TÄTÄ KIRJOITTAESSANI maa on etelärannikon tuntumassa valkoinen ja pakkasta mukavat 5 astetta. Lumitykit jauhavat eri puolilla maata lunta laduille, ja viime talvena tykitetty ja kesän yli säilötty lumi on jo levitetty. Sähköä on kulunut ja kuluu vielä valtavasti lumetukseen. Vai kuluuko sittenkään? Kuinka paljon latujen lumettaminen oikeasti vie energiaa?
Jostain syystä juuri lumen tykittäminen on ollut parina vuonna esimerkkinä urheilun ja liikunnan energian tuhlauksesta. Venäjän aloittaman raa’an hyökkäyssodan ja energian kallistumisen myötä keskustelu on kiihtynyt, ja esimerkiksi kunnissa on alettu etsiä säästökohteita myös liikunnasta. Onko latujen lumettamisessa mitään järkeä tässä maailmantilanteessa?
Turhan suuri osa suomalaisista uskoo lumettamiseen kuluvan kohtuuttomasti energiaa.
VALITETTAVASTI ENSILUMENLATUJEN osalta on osittain toteutunut vanha hokema: asiat ovat niin kuin ne näyttävät olevan, ei niin kuin ne oikeasti ovat. Turhan suuri osa suomalaisista uskoo lumettamisen kuluttavan kohtuuttomasti energiaa. Todellisuudessa sähköä tarvitaan muutaman päivän tykittämiseen vain murto-osa siitä, mitä lämmitettävät tekonurmet ja jää- ja uimahallit kuluttavat.
Jäähalleja on maassamme lähes 300. Normaali jäähalli kuluttaa muutamassa viikossa yhtä paljon energiaa kuin tykkilatu vuodessa. Sen lisäksi sähkön osuus ladun lumetuskustannuksista on vain noin 15 %, eli sähköä kuluu yllättävän vähän.
Jos lasketaan energian kulutusta, huomioon kannattaa ottaa myös se, että latujen lumettaminen suurissa asutuskeskuksissa vähentää tarvetta matkustaa pidempiä matkoja lumen perässä.
MONI TEKOLUMILATU on halpa lähiliikuntapaikka tuhansille kaupunkilaisille. Esimerkiksi Helsinki aikoo panostaa lähivuosina lisää latujen lumettamiseen. Espoossa ja Vantaalla tätä on tehty jo pitkään.
Axa Sorjanen muistuttaa jutussa Uhkaako kallistuva energia ensilumenlatuja?, että tykkilatujen ja säilölumilatujen kustannuksista on tehty useita selvityksiä. Enää ei tarvitse olla mututiedon varassa. Suhteessa käyttäjämääriin ensilumenladut ovat halvimpien liikuntapaikkojen joukossa.
Lahdessa laskettiin yhden hiihtokerran maksavan Salpausselän hiihtostadionin säilölumiladulla noin euron verran ja kilometrin hinnaksi saatiin 10 000 euroa. Tämän lisäksi on muistettava, että stadionin ympäristön latubaanat mahdollistavat hienojen hiihtokilpailujen järjestämisen ja tuovat kaupungille tuloja.
ONNEKSI FAKTATIETOA on jo saatavilla niin paljon, ettei kunnissa ilmeisesti tingitä latujen tekemisestä. Koska asia on poliittisesti arka, kuntien liikuntapaikoista vastaavat puhuvat asiasta edelleen varovaisin sanankääntein. Vaikka urheiluväen ei pidä sortua vastakkainasetteluun eri lajien välillä, hiihdon harrastajien ei pidä myöskään olla liian hienotunteisia oman lajinsa puolustamisessa. Moniin muihin lajeihin verrattuna hiihto on halpaa, ja sen merkitys kansanterveyden edistämisessä suuri. Se viesti on hyvä kertoa myös poliittisille päättäjille.
Seppo Anttila, päätoimittaja
Hiihto 5/2022