Näin pitovoitelu onnistuu myös nollakelissä – purkki, liisteri ja oikea järjestys ratkaisevat

Pitovoitelu ei ole kadonnut karvapohjasuksien myötä, se on vain muuttanut muotoaan. Oikein tehtynä pitovoitelu tarjoaa pidon ilman luiston menettämistä myös nollan molemmin puolin. Artikkelissa käydään läpi, miten nykyiset liisteripurkit, perinteiset liisterit ja voidekerrosten oikea järjestys tekevät ongelmakeleistä yllättävän helppoja.

Onnistunut pitovoitelu tarjoaa upean elämyksen, sillä suksi luistaa sekä pitää kuin rullasuksilta konsanaan.

Perinteisen suksien voitelu on vähentynyt, koska pitokarvasukset ovat yleistyneet. Skini­suksissa on kuitenkin yleensä pidon varmistamiseksi niin pitkät karvat, että ne kahnaavat eivätkä siten voi luistaa yhtä hyvin kuin pitovoideltu suksi.

Ennen karvasuksien yleistymistä hiihtäjät hyödynsivät yleisesti lukuisia erilaisia voiteita pidon aikaansaamiseksi myös kimuranteilla keleillä nollan molemmin puolin. Sittemmin karvat sekä zero- ja muut pitopohjasukset vähensivät etenkin kuntohiihtäjiltä haastavampien voiteluiden tarvetta.

Harrastajakin voi yllättyä iloisesti kokeillessaan ongelmakeleinä pidettyjen olosuhteiden voiteluita nykyisillä tuotteilla. Kilpahiihtäjän kasvaessa taidot tulevat tarpeellisiksi heille ja heidän tukijoukoilleen.

Nykyisin on tarjolla erinomaisia liisteripurkkivoiteita eli valmiita liisterin ja purkin yhdistelmiä. Yhdessä perinteisten liisterivoiteiden kanssa saadaan tehtyä varsin helppo voitelu myös ongelmakeliin.