HAASTATTELUISSA ja Hiihdon taustakeskusteluissa olen kysynyt, mistä meidän pitäisi kirjoittaa lehdessä. Mikä on tärkeää lajille nyt ja tulevaisuudessa? Lähes jokaisessa keskustelussa vastaus on vähintään sivunnut kilpaa hiihtävien lasten ja nuorten määrän vähenemistä.
Hiihtokouluihin riittää osallistujia jopa niin hyvin, että aina kaikki eivät mahdu mukaan. Muuhun seuratoimintaan jatkaa ja siellä pysyy kuitenkin aiempaa harvempi lapsi ja nuori. Tähän numeroon teimme teeman juniorihiihtäjien tueksi. Mietimme tekijöitä, jotka innostavat kisaamaan tai rajoittavat sitä.
Pitääkö jokaisen hiihtävän lapsen kilpailla? Ei tietenkään. Rikastavatko harjoittelu ja kisat niistä pitävien elämää? Hyvällä todennäköisyydellä kyllä.
Kilvoittelu itsessään tarjoaa elämyksiä, kokemuksia ja kasvun paikkojakin. Itseisarvonsa on sillä, että saa kehitellä mieleistään tekemistä samasta asiasta kiinnostuneiden kanssa, kaveristua ja ystävystyäkin. Edetessään voi huomata, että on palkitsevaa kehittyä.
KILPAHARRASTAMISTA uhkaa uusi osallistujakato. Yleinen oletus on, että fluorikielto laajenee kansainväliseltä tasolta seuramuotoiseen kisaamiseen kaudeksi 24–25. Ajankohdasta riippumatta muutoksessa piilee riski kisaajien määrän vähenemisestä sekä junioreissa että massahiihdoissa. Riski pitää minimoida.
Kyse on rahasta ja ajasta, vaivastakin. Fluorittomat kisavoiteet näyttävät nousevan samaan hintaluokkaan kiellettävien kanssa, vaikka tekokustannukset ovat yleensä pienemmät. Se ei tunnu reilulta, vaikka uutuuksien kehittelystä kertyy tietysti voideyhtiöille kustannuksia.
Jos harrastamisessa vaadittaisiin ammattilaistasoista fluorittomuutta, huoltovälineiden vaihdosta tulisi turha kuluerä ja myös valmistamisen ekologinen kustannus. Välineiden ja voitelupaikkojen puhdistamiset veisivät aikaa.
Testauslaitteiden hinnoittelu ei ainakaan vielä mahdollista laajan fluorikiellon valvontaa. Kyse olisi siksi joka tapauksessa etiketinomaisesta käytännöstä: enää ei kisata fluoreilla. Harrastajatoiminnassa etikettiin pitäisi sisältyä se, että jäämät hyväksytään. Fluorivoiteita ei vaan enää lisätä kisakalustoon.
Usein raja pitää vetää johonkin. Tarvittaisiin pieni lista kisoja, joissa fluoreja saatetaan testata ja siis vaadittaisiin kaluston puhdistusta. Suomen Cup ja siten aikuisten SM-kisat sekä ylipäänsä kansainvälisen tason näyttökilpailut ovat ilmiselviä.
Nuorten osalta kyseeseen tulisivat olennaiset näyttökisat ja niissäkin ehkä vain erikseen näyttötasolle ilmoittautuvat. Massahiihdoissa testaus voisi rajoittua harvaan kisaan ja koskea kärkisijoja tavoittelevien ryhmää.
Tomi Savolainen Päätoimittaja
Hiihto 2/2024