takaavat kuntoilijoille ikimuistoisen elämyksen.

– Loppunousun juurella järjestäjät vetävät suksien pohjaan liisteriä maalitelalla, joten suksen saa pitämään varmasti. Nousun jälkeen saavutaan kylälle, jonka tietä pitkin on loppusuoraa jäljellä 200–300 metriä, kuvailee lähes kaikki Worldloppet-sarjan kisat hiihtänyt Tero Kasala.

Kadut muuttuvat laduiksi

Huikean kaunis reitti ja kisajärjestäjien ponnistelut tekivät vaikutuksen myös pitkän linjan hiihtomieheen Mika Pihlajaniemeen, joka koki Marcialongan talvella 2011:

– Ensimmäisenä muistona tulee mieleen Moenan ja Cavalesen kylien panostus tapahtumaan parin päivän ajaksi. Kadut muuttuivat hiihtoladuiksi ja takaisin vuorokauden aikana. Vielä tapahtumaa edeltävänä iltana kaduille oli kerätty lumikasoja, jotka levitettiin yön aikana laduiksi. Kilpailun jälkeen kadut olivat illalla jälleen auki liikenteelle. Kaikkiaan kylien läpihiihto oli hieno ominaispiirre tälle tapahtumalle, kemiläinen Pihlajaniemi kertoo.

Pihlajaniemen mukaan Marcialongalle luovat omat erikoispiirteensä kapeat rännimäiset laskut ja pienten siltojen ylitykset. Nopeasti tehdyillä laduilla on luonnollisesti myös kolikon toinen puolensa, sillä tilapäisratkaisuissa uria ei voida pohjustaa kiinteiden reittien tapaan. Tero Kasala muistelee vuoden 2009 kilpailua loppupään osalta erittäin haasteellisena:

– Marcialongan latujen kunnolla on suuri ero alku- ja loppupään hiihtäjien välillä. Huomattava osa laduista tehdään ainoastaan kilpailua varten, joten ne eivät välttämättä kestä suurta hiihtäjämäärää. Loppupään kuntoilijoille ladut voivat olla melkoista ryyniä, jossa mennään nilkkoja myöten, torniolainen Kasala kuvailee.

Olosuhteet ovat tuoneet järjestäjille suuria haasteita moneen otteeseen, sillä alue ei kuulu lumivarmimpiin. Kisa on jouduttu perumaan vuosina 1975 ja 1989–1990, minkä lisäksi matkaa on jouduttu joskus lyhentämään. Esimerkiksi vuonna 1994 päämatkana oli vain 45 kilometriä.

”Pudotuskilpailu” jo heinäkuun alussa

Vaikka Italia on kuuluisa matkailustaan, voi omatoimimatkan järjestäminen Marcialongaan olla kohtuullisen haastavaa. Lentojen varaaminen ja auton vuokraaminen on luonnollisesti helppoa, mutta majoituksen hankkimisessa on omat haasteensa.

Omatoimimatkaa suunnittelevan kannattaa hankkia joku paikallinen kontaktihenkilö, sillä italialaisten hotellien ja majatalojen tapa hoitaa ulkomaalaisten varauksia on joskus melkoisen suurpiirteistä suomalaiseen täsmällisyyteen tottuneille. Lisäksi Marcialonga on niin suosittu, että alueen majapaikat täyttyvät nopeaan tahtiin.

Suomalaisista matkatoimistoista Marcialonga on ainakin Vetikko Travelsin tarjonnassa. Matkoilla lennetään Helsingistä Müncheniin ja jatketaan bussilla Italiaan. Matkatoimisto on hyvä vaihtoehto myös ilmoittautumisen suhteen, sillä monen muun klassikkotapahtuman tapaan Marcialongassa ensimmäinen kilpailu käydään jo heinäkuun alussa mukaan pääsystä. Viimeksi paikat myytin loppuun noin 10 minuutissa.

– Marcialongaan pääsee ilmoittautumaan suoraan heidän kotisivujensa kautta. Tämä rekisteröinti aukeaa tiettynä päivänä, ja vain nopeat elävät. Numerot loppuvat hetkessä, ja suurin osa halukkaista jää rannalle, sanoo kokenut matkojen järjestäjä Paula Vetikko.

– Virallisena matkanjärjestäjänä meillä on oma kiintiömme hiihtonumeroista, joten emme ole mukana tuossa online-kilpailussa. Saamme myydä hiihtoilmoittautumisia matkapaketin yhteydessä. Pelkkää hiihtoilmoittautumista ei ole mahdollisuus välittää, sillä sen kieltää sopimus kilpailujärjestäjän kanssa, Paula Vetikko jatkaa.

Päämatkan ohella Marcialonga tarjoaa myös 45 kilometrin lyhemmän vaihtoehdon, joka päättyy Predazzoon. Oheistapahtumiin lasketaan myös edeltävällä viikolla hiihdettävä 22 kilometrin pituinen Lavazeloppet, joka suksitaan 1800 metrin korkeudella Passo Lavazèsta Varenaan.

Marcialonga ajoittuu tammikuun lopulla Dolomitenlaufin ja König Ludwig Laufin väliseen viikonloppuun, joten monet hiihdon harrastajat ovat yhdistäneet matkaansa jommankumman edellä mainituista kilpailuista. Ahnein himohiihtäjä viihtyy aurinkoisissa maisemissa kaikkien kolmen kisan edestä.

Nonesin olympiakulta synnytti Marcialongan

Marcialongan historia juontaa vuoteen 1968, jolloin nähtiin ensimmäinen suuri italialainen triumfi maastohiihdon historiassa. Franco Nonesin olympiavoitto Grenoblen 30 kilometrillä synnytti hiihtohurmoksen, jonka vanavedessä ensimmäiset italialaishiihtäjät ottivat osaa Vasaloppetiin seuraavana vuonna.

Vasaloppetin kokemusten pohjalta Giulio Giovannini, Roberto Moggio, Nele Zorzi ja Mario Cristofolini päättivät kehittää italialaisen massahiihdon, joka näki päivänvalon 7. helmikuuta 1971. Marcialonga on yksi Worldloppetin perustajista, joka otti naisten kisan ohjelmaansa vuonna 1978.

Tärkeä rajapyykki muodostui vuodesta 2003, jolloin hiihtotapa vaihtui vapaasta perinteiseen. Arvostuksesta kertoo omaa kieltään, että talvella 2004 Marcialonga oli jopa hiihdon maailmancupin osakilpailu.

Marcialongan suurin legenda on italialaisen hiihdon ikoni Maurilio de Zolt, joka voitti kilpailun neljä kertaa vuosina 1986–1987 ja 1991– 1992. Pieni ja sähäkkä hiihtäjäsuuruus hiihti ensimmäisen kerran Marcialongan vuonna 1976, ja hänestä on tullut tapahtuman kuuluisin markkinamies Italiassa. Suomalaisista hiihdon ovat voittaneet Pauli Siitonen (1972) ja Jorma Kinnunen (1979).

Vuosien varrella Marcialongasta on kasvanut todellinen klassikko, jonka lähes 8 000 paikkaa myydään nykyään loppuun hetkessä. Kansainvälisen hiihtomaailman arvostuksessa se nousee melkein Vasaloppetin ja Birkebeinerrennetin rinnalle.

Varsinkin norjalaiset ovat ottaneet Marcialongan lempilapsekseen, sillä perinteistä hiihtotapaa suositaan vuonojen maassa. Norjalaisia on nähty Marcialongiassa vuosittain noin 2500. Suomalaisten hiihtäjien määrä on vakiintunut 250 paikkeille.